17.2.2009

Ystävänpäivän jälkilämpöjä

Jos joskus luulit, että ystävänpäivä on kaupallinen juhla, älä luule enää. Siinä on taikaa! 14. helmikuuta kokkaillessani leikkasin eräästä paprikasta pahan kohdan pois - ja huomasin, ettei se ollutkaan yhtään paha. Raukka ei vain osannut ilmaista itseään…


Nyt, jos joskus perustan bändin, en enää tiedä mitä tehdä. Tähän asti paras nimiehdokas on ilman muuta ollut Raised Eyebrows, mutta Paprikasydän on kieltämättä paha kilpailija. :P

***
Asiaan: Tunikan kasaaminen kestää ja kestää, koska en halua sen käyttökelpoisuuden kaatuvan paksuihin ja luikerteleviin saumoihin. Tässä siis välipalaksi vuoden takainen outo tekele, jonka olen unohtanut esitellä:

Kotihihat – Cleaves (Knitty Spring 2005)
Lanka: Novitan Isoveli, sinisenkirjavana
Puikot: 5,0 pyörö- ja sukkapuikot


Tällaista vaatekappaletta ei kaapista vielä löytynyt, joten pitihän se tehdä. Ja siitä tulikin mainio kylmän illan hätävara, vähän niin kuin villasukka ylävartalolle! Olisi kuitenkin pitänyt käyttää paria numeroa suurempia puikkoja. Sillä olisin saanut neuleesta taipuisamman, kuohkeamman ja hihatkin pussittamaan paremmin. Näin ne jäivät tylsiksi, eivätkä lainkaan tavoita sitä draamaa, johon tässä mallissa nimenomaan viehdyin.

Myös vaatteen käytännöllisyydestä voi olla montaa mieltä: sen kummempaan aerobiciin tämän kanssa ei kannata ryhtyä, sillä käsiä on vaikea nostella niin, ettei jättikaulus vaella ja kiepsahtele, mutta tämä on näppärä vetää päälle, kun haluaa vain vähän lämpimämmän ja kodikkaamman olon, eikä hautua kokonaisessa villapaidassa.


Väristä tulee ihanasti mieleen elefantit!

3.2.2009

Vanhan maailman sankareita

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt maagiset kaksi viikkoa, joten on pakko keksiä jotain kerrottavaa. Vaikka Latvusto siis humiseekin keskitalven hiljaista horrosta, esittelen uudet nörtit perheenlisäykset, ihan hissun kissun vain…

Hama-helmirokko ylsi jo Kolmikulman askartelupuotiinkin, josta sorruimme hankkimaan persikkaista, ihonväristä sortimenttia: nyt voimme kirjavien Nintendo-mönkiäisten lisäksi kunnioittaa myös 8-bittisen suuria sankareita!

Klassinen, menevä Mario-kokeilumme sulahti hieman rumasti, mutta sai korvaukseksi seuralaisia useammastakin sarjansa pelistä. Tunnistatteko?


Goomba (joka ei kai koskaan saa tietää, mikä häneen iski) on poikaystävän käsialaa ja löytyi kaiken muun ihanan ohella joululahjapaketistani. Suunnittelen kiinnittäväni sen tavalla tai toisella beigen olkalaukun läppään. Huomatkaa ammattimainen halkaistujen helmien tekniikka toisessa nilkassa.


Alkuperäisessä Super Mario Brosissa ja Lost Levelsissä esiintyviin mustekaloihin minulla on viha-rakkaussuhde: niin ärsyttäviä vihollisia, niin mukava design.


Muut kaksi epeliä ovat tietenkin Phanto Super Mario Bros 2:sta ja tulikukka Super Mario Worldista.


Ruskeitakin helmiä löytyi lopulta, mikä mahdollisti myös Link-lasinaluset. Tässä hän on, kera miekan ja kilven. (Tri-forcen korvike on pikkuveljeni ompelema ylen tyylikäs patalappu.)


Mutta hei: sokeri on pohjalla! Link on cool, konsoli konsolilta coolimpi, mutta myöntäkää pois, joskus kamerakulmien kaaotisoima ähkiminen ja huitominen käy hermoille. Onneksi voin tästä lähtien purkaa kaikki Legend of Zeldoihin kohdistuvat aggressioni liiskamalla Linkin mahtavan mukini alle!