Enchanted Forest

Tämä päivitys tarjoillaan teille unohduksen hämyisessä valossa. Eri-ikäisiä ja -kokoisia, orpoja entiteettejä vaatekaapin eri laidoilta. Törmäilevät toisiinsa pimeässä. Ja eksyivät jotenkin saman otsikon alle.

Lehmus (Ulla 2/07)
Lanka: Novita Rosé Mohair, lehmuksen vihreä, 60g
Puikot: 5,0 mm vaihtopääpyöröt

Muuan mesenaatti ihastui tähän hiirenkorvanvihreään - luultavasti siksi, että hiirenkorvat harvemmin selviytyvät loppukesän helteisiin. Jostain jumalaisesta oikusta tämä oli kuitenkin vielä voimissaan. Se ei suostunut edes neuvottelemaan, vaan hakeutui luonnolliseen muotoonsa välittömästi. Ja nukahti. Nyt se kurottaa höytyväisiä reunojaan kohti valoa jossain muualla, eteläisessä vaatekaapissa, odottaen kevättä.


Leda (Swan Maiden Mitts, Corvidae Designs; helmet omaa lisäystä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, 15g
Puikot: 3,0 mm metallisukkikset

Nämä pikkuiset tulivat minulle enemmänkin ideana - tai ehkä musiikkina - kuin lankana. Lensivät ikkunasta sisään eräänä läpikuultavana aamuna ja levittivät siipensä kuivumaan rohtuneille kämmenselilleni. Alitajunnan välikatolta satoi helmiä niiden päälle. En usko, että ne kestävät talvea.



Anthropolgie (-inspired Capelet, Crafster)
Lanka: Novita Noki 100 g (tasan!)
Puikot: 6 mm pitkät puikot + sekalaisia sukkis- ja pyöröratkaisua kädenteihin

Eri vuorokaudenajoista kehrätty, uppoamaton ja uskomaton viitta niihin kesäiltoihin, kun takassakaan ei pala muuta kuin toivo. Mustikkametsään huono, sillä kuusipeuran tulevat hieromaan poskiaan sen pehmeyteen. Pidetty, kunnioitettu ja omistajansa muotoon tottunut kuin kulkurin hattu.


...siis, perkele tätä kaamosta, kun ei saa yhtään kuvaa otettua ilman tarkkaan suunnattuja halogeenilamppuja!!

Pehmeät paketit

Menneen vuoden joululahjahankinnoissa päätin säästää ennemmin rahaa kuin vaivaa. Aloin siis kaivella lankalaatikkoni syvyyksiä jo syyskuussa ja laitoin puikot heilumaan perheenjäsenien lämmitykseksi! Naiset ensin:

Annis (Knitty, Spring+Summer 2010)
Lanka: Malabrigo Lace, vajaa 30 g
Puikot: 5 & 6 mm Knit Picksin vaihtopääpyöröt

Itsellänihän on jo kovia kokenut mutta yhä käyttökelpoinen Gail tästä Barcelonan-tuliaislangasta. Niin valloittavan väristä ja pehmoista kuin lanka onkin, en halunnut toista mokomaa, vaan päätin lohkaista aarteestani vähän äipällekin. Malliksi valikoitui supersuosittu Annis. Suosion syykin tuli selväksi, kun huomasin miten nopeasti ja miten pienestä lankamäärästä malli neuloutui ja miten tyylikäs siitä tuli pingotuksen myötä! Jos jostain pitäisi puranata, niin nypyt saisivat erottua paremmin. Mutta tällaisen ah-niin-trendikkään ja käytännöllisen kuunsirppihuivin tarvitsisin kyllä itsellenikin!


Siwa on Kiwa
Ohje: Grrlfriend Market Bag (Sugar Bunny Boulevard/Ravelry download) + itse keksityt kahvat ja koristeet
Lanka: Novita Cottonella, n. 100 g laivastonsinistä ja pieni soiro mustaa; Novita Tennessee, n. 15 g hopeanharmaata
Puikot: 6 mm Knit Picksin vaihtopääpyöröt


Toiseen äidille osoitettuun pakettiin pujahti jotain kokeellisempaa. Vanhat Cottonella-kerät tuntuivat alusta asti kauppakassilta, mutta itselläni on tyylikkäitä kangaskantimia vaikka lampaat söisi – Art Spiegelman -kassi Strand-kirjakaupasta ja muutamia käsinpainettuja uniikkikappaleita noin esimerkiksi. Tietääkseni vanhempieni tilanne ei ole yhtä ruusuinen, joten...


Malliksi valitsin neliöpohjaisen, simppelin Grrlfriend Market Bagin, jota kuitenkin muokkasin oikkujeni mukaan. Runko-osassa vaihdoin langankiertojen ja kavennusten järjestystä muutaman kerroksen välein, jolloin tuloksena oli spiraalin sijasta hauska siksak-efekti. Ylitsevuotavassa luovuuden puuskassa päätin kuitenkin katkaista senkin leveällä koristeraidalla. Näin pussiin tuli ujutettua useampaa väriä ja tekstuuria, ja, jatkamalla juonta ylälaidassa, sain hopeanväriset kahvat sointumaan kokonaisuuteen saumattomammin – Tennessee kun tuntui hieman tukevammalta kahvamateriaalilta kuin Cottonella. Yhden pitkän kahvan sijaan tein kaksi lyhyttä, sillä ajattelin niiden sopivan äidin kantelutottumuksiin paremmin. Toteutin ne yksinkertaisesti poimimalla muutaman reunasilmukan, tikuttelemalla soiron helmineuletta ja ompelemalla päätellyn reunan kiinni toisiin reunasilmukoihin.

Näiden ja lumihiutaleiden lisäksi vanhempieni kuusen alle päätyi miehinen sukkapari:


Dude (Ulla 2/2010)
Lanka: Novita Nalle, grafiitti, n. 130 g
Puikot: 3,5 mm bambusukkikset

Malli on mielestäni mainio: epäsymmetriset joustimet ja nokkela palmikko antavat sukille luonnetta, mutta ne ovat siitä huolimatta pelkistetyt ja maskuliiniset. Myös isänäitini oli melkoinen sukkakone, mutta toivottavasti minunkin kädenjälkeni kelpaa...


En ole neulonut miesten sukkia muutamaan vuoteen ja olin jo unohtanut, miten paljon enemmän lankaa ja aikaa ne syövät kuin omiin pikku jalkoihin laatimani töppöset! Tuskin ehdin ensimmäisen sukan puoliväliin, kun hoksasin tarvitsevani lisää lankaa. Onneksi löytyi. Noudatin varmuuden vuoksi suurimman koon silmukkamääriä ja toistin mallikerran kymmenesti kumpaankin sukkaan. Tuloksena oli ilmeisesti sopiva, väljähkö 43.

Koska veljellä on vielä isommat jalat, en uskaltanut arpoa niihin sopivia silmukkamääriä, vaan pyöräytin suosiolla toisen huivin toisella supersuositulla ohjeella:


Pinstripe Baktus (Strikkelisen Flickr)
Lanka: Novita Nalle, n. 50 mustaa ja Drops Delight, 50g harmaankirjavaa
Puikot: 4,0 mm pitkät puikot (pitkästä aikaa!)

Niin prosessia kuin lopputulostakin voisi kuvailla yhdellä sanalla: smooooth. Minimimäärä luomista, päättelemistä, kömmäilyä ja viimeistelyä. Mahdollisuus langankulutuksen täydelliseen optimointiin. Ja lopulta puikolta roikkuu tyylikäs, käytännöllinen asustin! Veli on huivimiehiä siinä missä minäkin, joten teos pääsee toivottavasti ahkeraan käyttöön. Kunhan kohdalle osuu se täydellinen lankayhdistelmä, tahtoo ehdottomasti oman!

Ja sokerina pohjalla:


Dark Angel Potholder
Ohje: Skullholders kirjasta Stitch 'N Bitch Crochet
Lanka: 7 veljestä, n. 25 g mudanvihreää ja puhtaanvalkoista, himppu verenpunaista
Koukku: 4 mm

Tämä syntyi yhden viikonlopun virkkausvimman tuloksena, selailtuani senkertaista kirjastokaappausta päivän verran edestakaisin. Laaristani sattui löytymään Seiskaveikkaa kaikissa pilkkuveljen luotsaaman figuarmeijan väreissä, ja älynväläys oli valmis. Ensimmäinen yritykseni kirjovirkata, muuten. Ehkä jonain päivänä kehitän oman kuvion ja teen lapun tai pari omankin lieden ääreen mulkoilemaan!


Huh! Siinä ne, siinä joulu ja siinä 2011! Vuoden ensimmäinen neule on tietysti jo päätelty. (Ja ensimmäinen kirja luettu.) Enkä ole luvannut parantaa käsityötapojani millään tavalla. Enkä lupaa.