Amigurumi attack!

Tiedättehän sen päät räjäyttävän söpöyden tason, sen joka ei enää ole ”ihan herttaista”, muttei vielä oikein ällötäkään? No, japanilaiset ovat mestareita sellaisen söpöyden generoimisessa. Ihan totta. Sitä eivät tuota vain Hello Kittyn kaltaiset jättibrändit ja pikkutyttöjen suosimat mangapiirtäjät, vaan tavalliset rivijapanilaisetkin tekevät sitä ihan omin pikku kätösin, virkkaamalla ja neulomalla.

Ilmiön, tai oikeastaan sen tuotteen nimi on amigurumi. Amigurumit ovat käsin tehtyjä, yleensä pienikokoisia pehmoleluja, jotka voivat esittää oikeastaan mitä vain perinteisestä pikku pupusta iloisesti hymyilevään vessapaperin palaseen: amigurumin tekijä voi antaa kaikelle naaman. Eläinotusten lisäksi myös virkattua leikkiruokaa, esimerkiksi hedelmiä ja muffinsseja näkee paljon, ja kyllä, niilläkin on usein nappisilmät ja tyytyväinen pikku suu.

Amigurumit eivät ole vielä kovin tunnettuja Suomessa, vaikka netti onkin yhdistänyt käsityöihmisiä yhä enemmän toisiinsa ja uusiin, eksoottisiin ideoihin. Itse törmäsin ameihin flickr.com -sivustolla surffatessani ja sieltä löytyykin hakusanalla ”amigurumi” tonneittain värikkäitä pehmoöttisiä ympäri maailmaa. Käsityöaddiktit ja kaikki, joilla on mutrupäivä vilkaiskoot ja ilahtukoot!

Erityisen hyvä puoli amigurumien tekemisessä on se, että niihin voi kätevästi käyttää jos jonkin värisiä, pieniäkin jämälankaeriään. Ensimmäinen oma ami-viritelmäni on tämä hellyttävä, Super Mario –henkinen tattiainen, jonka virkkasin lankalaatikkoni pohjalta löytyneistä ohuehkoista villalangan pätkistä. Koukku 3,0 ja ohje omasta päästä. Idean sain kuitenkin Anapaulaolilta.



Käytännössä virkkasin valkoisella langalla neljä kiekkoa, joista yhden jatkoin lyhyeksi umpiputkeksi ja kolme tikkasin valkoisella rihmalla kiinni lakkiin. Lakki on aloitettu laelta, virkkaamalla ympyrää sopivasti silmukoita lisäten ja, kuvun tultua sopivan muhkeaksi, vimmatusti vähentäen, kunnes palat sopivat yhteen.

Suunnitteilla on myös pienemmän, vihreä-valkoisen 1up-sienen virkkaaminen. Tarkoitus on käyttää noin kalalangan paksuista virkkauslankaa, jotta tatista kehkeytyisi siedettävän (heh, tai ehkä sienettävän) kokoinen avaimenperä.

Pikku Cthulhuni antaa ehkä hieman ironisen kaiun nimitykselle Suuret Muinaiset… Projektin pohjana olen käyttänyt Ullasta löytynyttä Tulhu-maskotin ohjetta, mutta tulin varsinkin loppua kohti muokanneeksi sitä niin paljon, ettei minun lonkeroiseni enää juurikaan muistuttanut esikuvaansa. Suloinen hänestä kuitenkin tuli, kaikessa julmuudessaan… ^^ (Pikkuveljen mielestä koko otus lähentelee jumalanpilkkaa, mutta miten noille syvänsinisille, Kotiväki-langalla kirjotuille silmille voisi sanoa ei?)



Teknisesti ottaen en oikeastaan tiedä, missä määrin Cthulhua voi pitää amigurumina. Mahdollisesti sillä pitäisi olla pallomaisempi pää ja hymyhuulet, mutta söpö käsityöluomus mikä söpö käsityöluomus. Valitettavasti yhtään Lovecraftin kirjaa ei ollut saatavilla tähän hätään, joten Tulhun oli poseeraaminen muun käsillä olevan kauhukirjallisuuden Poen, Stokerin ja Stevensonin keskellä.



Lisää otuja tulossa, kunhan akateemisen vuoden loppurähinät ja muut keskeneräiset projektit suovat! :)

Pizzaperjantai

Vaikka olenkin nyt muuttanut omilleni, olen halunnut jatkaa erästä mainiota arkiperinnettä, jonka äitini aloitti joskus 1990-luvun hämärissä: joka perjantai leivotaan pizzaa! Siksi minua hieman nyrppii, että Grandiosa on varastanut konseptin itselleen ja tehnyt siitä vieläpä kornin laulunkin, jota tekopirteät ihmiset jollottavat valtakunnallisilla teeveekanavilla. Kuuletteko, kuinka hampaani narskuvat?

…Mutta eipä sillä että karmeinkaan ralli saisi minut muuttamaan mieltäni! Tässä siis ohje omaan perjantaipizzaani. :)

Kasvispizza

n. 4 dl vehnäjauhoja
0,5 pussia kuivahiivaa
n. 0,5 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
n. 1 rkl rypsi- tai oliiviöljyä


Sekoita hiiva ja suola jauhoihin. Vaivaa taikinaa käsin ja lisää vettä kunnes koostumus alkaa tuntua hyvältä. Kun olet puristellut taikinan melkein tasaiseksi, lorauta sekaan hieman öljyä. Vaivaa taikina loppuun ja kohota sitä tuokio kuumalla vedellä täytetyssä tiskialtaassa.

Kauli taikina joko kauniin pyöreäksi tai pellin muotoiseksi levyksi leivinpaperin päällä. Nosta leivinpapereineen pellille ja levitä, ripottele ja sirottele päälle täytteitä:

paseerattua tomaattia (esim. Pomi)
sipulia ohuina renkaina
valkosipulia pikkupikkusilppuna
paprikaa kuutioina
(kevyt-) fetaa kuutioina
ananasta paloina
juustoraastetta (polar tai emmental)
sitruunapippuria
pizzamaustetta

Kun olet tyytyväinen, laita lätyskä uuniin n. 225 asteeseen kunnes se näyttää kypsältä. (Täytteiden paksuudesta ja valmistajan kypsyyskäsityksistä riippuen paistoaika on 10-20 minuuttia.) Nautitaan turtlesmaisella tuulella, parvekkeella viilentyneen limsan kera!

(Yleensä tästä tulee niin isot pizzat, että pala tai pari säästyy kätevästi vielä aamupalaksikin. Kylmää pizzaa lauantaiaamuna – oh, embrace the decadence!)



PS. Koska tämä ei ole mikään proteiinipläjäys, kasvissyöjien kannattaa kokeilla pizzansa päälle myös kevyesti valkosipulissa ja muissa mausteissa paistettua soijarouhetta. Toimii hyvin esim. maissin, tomaatin ja jalopenon seurana.

Elämää Metal Gear -fanin kanssa

…Ja urheiluhullujen paremmat puoliskot varmaan luulivat, että Takarapakon Purkkapalloseuran fanittaminen on pahinta, mihin kulta voi sortua? Ei, kuulkaa…ihminen voi sortua vaikka mihin!



Hiiviskelyn ja geenimuunneltujen sotilaiden ympärille rakentuneet Metal Gear –pelit aloittivat taipaleensa 1987 MSX2-tietokoneella ja kiinteytyi Metal Gear Solidiksi sarjan hypätessä Playstationille 1998. Kauan odotettu MGS 4: Guns of the Patriots Playstation 3:lle tulee kauppoihin ympäri maailman tänä kesänä, 12. 6., ja meillä tapaus otetaan todella vakavasti. ”Mitä sellasta ruokaa me voitas ostaa, ettei mun tarviis poistua viikkoon sohvalta” –vakavasti.

Olohuoneemme kirjahyllystä on yksi kokonainen hylly varattu Metal Gear -peleille ja -krääsälle. Hauskinta roinaa ovat legoukkohenkiset Kubrickit, joita vasta saapui MGS-juhlavuoden kunniaksi täydennyslasti. Nyt perheen muodostavat siis kolme eri-ikäistä Solid Snakea, Big Boss, Otacon, Grey Fox, Raiden, Olga, vanha Ocelot ja pari sotilasta. (Henkilökohtaisesti olen järkyttynyt siitä, ettei Liquidia vielä ole valettu muoviin. (Paitsi nyt oikea käsivarsi, tietysti…))Alla potretti kaikista Snakeista!



Itse ole tykästynyt kuin ”alkuperäiseen” Playstationin Metal Gear Solidiin, jossa kaikilla pahiksilla oli vielä kiinnostava elämäntarina, Snake oli nuori ja jurrikka eikä kenelläkään ollut silmiä kuin codec-keskusteluissa. Olen siis jokseenkin perillä tästä villityksestä, mutta ikävä kyllä se tekee kaikesta melkein vielä kiusallisempaa. Nyt en nimittäin voi sanoa ”ihan sama”, vaan minun on jatkuvasti inistävä siitä, miten Sons of Liberty ja Snake Eater ovat pelkästään vanhan kunnon MGS:n hapattamista, rahastusta, pahoja pikkuveljiä… Näin ollen on luonnollista, ettei uskoni tulevaan Guns of the Patriotsiinkaan ole kovin erityisen suuri tai pyhä.

Pelin sisältöä on silti spekuloitu ahkerasti useammassakin olohuoneessa. Trailerien ja perstuntuman perusteella arvelemme, toivomme ja pelkäämme seuraavaa:

Kristallipallo:
(todennäköistä)
*Jokin uusi, yllättävä sukulaisuussuhde paljastuu (todennäköisesti Eva on tässä yhtenä osapuolena.)
*Osa pelistä sijoittuu Transilvaniaan ja saamme kuulla Vampista enemmän kuin kenties haluaisimme.

Wishlist:
(parasta mitä voisi tapahtua)
*Jostain löytyy partakone, jolla Snaken pappaviikset saa ajeltua pois.
*Vamp ja Raiden tappavat toisensa, tai mikä vielä parempaa Snake ampuu molemmat Stingerillä yhdeksi savuavaksi kasaksi… (”It’s so good… I can do it!”)
*Meryl tekee tyylikkään comebackin.

Oh-noes:
(pahinta mitä voisi tapahtua)
*Raidenin ja jonkun toisen keskeisen hahmon (Merylin?) välille syntyy säpinää.
*Otacon kuolee.


"Snake, we're not tools of the government or anyone else. Fighting was the only thing, the only thing I was good at. But at least I fought for something that I believed in." - Grey Fox