Raikas tuunahdus

Tylsyys on tappava tauti. Siksi on äärimmäisen kohtalokasta, että parhaat kotimaisilla markkinoilla olevat luentokansiot ovat yksivärisiä.

Vaan eipä hätiä! Tuunaushan on in. Loihdin siis kahteen luentokansiooni teemaan sopivat kansikuvat.

***

Tähän mustaan kansioon keräilin lukioaikoinani erilaisia portfolioita, ja nyt siellä kulkevat kaikki kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyvät muistiinpanoni: venäläiset formalistit, kreikkalaisten jumalten sukupuu, Nuoren Wertherin kärsimykset ja paljon muuta. Kanteen oli saatava jokin kirjallinen merkkihahmo ja kukapa sopisi paremmin leijumaan mustuuteen kuin ”elämäni mies”, Nuuskamuikkunen. Hän ei ainakaan tunne oloaan yksinäiseksi siellä.
(Klikkaamalla kuvaa pääset ihastelemaan Nuuskiksen ilmettäkin! ...ainakin joillain selaimilla.)


Näin se kävi: Hahmottelin herran piirustuspaperille lyijykynällä, lisäsin haalean häivähdyksen vesivärejä, ja lopulta piirsin rajat ja tekstuurit intialaisella tussilla. Leikkasin valmiit, kuivuneet kuviot irti paperista ja askartelin niiden perusteella suunnilleen samanmuotoiset, mutta hieman suuremmat palat kontaktimuovia. Sitten vain muovista taustapaperi pois, paperinukke siihen keskelle, kuvapuoli liimaan päin. Ja kas: käsissä on valmis tarra, jota voi vielä rauhassa mallata eri puolille kansiota! Alle puolenkin sentin ”saumavaroilla” pysyy kiinni.
Kuvan aihe on napattu Tove Janssonin iki-ihanasta kuvakirjasta ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”. Jos omaan piirtotaitoon ei ole riittävää luottamusta, voi toki leikellä kuvia korteista ja lehdistäkin.

***

Samanlaisen mutta sinisen kansion ostin kielikurssien muistiinpanoja varten. Lähinnä paperia palaa englannin erikoisuuksiin, mutta samoihin kansiin talletan myös suomen kieltä ja yleistä kielitiedettä koskevat laput. Vaikka irlantilainen opettaja hieman hämmästelikin luomustani, valitsin ”Union Jackin” ilman poliittisia taka-ajatuksia. Se on englanninkielisten maiden lipuista esteettisin ja pitää ehkä sisällään pientä punk/new wave -henkeä. Not to mention London, the jolly good metropolis.


Näin se kävi: Katsoin mallia ja laskin mittasuhteet Otavan tietosanakirjan kuvasta. Piirsin lyijykynällä pieniä apumerkkejä tarkasti mitattuihin kohtiin kannen laitoihin. Vedin merkkien perusteella maalarinteipit, joiden väliset alueet maalasin paksuilla akryylimaaleilla. Ensin työstin valkoiset, sitten punaiset raidat. Väliin suosittelen parin tunnin kuivatusta. Maalaus on kestänyt moitteettomana jo kuukausia, vaikken ole päällystänyt sitä millään.


Ilman tunetuksia näitä kansioita saa siis ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta noin viiden euron hintaan. Todella jämäköitä ja sopivan paksuisia kuljeteltaviksi. (o_o)=b

Teeny-weeny little things & tiddlywinks

Lahtelaisessa ompelukonekaupassa oli nappiale. Sieppasin sieltä mukaan neljä tällaista lystikästä faaraota. Mielikuvitukseni ei vielä mitenkään riitä arvaamaan, mihin nämä voisi säädyllisesti kiinnittää, mutta jos muutaman napin ostaminen kerran piristää päivää, niin miksipä ei…


Nämä nätit, metalliset edelweiss-napit sen sijaan ostin ihan tarpeeseen. Että millaiseen?
Jaa, jaa… siinäpä teille joulukalenteria.
Myyjä väitti, että metalliset napit on aina ommeltava vahvalla nappilangalla, muuten ne rispaavat itsensä irti alta aikayksikön. Saipa sitten myytyä minulle rullan viininpunaista sellaistakin.


Savolaisella iso-isälläni oli tähtikirkkaina öinä tapana tokaista, että näkyy nappikauppa olevan auki. :)


Siksi toisekseen, neuloin itselleni tunikan etu- ja takakappaleiden välissä uudet ranteenlämmittimet. Eli nyt olen varmaan virallisesti eniten neulottuja kynsikkäitä omistava henkilö tässä valtakunnassa.



Ohje: Del Mar (Spindlicity)
Lanka: Vihreänkirjava Aade Long
Puikot: 4,0

Nämä kehkeytyivät siis Revontuli-huivin jälkensä jättämistä jämistä. Lanka oli ohjeeseen liian ohutta, joten jouduin kokeilemaan useampaa puikkokokoa ja silmukkamäärää, ennen kuin sopiva löytyi (->4,0 & L/XL). Modifioin ohjetta myös lisäämällä ranteeseen 1o1n-joustinta ja neulomalla kuvion lopusta alkuun, ranteesta sormiin. Näin suulle ei jäänyt ohjeiden mukaisissa hansikoissa olevaa runollista läppää, jonka rullautuminen olisi vain tehnyt minut hulluksi.


Tämä oli projektina helppo ja sutjakka, ja lopputulos on mukavan rustiikkinen. Suosittelisin vaikka ensimmäiseksi pitsineuloskokeiluksi.
Peukalon kohta ei kuitenkaan ole aivan sopiva, ei ainakaan minun käteeni: hanskat tuppaavat kiertymään niin, ettei pitsikuvio enää olekaan keskellä käden selkää, vaan vaeltaa missä milloinkin. Olenko muka niin levoton, että neuleistanikin tulee levottomia?

Arkimurkinaa

Nyt seuraa hyvin henkilökohtainen paljastus. Aion nimittäin esitellä mitä kokkaan ja syön. Siis jatkuvasti. Arkena ja sunnuntaina.

Saatte ihan kaiken, reseptitkin. Laskekaa niiden pohjalta ravintoarvot, jos haluatte, enhän minä sitä millään estä. Mutta tällä minä vain elän: sekalaisilla soijasuikalewokeilla ja kasvishernekeitolla.

Suikalewokki on suunnattu kaikille niille oravanpyörässä lenkkeileville, jotka järsivät roiskeläppien reunoja ja kurkottelevat kylmäaltaista muita mitä karmeimpia eineksiä, koska heillä ”ei ole aikaa laittaa ruokaa”. Tämä valmistuu viidessätoista minuutissa eikä kyllästymisvaaraakaan ole, koska muuntelumahdollisuukset ovat lähes rajattomat.

Hernesoppaohjeesta taas saatte kiittää säätä. Aina kun maa ja lahkeensuut täyttyvät kurasta tai loskasta, minun alkaa tehdä mieli keittoa. Vanha kunnon hernerokka lämmittää, varsinkin, jos lisää reilummin pippuria!

--

Suikalewokki
(kahdelle)

1 annospaketti maustamattomia (kevyt-)nuudeleita
vettä
ripaus suolaa

n. 2 kourallista soijasuikaleita
vettä
0,5 kasvisliemikuutiota
(1-2 valkosipulin kynttä)
1 pienehkö sipuli tai vastaava määrä kevätsipulin varsia
1 paprika tai puolikas kesäkurpitsa
liraus (n. 1 rkl) mitä hyvänsä ruoanlaittoon sopivaa öljyä (esim. rypsiöljyä)
makusi mukaisia itämaishenkisiä mausteita (esim. jotain masalaa, chiliä, currya, kanelia, soijakastiketta…)

1. Ota avaamaton annospakkaus nuudeleita ja murskaa sisältö käsin puristelemalla suupalan pituisiksi pätkiksi. (Tämä helpottaa paitsi nuudeleiden syömistä myös niiden sekoittamista muihin aineksiin.) Keitä pari minuuttia suolalla maustetussa vedessä.

2. Laita käsittelemättömät soijasuikaleet laakealle, korkeareunaiselle paistinpannulle (tai, jos sinulla on kyseenalainen onni omistaa asioita, wokkipannuun). Valuta niiden päälle sen verran vettä, että ne melkein jäävät pinnan alle. Lisää joukkoon puolikas kasvisliemikuutio ja halutessasi loraus soijakastiketta.

3. Keitä soijasuikaleita korkealla lämmöllä kunnes vesi haihtuu.

4. Sitä odotellessasi, kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Pese ja suikaloi muut päivän vihannekset.

5. Kun pannu on miltei kuiva, sysi kypsyneet soijasuikaleet sen peränurkkaan ja lorauta öljyä raivaamasi tilaan.

6. Tupsauttele öljyyn valitsemasi kuivat mausteet ja tiristä niitä hetki öljytilkassa. Tämä houkuttelee mausteiden maut esiin ja tekee niistä mukavan tahnan, joka tarttuu koko sörsseliin.

7. Tiputa hieman lämpöä ja lisää pilkkomasi sipulit ja kasvikset pannuun. Paistele muutama minuutti.

8. Valuta ja lisää nuudelit. Sekoita hyvin ja tarkista vielä maut. Jos jotain tuntuu puuttuvan, helppo pelastus on viskata päälle vähän soijakastiketta.

9. Paista vielä muutama minuutti ja kaada lasillinen maitoa seuraksi.


! Muunteluehdotuksia:

• Kiireessä myös valmiit pakastewokkivihannekset käyvät tuoreiden sijasta.
• Kokeile pilkkoa sekaan omena tai tölkillinen ananasrenkaita. Ananasmehuakin voi lorauttaa sekaan mausteiden tiristämisen jälkeen.
• Mausteiden kanssa samaan öljylätäkköön voi laittaa myös kourallisen kuorittuja maapähkinöitä tai auringonkukansiemeniä.
• Lisää pannulle nuudeleiden sijaan n. 2 dl ruokajogurttia tai kookosmaitoa ja hauduta – kastiketta riisille!

Hernesoppa
- Latvuston tapaan
(kattilallinen; riittää noin kuudelle hengelle tai viikonlopuksi kahdelle)

0,5 pss luomuherneitä
1,5 l vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
0,5-2 sipulia (sipulien koon ja fiiliksen mukaan)
2-3 porkkanaa
n.1,5 dl soijarouhetta

1. Vaikein osuus on muistaa laittaa herneet likoamaan jo edellisenä iltana. Kun tästä on selvitty, loppu on oikeastaan hajamielistä maustamista ja hämmentelyä…

2. Kun herneet ovat turvonneet, ne kannattaa vielä huuhtaista ja valuttaa ennen kuin mittaa kattilaan varsinaiset keittovedet.

3. Laita kattila tulelle, heitä kasvisliemikuutio sekaan sulamaan ja siirry kasvisten kuorintaan ja pilkontaan. Itse hakkaan sekä sipulin että porkkanat melko hienoksi.

4. Lisää varovasti kattilaan pilkotut kasvikset sekä makusi mukaan mustapippuria. Huomioi, että vähäinen teelusikallinenkin tuntuu pitkän hauduttamisen jälkeen koko keitossa!

5. Kun keiton tekele enteilee kiehumista, tiputa levyn lämpö alimpaan tai toiseksi alimpaan pykälään. Laita sitten kansi päälle ja jätä hautumaan noin puoleksitoista – kahdeksi tunniksi.

6. Nyt voit vaikka harhautua sohvannurkkaan hyvän sarjakuva-albumin kanssa tai siivota tarmokkaana koko kirjahyllyn, kunhan välillä käyt kurkistamassa ja hämmentämässä.

7. Kun soppa alkaa näyttää syömäkelpoiselta, mittaa keittoon soijarouhe ja sekoita. Rouheen pitäisi pehmetä jo viidessä minuutissa, mutta se imee enemmän makua, jos sitä keittää pidempään. Pääasia, että herneiden kokonaiskeittoajaksi tulee noin kaksi tuntia, sillä ne ovat sitkeitä paskiaisia.

8. Kulho kauniiseen käteen ja aterialle! Jos jääkaappisi on opiskelijamaisen pieni eikä ruokaseuraa ole tiedossa, ei hätää: keitto säilyy kannen alla huoneen lämmössäkin päivän tai pari, siinä kun ei ole lihaa. :)

--

Tähän joukon jatkoksi voisi kai lisätä yhden tylsistä lempiherkuistani eli riisipuuron, mutta sitähän kaikki osaavat keittää muutenkin. Voin silti vinkata, että rasvattomaan maitoon sitä ei kannata keittää. Kokemuksesta tiedän, että tulee vain porua pohjaanpalaneista kokkareista, eikä makukaan ole samanmoinen kuin kevytmaitoon tehdyssä puurossa. Ja opiskelijaruokaa sekin - kattilallinen namia maksaa vain euron. ;)

Ensi kerralla jotain korkealentoisempaa. Nyt syödään!