Etc.

Pieniä, pörröisiä, juovikkaita väliinputoajia. Ei tietenkään kesäkissoja, ei nyt ole se vuodenaika, kun puhutaan surullisista asioista. Ihan tarkoitin näitä muutamaa välipalaneuletta, joista en syystä tai toisesta ole muistanut mainita aiemmin.

Scars & Stripes

Ohje: Happily Ever After Mitts (Susan B. Andersonin blogista Spud Says!)

Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca, pieniä määriä viininpunaista, yönsinistä ja mustaa

Puikot: 3,25 mm + silmukoiden määrä tiputettu 56:een

Onko sellaista bändiä tai biisiä kuin Scars & Stripes? Jos ei, niin häpeä, universumi.
Sileäneuleiset pötköt, joiden sivuissa on reikä ja päissä vähän joustinta. No eipäs, vaan mahtavan helpot ja mukavat irtohihat! Pitkän raidoituksen voi ajatella monella tavalla uudelleen. Oma väriskaalani ei ehkä kerro ohjeen aluperäistä tarinaa Happily Ever After, mutta tykkään näistä väreistä todella paljon. DROPS Alpaca sopikin tähän ohjeeseen paitsi pehmeytensä myös inspiroivan värikarttansa ansiosta. Yritin olla luova ja sijoittaa ainokaisen mustan raidan hieman eri kohtaan eri hihoissa. Argh, anarkiaa.
Nämä ovat olleet kovassa käytössä "työhanskoina". Toisin sanoen kirjoituskäsien lämmikkeinä. Lisää syntyy vielä varmasti, itselle tai lahjaksi.

Woodland Bling

Ohje: Jewelled Cowl (Sachiko Uemuran Ralvery-kauppa)

Lanka: Novita Huurre, n. 50 g, Pepsodent

Puikot: 5,0 mm

Tämä syntyi enemmän kokeilun tarpeesta kuin tuotoksen tarpeesta. Novitan talviuutuus kiinnosti, mutta osoittautui muoviseksi. Oikein natisi puikoilla. Helmien lisääminen neuleeseen kiinnosti ja osoittautui helpoksi. Siemenhelmet ovat niin pieniä ja kevyitä, että niitä on sitä paitsi oikein halpa ja näppärä tilata postitse. Ei siis jääne viimeiseksi kokeiluksi, mutta vähemmälläkin pärjäisi. Tuollainen helmimassa keskellä nirua mohairsekoitehattaraa on nimittäin kumman painava ja tekee kaulurista aika epäkäytännöllisen. Niinpä en edes vaivautunut tekemään kaulurista yhtä leveää kuin ohjeessa. Se toimii joka tapauksessa paremmin asusteena kuin kurkkukipukilpenä. Sellaisena se on kylläkin ihan tyylikäs. Japanilaista designia - ja sen jotenkin näkee.

Earl Gray

Ohje: Grey Grey Legwarmers (Katya Gorbachevan Ralvery-kauppa)

Lanka: Novita Rose Mohair, n. 100 g, hopea

Puikot: 3,5 mm

Lisää Novitan mohairsekoitteita? Miksi sorrun näihin? Varmaan siksi, että kerätuntuma on ihana. Aivan kuin jotain pieniä pötkyläeläimiä. Rusettimarsuja tai sellaisia. Puikkotuntuma on kaikkea muuta: kuten Huurre, Rose Mohairkin on nihkeää eikä neulepinnasta tule tasaista sitten millään. En myöskään ole tykännyt pitää näitä jalassa. Farkkujen alla aivan liian paksut ja kutisevat - ja onhan se sääli, jos nuo nyppykukat eivät pääse näkyviin. Vasta nyt valokuvatessa tulin ajatelleeksi, että voihan säärystimiä pitää sisälläkin, vaikka joogatessa. Ihan uusi universumi avautui nyt tästä...

Ette ottaneet viimeistä lausetta tosissanne.

Mulder & Skully

Sukat! Pitkästä aikaa, kaikkien huivien keskeltä. Tykkään!

Pair-a-Normal Socks (Knitty, Deep Fall 2012)
Lanka: DROPS Fabel, musta (n. 40 g) ja valkoinen (n. 30 g)
Puikot: 3,0 mm

Ensimmäiset kaksiväriset sukkani, kiitos mosaiikkitekniikan. On se niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kirjoneule. Vaikka kirjoneulesukkiakin on pakko kokeilla nyt, kun viimeisimmästä Knittystä löytyi vallan hurmaavien mustekalasukkien ohje! Myös suomalaisia Vellamoita olen katsellut sillä silmällä. Molemmissa kirjoneuleen osuus on sen verran hillitty, että luulisi onnistuvan jopa minulta. Jotenkin nämä "oikeat" kuviot tuntuvat nyt jännittäviltä pitkän palmikoinnin jälkeen. Kaksiväriset sukat vaativat myös erikoisia määriä lankaa ja pistävät siten ajattelemaan lankavarastoa uudelleen...

Kalloja tuntuu nyt tunkevan elämääni joka kolosta. Tekeillä on myös kesäkauden kallohuivi. Ja jälleen uusi pitsinvirkkausprojekti, kuten kuvista näkyy...

Kädentaitomessut 2014

"Messut" on hassu sana, koska minulle tulee siitä mieleen pikemminkin kulttikaavuissa hymiseminen moneen kertaan sytytetyt vahakynttilät kädessä kuin hallillinen mainoksia, maistiaisia ja mummoja, joilla on ilmeisesti niin voimakas henkilökohtainen gravitaatiokenttä, että niiden on törmättävä aivan kaikkeen. No, tämä jälkimmäinen on kuitenkin osuvampi kuvaus siitä, missä itse asiassa kävin. Edellisten lisäksi siellä oli riveittäin kaikkea pientä ja kimmeltävää, jauhoisia vanhanajan karamelleja, vanhojen ihmisten hattuja ja nuorten ihmisten koruja, marsipaaniruusuja, maalareita ja kangaskauppiaita. 

En ole ennen käynyt kädentaitomessuilla ja menin sinne nytkin lähinnä harhauttaakseni itseni synkistä ajatuksista. Siihen se olikin onnen omiaan, juuri sopiva parin tunnin sensorinen ylikuormitus! 

Tein myös erinomaisia ostoksia:

• Hilpeä keraaminen varisseinäkoriste rautalankavarpailla oli aivan ohittamaton! Pöllöjä se paikka oli väärällään - jostain syystä mistä tahansa saa nyt coolia länttäämällä siihen pöllön, viikset tai vuokaleivoksen - mutta näissä variksissa oli tuo nokan muoto niin persoonallinen ja kohdillaan... Keraamikko Marja-Leena Suvelan käsialaa.
• Pääkallocameoriipuksen olen meinannut ostaa jo aiemminkin, ja paljon kalliimmalla. Nyt löytyi poistokorista niin huokea ja neutraalinvärinen yksilö, ettei paljon tarvinnut miettiä. Pride, Prejudice and Zombies, anyone?
• Mies lähti - ostin neljä viiksekästä keksijäherrasmiestä tilalle. I mean, what can you do? Steampunk-teemaiset kuvat ovat ilmeisesti jotain skräppäysmateriaalia, mutta suunnilleen postikortin kokoisia ja muotoisia. Päätyvät varmaankin parille eri seinälle.
• Herätekerät TeeTeen Hillaa ja Sandnesgarnin Mandarin Petitiä. Kun halvalla sain. Taidan virkata niistä taas uuden tiskirätin, kuten myyjälle lupasin. Vähän erikoisempi värikombo välillä: oranssi ja vedenvihreä. Virkkaaminen on nyt parasta!

Katselin suurella kaiholla myös ontelokuteita, mutta jätin ostamatta, kun en ollut määristä varma. Kilon kudevyyhti on vähän isompi "hups" kuin 50 gramman puuvillakerä. Mutta pitkään harkittuani olen vakaasti päättänyt virkata itselleni maton, luultavasti monivärisen. Virkattuja ja huopapalloista koottuja mattoja oli tarjoilla myös messuilla.

Paviljongilla oli samaan aikaan käynnissä myös huomattavasti pienemmät antiikki- ja hyvinvointimessut. Antiikkimessuilla oli hyytäviä vanhoja muumifiguureja, film noir -puhelimia ja himpun liian kallis Freudin Unien tulkinta. Hyvinvointimessuilla ei ollut yhtään mitään.