22.5.2009

Phew...

Tuomentuoksuiset, nöyrät pahoittelut kaikille vakiovierailijoille, jotka ehkä odotitte päivitystä maanantaiksi – Latvusto nyt siirtynyt arvaamattomaan kesäaikatauluun. Ennen kuin pyrähdän Lontooseen syömään etikkasipesejä 33 pencen pusseista ja valokuvaamaan metroasemia, ennätän kuitenkin vielä esittelemään eilen valmistuneen pienen kesäneuleen, joka toivottavasti palauttaa uskonne siihen, että kasilikossa…eikun latvustossa suhisee kesälläkin.


HEW
(Canary Knits)
Lanka: Laivastonsininen Novita Tennessee (n. 250g)
Puikot: 4,0 pyöröt (80cm) ja kaksi 4,0 sukkapuikkoa (kaulusta varten)

Tämän neuleen ohje oli paikoin todella hämmentävä: en ymmärtänyt, että raglan-lisäykset oli tehtävä myös nurjalla puolella – väärinkäsitys, joka maksoi minulle puolen kerän työn – ja sopivat hihatkin sain aikaan vasta kolmannella yrityksellä. Lisäksi nauhat jäivät niin lyhyiksi, ettei niitä saa sievälle rusetille. Onni onnettomuudessa, että yksinkertainen kylpytakkisolmu sopii tyyliini paljon paremmin. Lopputulos on kyllä muutenkin vaivan arvoinen – se sopii, se istuu, se on kesäinen, se on monikäyttöinen. Myös petroliin vivahtava syvä laivastonsininen on hurmaava, etenkin ollakseen suoraan Novitan tylsästä väripaletista.


Matkalle painava puuvillaneule ei kuitenkaan pääse mukaan. Viisipäiväisen Lontoo-reissun ohjelmaan kuuluu ainakin Towerissa tunnelmointia, British Museumin vitriineihin kurkkimista, iltavalaistulla Thamesilla samoilua ja Covent Gardenissa shoppailua. Kokemuksen kruunaavat uneton yö Stanstedin lentokentällä sekä retki Greenwichin observatorioon ja merimuseoon. Lisäpainoa ei siis totisesti kaivata.

Lontoo on suosikkikaupunkini, valtavaan kokoonsa nähden erittäin hyväntahtoinen ja lähestulkoon pittoreski. Jokaisella kaupunginosalla on oma luonteensa, uusia nähtävyyksiä ja tekemistä keksisi helposti vuodeksi… Onneksi kone nousee vuorokauden kuluttua.

3.5.2009

Saaristolaissukat

Nämä sukat neuloin puhtaasta nelisäikeisestä kodikkuudesta. Jo värikin on lämmin, ja kaarnamaiset kaksoishelmineuleraidat ovat miellyttävät niin silmälle kuin ihollekin.


Saltkråkan (Ulla 3/08)
Lanka: mysteerimerinoa
Puikot: 3,5 puiset addit

Löysin harrastuskaappini uumenista vyötteettömän kerän suklaanruskeaa lankaa. Luulin tavalliseksi seiskaveikaksi, mutta jo puikoille luodessa huomasin langassa sellaista pehmeyttä ja kuohkeutta, jota ei Novitan myydyimmässä ole. Kaikkinaisen herkullisuuden perusteella veikkaisin jopa merinoksi, mutta, kuten ihmisissä, ei langoissakaan lopulta ole tärkeää se miksi on synnytty, vaan se miksi voidaan tulla. Juuri tämä lanka sopi täydellisesti juuri tämän ohjeen henkeen, sen karuun mutta kotoisaan estetiikkaan. Ajatelkaa auringossa lämmenneen rantakallion pintaa, varrasleipää voisulan ja sillin kera, kuistin nurkassa tuoksuvia koivuhalkoja… Siitä maailmasta nämä ovat kotoisin. (Sääli, etten päässyt sellaiseen ympäristöön kuvaamaan.)


Maanläheinen makuuaittatunnelma ei suinkaan ole sattumaa, sillä halusin tehdä itselleni nimenomaan ”mökkisukat”. Enää eivät vanhan kotitalon, mummolan tai minkään maailman rantamökin kylmät lattiat tavoita varpaitani! Tosin, mikäli tämä kesä jatkaa tätä rataa, en taida tarvita näitä vähään aikaan…