Pieniä piristeitä

Täytynee heti vastata edellisen postauksen jättämiin kysymyksiin, että ei, otus ei kestänyt mukana. Kuumaliima ei tarrautunut kovin omistavasti sen paremmin metalliseen rintaneulapohjaan kuin sulatettuihin hamahelmiinkään, joten Goomba lensi melkein ensimmäisessä mutkassa. (Se oli sittenkin Super Mario Bros 3:sta se yksilö…)

…Mutta onneksi löysin kassiini muuta koristetta! Lahden Kuuomenan muuttomyynnistä keksin tällaisen napin, joka käypi kivasti miun itäiseen murretaustaan ja muihin puhevikoihin, neurooseihin ja neulooseihin. :) (Kuva on myös sneak peek erääseen joululahjaneulomukseen…)


Samassa puodissa törmäsin näin hulvattomaan kangasmerkkiin. En tiedä vielä, päätyykö sekin kassiin vai mihin, mutta oli pakko saada. :) Jännempi ku sata jänistä.


Kolmas piristys on silkkiä ja alpakkaa… :)

Star-Crossed Slouchy Beret (Ravelry)
Puikot: 6,0 ja 8,0
Lanka: DROPS Silke Alpaca, n. 80g


Otsanauha on neulottu kutosen puikoilla, loput peräti kasin puikoilla, ja olipahan kammottavaa hallitta täytekynää paksumpia kutimia! Löllöjenkin juttujen eteen joutuu siis joskus kärsimään.

Onneksi lanka oli unelmaisen pehmeää. Kaunis kiiltokin siinä on, eikä se sähköistä hiuksia. Ainoa ongelma on, että silkki ja minun tukkani ovat aika liukas pari, joten pipo ei pysy korvilla niin hyvin kuin soisi.

No mutta…

”Tie vain jatkuu jatkumistaan…”

Pussukat ja kassukat

Minusta on hauska tehdä tilaustöitä silloin tällöin. Jopa niin hauska, että otan vastaan sellaisiakin tilauksia, joita en oikeasti osaa toteuttaa. Tällä kertaa armeijaa käyvä, pian korpraalin arvon saava veli pyysi pussia pyssynpuhdistusvälineilleen. No, Hitlerkin oli korpraali ja masinoi kansanmurhan – minun teoriani mukaan – siksi, ettei häntä hyväksytty wieniläiseen taideakatemiaan. Johtopäätös: korpraaleille ei kannata tuottaa pettymystä. Niinpä hikoilin ja kiroilin ompelukoneen ääressä melkein kaksi tuntia saadakseni aikaan tällaisen pienen vetonarupussukan:


Ompelin ja purin useimmat saumat ainakin pariin kertaan. Välillä siksi, että ompeleet muistuttivat humalaisen hiihtolatua, välillä taas siksi, ettei minulla ollut minkäänlaisia ohjeita, tai edes kovin hyvää suunnitelmaa. Lopulta hermostuin ja ompelin taskun kiinni käsin.


Taskuun kirjailin jo ennen ompelu-urakan aloittamista veljen nimen – sukunimen, sillä sitähän armeijassa käytetään. Lankana käytin lankalaatikosta löytynyttä Anchor-virkkauslankaa ja ompelu tapahtui tikkaamalla pikkuruisia takapistoja lyijykynällä luonnosteltujen viivojen päälle. Veli pitää nimestään ja mustista linnuista. Siksi ajattelin, että muutamasta harakanvarvaskoristeesta pidettäisiin. Olin oikeassa.

Myös pussin sisälle taittuva, ohuemmasta kankaasta kaksinkerroin ommeltu läppä on kiinnitetty pussiin käsiin. Sen tarkoitus on estää ohuimpia ja pienimpiä esineitä tippumasta suuaukosta, kun pussi on vedetty kiinni. Hieno älynväläys ja insinööritaidonnäyte, vaikka itse sanonkin ja vaikka minulla ei insinööritaitoja olekaan.


Vetonarua ostin metritavarana Neppinapista ja kankaat leikkelin poikaystävän kangasvarastoista. Ruskea kangas on jostain muinaisesta larppipropista, maastokankaat taas jääneet tähteeksi hienosta Solid Snake -hartianlämmitimestä, jonka kultani askarteli minulle muutama joulu sitten. <3 Toivottavasti pussukka kestää kovassa kenttäkäytössä.


Samana päivänä, kun ompelin pussin, satuin ostamaan itselleni uuden olkalaukun. Päädyin tylsään tasaruskeaan, koska sellaista on paras tuunailla ja somistaa mielensä mukaan. Ensimmäinen idea on nyt käytössä: hamahelmi-Goombaan kiinnitettiin kuumaliimalla rintaneulapohja. Toivottavasti otus kestää mukana.


PS: Latvusto kohisee nyt jännityksestä. Haen uudemman kerran vaihtoon Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin, tällä kertaa Kanadaan. Jos vihdoinkin sattuu tärppäämään, Latvustosta tulee vuoden päästä myös vaihto-opiskelublogi. Tai vaihtoehtoisesti se saa kummallisia kanadalaisuuksia käsittelevän sisarblogin.

Muisto kesästä

…vai lupaus keväästä?

Niin tai näin, Decimal-nuttuni valmistui vihdoin ja näyttää saapuneen väärään aikaan tai paikkaan. Loin ensimmäiset silmukat kesäkuun ollessa heleimmillään, mutta nyt sai hädin tuskin valokuvat räpsittyä, kun vettä tihutti niskaan ja palelsi!


Decimal (Knitty, spring 2009)
Lanka: Novita Tennessee, n. 400g
Puikot: 4,0 pitkät ja pyöröt
Napit: puuta, 7 kpl


Eilisaamuna, kun pujottelin viimeiset langanpäät piiloon, tajusin, että tämä on ensimmäinen kunnollinen neuletakki, jonka olen tehnyt valmiiksi sitten peruskoulun. Ja eräässä mielessä Decimal onkin Freyjan, ensimmäisen neuletakkini, kesäinen pikkusisko. Molemmat ovat vihreitä, molempien hihat kellottavat ja molemmissa on lehtikoristeiset napit. Siinä missä Freyja on villaa, Decimal on kuitenkin puuvillaa. Siinä missä Freyjassa on palmikoita, Decimalissa on pitsiä. Freyjassa on täyspitkät, Decimalissa puolipitkät hihat… Jos ne olisivat tauluja, ne pitäisi ripustaa vierekkäin.


Jostain syystä useimmat neuletakit saavat minut tuntemaan itseni viluiseksi, kaksosia odottavaksi tätimoonikaksi. Siksi en ole niitä liiemmin neulonutkaan. Tässäkin nutussa se elementti on olemassa, mutta olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen. Se on joka mutkasta ja nurkasta suurin piirtein sopiva, iloisen värinen ja laskeutuva. Viimeistään kun kevät koittaa, se pääsee luultavasti mukaan arkigarderoobiin, tekstianalyysin luennoille ja järvenrantakävelyille.

Kauniit, tammenlehtikuvioiset puunapit löysin Lahden Neppinapista. Luulen, että niissä asuu jonkin muinaisen druidin henki.


Syksyn kunniaksi järjestin muuten työn alla olevat lankakerät ja projektit vanhaan leipäkoriin. Näin ne näyttävät oikein kodikkailta yhdessä pöydille hiipivien kynttilöiden ja tuikkulyhtyjen kanssa. Tällä hetkellä kori on täynnä Garnstudion pehmoisia villa- ja alpakanvillalankoja, joita olen viime aikoina innostunut ostelemaan *köh* myöskin syksyn kunniaksi. Vaikka samat säät ja kuviot toistuvatkin joka vuosi ennalta arvattavina, se ei ole mikään syy, ettei niitä voisi silloin tällöin ylistää ja juhlistaa. Esimerkiksi Japanissa erilaiset vuodenaikarituaalit ovat hyvinkin tärkeitä.


Korissa on siis:

• 100 g Silke Alpacaa, josta teen jo löllöbaskeria itselleni
• 200 g Merino Extra Finea, josta syntyy ensimmäiset joululahjasalaisuudet
• 100 g sinikirjavaa Alpacaa, josta tulee Knottyt äidille
• sekä 100 grammaa pirteän vihreää Alpacaa, jonka kohtalo on vielä epäselvä. Luulen, että ne muuttuvat ennen pitkää huiviksi.