Gifted

Yritin tuossa taannoin lähettää amerikkalaisille nörttikavereilleni ihanaa, pinkkiä kirjanmerkkiä, jossa leveästi hymyilevä simpanssi julistaa rakastavansa lukemista. Shitella iski jälleen: Yhdysvaltoihin ei kuulemma saa lähettää mitään magneettista. Ei edes magneettisia kirjanmerkkejä. Ei, vaikka pinkkiä ja simpanssi... 

Tästä hurjistuneena askartelin itse pari ehdottoman stabiilia ja pernarutotonta korviketta.

Specimen no. 1: Hiirenkorvia ahmiva hirviökirjanmerkki.

Tavattoman helppo ja nopea tehdä. Ei tarvita kuin paria eriväristä paperia. Itse käytin kaksipuolista origamipaperia, tavallista valkoista tulostuspaperia ja hieman paksumpaa mustaa piirustuspaperia. Silmiin lisäsin pieniä detaljeja piirtämällä. Idean ja jonkinmoiset ohjeet löysin (via Pinterest) täältä.

Specimen no. 2: Viktoriaaninen pitsikirjanmerkki.

Koska olen edelleenkin vähän heikkona viktoriaaniseen estetiikaan. Virkkasin tämän Anchorin pellavavirkkauslangasta ja tärkkäsin kevyesti erikeepperivedellä. Nauha on ompelulaatikon kätköistä. Alun perin Suomalaisen kirjakaupan skräppäysosastolta, ellen ihan väärin muista.

Ji-hii! Keräilen kirjanmerkkejä pienimuotoisesti itsekin. Ehkä esittelen kokoelmani helmet joskus täälläkin.

*****

Muistin pienellä, kirjeessä kulkevalla kiitoslahjalla myös hollantilaista kaveria, jonka vieraana vietin muutaman huippuhienon päivän tänä keväänä. Lähetin suklaan ohella ohuet palmikkokynsikkäät:

Oddity (Ulla 3/11)

Lanka: Colinette Jitterbug, ginger cinnabar (?), n. 30 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: M

Näin pieneksi neuleeksi nämä olivat yllättävän työläät, mutta ah, niin palkitsevat! Ihanaa, että muutamastakymmenestä lankagrammasta voi saada jotain kaunista ja käyttökelpoista!
Lankavalintaan vaikutti tosin ennen kaikkea väri. Kävin Hollannissa huhtikuun lopulla eli juuri silloin, kun uusi kuningas astui valtaan. Koska Willem-Alexander sattuu olemaan Orangen prinssi (tai jotain sinnepäin), hollantilaisten juhlaväri on oranssi.

Sitä oranssia ja kuninkaallisteemaa sitten riitti. Tilaisuutta varten oli suunniteltu oma leivos:

 

Kaupassa myytiin oranssia paprikaa, porkkanoita ja appelsiineja samassa pussissa, jotta kansa voisi keitellä juhlan kunniaksi oranssia soppaa... 

Ja oransseja strösseleitä piti tietysti olla, koska tyypillinen hollantilainen aamiainen on paahtoleipä, jonka päälle levitetään maapähkinävoita ja – oi kyllä – strösseleitä. Like so:

Kaiken muun hyvän lisäksi nuo pienet palmikkokuviot muistutavat hieman Willemin ja hänen vaimonsa Maximan nimikirjaimista väännettyä monogrammia. It was meant to be.

Summer Rant

(Pahoittelen syvästi laiskaa skannausjälkeä. Mielipiteitäni en.)

Fly Your Colors

Noro-neitsyys meni. En ollut kännissä, pelkästään sentimentaalinen. Mikä tarkemmin ajatellen saattaa olla vielä huonompi peruste. Joka tapauksessa: Sekkun valmistus lopetetiin, enkä minä voi vastustaa viimeisiä tilaisuuksia.

Lacy Baktus (Terhi Montosen Flickr)

Lanka: Noro Sekku, 45 g, värisuora 2

Puikot: 3,25 mm

Pakko myöntää: nämä värit ovat todella kokuttavia. Alunperin kammosin, että lopputulema olisi liian kirjava minkään muun kuin kokomustan kanssa käytettäväksi. (Olisin siis näyttänyt jokaiselta kuvataideopettajaltani ikinä.) Mutta kun huivin kietoo kaulaan, kaikki värit eivät näykään joka ilmansuuntaan kerralla. Haa! Ohjevalinta on myöskin aivan nappi: reikärivit rytmittävät värinvaihtoja kivasti ja tuovat huiviin kesäistä keveyttä – aivan niin kuin halusinkin. Nyt kelpaa huiveilla jokaisena vuodenaikana.

Valitettavasti olen tyytyväinen vain lopputulokseen, en prosessiin. Kerässäni ei nimittäin ollutkaan lankaa kuin 45 vaivaista grammaa – luvatun 50 gramman sijasta. En ole niin pikkumainen, että välittäisin mokomasta kymmenen prosentin vajakista muuten, mutta suunnitelmani langankäytön optimoinnista se torpedoi täysin. Loppukärjestä uupui liki kymmenen senttiä, kun lanka jo loppui. ("Neulon nopeammin, että lanka ei ehdi loppua" -suunnitelma ei muuten toiminut yhtään.) Noh, paluu puoleenväliin, turhauttava rämpiminen takaisin – eikä uusikaan arvio ollut aivan täydellinen. Jouduin neulomaan viimeiset kuutisen raitaa eriväriseltä kerältä. (Kyllä, hankin Sekkua peräti kahden huivin edestä!)

Harkitsin valmistajalle valittamista, mutta pelkäsin, että joku olisi tehnyt seppukun.

Kuvauspaikkana toimi muuten Mikkelin Astuvansalmi. Kävin ihastelemassa luolamaalauksia serkkuni kanssa, ja huivi sattui olemaan mukana.

Maalausten näkeminen muistutti minua eräästä retkestäni Lahden observatorioon. Onko nyt ihan varma, ettei joku tehnyt näitä sormiväreillä viime viikolla? Ja onko nyt ihan varma, ettei tuo ole vain tarra kaukoputken kauemmassa päässä? Epätodellista. Outoa. Että joku on läntännyt kätensä tuohon 4 000 vuotta sitten ja jälki näkyy vieläkin.

Kuvarykelmään kuului myös jännittäviä sarvipäisiä hahmoja ja lapsellisia lehmiä, jotka eivät näy kuvassa kovin hyvin. Kannattaa itse käydä katsomassa.

Muita kesän ihmeitä:

Lappeenrannan Hiekkalinna oli tänä vuonna hienompi kuin koskaan! Teemana Kalevala. Sankarina Ilmarinen. Supersepästä oli mahtava Steampunk-versio:

...ja melkein yhtä mahtava Miffy-tatuointiversio:

Kävin myös Heinolan lintutalolla rakastumassa pöllöihin. Oma asio otus olisi kiva. Ja poikaystävä sai kuvan helmipöllön haukotuksesta.(Awwww!)

Jokakesäisenä ilonani olivat tyynet yöttömät yöt.

Mutta vaihdan ne syksyn kirpeyteen any day.