Omituisten esineiden kerho

Päivän pituus Jyväskylässä on tällä hetkellä melkein kaksikymmentä tuntia, ja asunnon nurkista löytyy siinä määrässä valoa kaikenlaisia unohdettuja pikku mörköjä. Edellisessä postauksessa esitellyt lasinaluset eivät suinkaan tunne oloaan yksinäiseksi, sillä sisustuksemme oli jo ennestään populaarikulttuurin ja persoonallisten pikkuesineiden ryydittämää. Heidän kaikkien kunniaksi siis pieni posti nurkkiemme pirteistä pikkuesineistä. Haastanpa samalla myös muut bloggaajat esittelemään omat kotitonttunsa!

Ensimmäisenä katse harhailkoon yöpöydälle. Tein retken Vantaan Ikeaan melkein pelkästään tämän soikeasilmäisen kaverin takia. ”Spöka” maksoi noin kymmenen euroa ja loistaa pienen akun voimalla sinistä tunnelmavaloa. Sen kaksi avutonta uloketta voi tulkita joko korviksi tai raajoiksi. Älkää antako hämmentyneen ulkomuodon hämmentää; pimeässä ja sytytettynä se on eteerinen kotikummitus. Komea, Cthulhu-aiheinen kirjanmerkki on vuoden 2006 Ropeconista, ”Dracula” kirjastosta.

Sokerikuorrutetun kauhun teema jatkuu olohuoneessa: DVD-hyllyn päällä vaanii Tiimarista viime halloweenina parilla eurolla ostettu paperilyhty. Sen modernin pelkistettyä muotokieltä korostaa kosketus vintagea - Nosferatu-postikortti, jonka heräteostin joskus Helsingin Kukunorista.

Eläviä kuolleita edustaa myös asuinkumppanini käsityötaidonnäyte, Kalmo-setä. Tämä makasi TV:n päällä antennina, kunnes ruutu vaihtui niin litteään, ettei edes Kalmo-sedän luinen takamus enää mahtunut sille. Hänen silmänsä on punainen nuppineula ja kylkiluiden välistä pilkottava suolensa villalangan pätkä. (Jos kuuntelet hiljaa, voit kuulla hänen laulavan: My backbone bends like this, my backbone bends like that, and if I’m lucky, I might get the larva of my back…)

Samalla kuvaamataidon kurssilla muovasin, maalasin ja virkkasin itse tämän kaihoisan uuskummakeijun, joka nykyisin vartioi Neil Gaimanin kirjoille pyhitettyä hyllyäni. (Parka miettii yhä, kuinka Morfeuksen todella kävi…)

Keittiön ikkunalaudalle on kerätty klassista mustaa ja valkoista, mutta vähemmän klassisessa muodossa. Alessin söpöt enkeli- ja pirusirottimet ovat tässä mukavasti kokkaajan käden ulottuvilla, mutta ne ovat myös hauska pari kellotaulusta katsoville possuille. Monokuro Boo –kello löytyi Lahden Europehousesta (muistaakseni 6,5oe), ja koska siinä on herätystoiminto, sitä voi tarvittaessa käyttää munakellon asemasta. Sellaista ei taloudessa nimittäin vielä ole.

Possukaksikko toistuu säälittävän pienissä (ja siksi niin hurmaavissa) posliinisioissa, jotka lienevät muinaisia kymmenen pennin Tiimari-löytöjä. (Ne toimittavat myös samantapaista virkaa kuin Weasleyn perheen keittiön kello Harry Pottereissa: ne ilmaisevat asukkaiden sijaintia ja mielentilaa. Jos yours truly esimerkiksi lähtee metsäretkelle, vaaleanpunainen possu pistetään viereisen rahapuun juurelle jne.) Äidiltä saatu rahapuu-pistokas on istutettu herätyskellon muotoa ja väriä toistuvaan ruukkuun, joka on ostettu muutamalla eurolla Prismasta ja salaojitettu saviruukun sirpaleilla.

Olen yleisesti tarkka siitä, että kussakin huoneessa on vain suunnilleen samaan väriskaalaan sopivia esineitä…

***

Next up: Totally unrelated news

Näillä näkymin nenäni näyttää elo-syyskuun vaihteessa kohti Barcelonaa! :) Matkakertomuksia tullaan suoltamaan ja vinkkejä otetaan ilolla vastaan…

Pikselinostalgiaa

Kotimaisten käsityöblogien hiljattainen Hama-helmibuumi osui ja upposi Latvustoonkin: Jatta muistutti minua näiden mainioiden lelujen olemassaolosta, ja Google ja Flickr tarjosivat runsaasti malleja ja inspiraatiota. Syntyi yhä avaruuden lailla paisuva sarja riemukkaita ja retrokkaita lasinalusia! Lo and behold:

Pieni parvi perinteikkäitä Super Mario Bros–sieniä. (Näitä on jo jaettu kavereillekin!)

Muuta satunnaista Mario-tavaraa: Ninji, Boo ja tähti.

Pari Nintendo-aikaisten Final Fantasyjen söpöläistä: Black Mage (FFIII) ja Moogle (FFVI).

…ja Kirby, jota varten ostettiin hassusti läpinäkyviä shokkipinkkejä helmiä! (Super Smash Brosia ei vaan voi pelata muilla kuin Kirbyllä.)

Ihanaa muistella vanhoja tuttuja ja omaa 8-bittistä lapsuutta vielä PS3-pelien lomassakin. Viikonloppu uhrattiin MGS4:lle (joka muuten sisälsi monta tyylikästä comebackia, paljon pitkiä välivideoita, hyvin animoituja ilmeitä ja aivan nappi screenplayn – back to Shadow Moses, yay!), mutta koko 22-tuntisen session ajan, juomat odottelivat tuttujen tattien päällä…

Jos ja kun tällaisia reliikkejä ei kukaan voi vastustaa ja niiden tekeminenkin on nopsaa ja mukavaa koko perheen askartelua, annan vielä pari vinkkiä:

• Helmiä saa kiitettävästi Tiimareista, mutta alustoja joutuu shoppaamaan lelukaupoista (Esim. BR tai Toys’R’Us) neljän levyn paketeissa. (Neliskanttisen lisäksi joutuu valitettavasti ostamaan myös sydämen ympyrän ja kuusikulmion, n. 4e/paketti) Lelukaupoista saa myös helmiä isommissa paketeissa ja yhden värin pusseissa (n. 1,50e/pss).
• Silitykseen leivinpaperi ja lämpö hieman alle kahden pisteen. Alustoissa kiinni olevat tekeleet kannattaa sulahduttaa juuri sen verran, että ne saa kokonaisina irti. Vasta sen jälkeen ne voi mössätä oikein perusteellisesti kummaltakin puolelta leivinpaperin välissä. Onnistuin nimittäin sulattamaan jo kaksi alustaa aivan kippuralle. :/
• Kunnolla sulatetut luomukset kannattaa pistää parin painavan kirjan alle, kunnes ne jäähtyvät. Eivät sitten kipristele.

Jos jollain on tietoa, mistä saisi ostaa ruskeita helmiä, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. Kokoelmasta puuttuu nimittäin Super Mario Worldin aurinkolasipäiset myyrät. Can’t live without them. <3

Lehteilyä

Puut ovat jo täydessä vihreässä ja kesätyöt Jyväskylän puistonhuoltokomppaniassa alkoivat. On siis väistämätöntä, että myös käsitöihin puhkeaa lehtiä!

Bombadil-sukat (Ulla 03/07)
Lanka: Vihreänkirjava Novita 7 Veljestä Raita ja vihreä Novita 7 Veljestä n. 150 g
Puikot: 2,5



Ihastuin tämän lehtikuvion miellyttävään arkisuuteen ja esittävyyteen jo kauan sitten. Niin erilainen henki kuin tavanomaisissa, naisellisissa pitsi- ja pintaneulesukissa. En kuitenkaan, yllättävää kyllä, päätynyt neulomaan näitä itselleni, vaan äidilleni, joka on innokas villasukkasieppo, mutta vähemmän innokas tarttumaan puikkoihin. Tänä keväänä hän vihdoin tallasi edelliset antamani, ensimmäiset koskaan neulomani sukat puhki, joten olihan sopiva kruununperijä löydettävä melkein kymmenen vuoden onnellisen sukkasuhteen jatkajaksi.



Loogisesti ajatellen Bombadil-sukkien pitäisi tietenkin olla sini-keltaiset, mutta se ei varsinaisesti olisi imarrellut kuviota. Onneksi Tom Bombadillon lempivärit sekoittamalla saadaan minun lempiväriäni, jota kaapinpohjalta löytyikin sopiva, hieman vajaa raitakerä. Valitettavasti toisen sukan resoriin lanka ei aivan ylettänyt, joten yksivärisen, mudanvihreän 7 Veljeksen jämät saivat tulla hätiin. Tikulla silmään sitä, joka huomaa. Ihania metsäisiä vihreitä kaikki!

Branching Out –kaulahuivi (Knitty Spring 2005)
Lanka: Vaaleanvihreä Novita Malibu n. 200g
Puikot: 4,5



Tämä syntyi muutaman bussimatkan ja retrosarjojen töllöttelyn sivuoireena. Haluisin kesäkauden huivin, joka varjelisi tulehdusherkkää kurkkuani koleina kesäaamuina, muttei olisi turhan kuuma tai raskas. Sellaisen sain. Plussaksi langan himmeä kiilto miellyttää ja pitsikuvio erottuu sievästi mustia päällipusakoitani vasten. Happy elegance.

Jos jotakuta kiinnostaa seuraava neuleprojektini, se on tässä. Eestiläistä, liukuvärjättyä Aade Long -lankaa on jo tovin verran tullut kuolailtua toisten neuleblogeista, joten ei ihme, että viime viikonlopun pikaiselta Tallinna-reissulta tarttui yli-inhimillisen karkkimäärän lisäksi kaksi kunnollisen kokoista vyyhteä sitä itseään. (Jos olette muuten ylpeitä suomalaisuudestanne, käykääpä päiväristeilyllä. Ympärillä tungeksivat känniääliöt kyllä ajavat sielun takaisin joko metsään tai maailman metropoleihin. Sheesh…)



Ovat muuten aitoa tavaraa. Sen verran kesäisesti haisevat lampaalle. :D
Ainakin yksi Revontuli näistä tulee, mahdollisesti jonkin sortin liivi.