Cotton Herder

Kunhan kasvaa pellossa ja on valkoinen - mitäpä asioita sen pidemmälle luokittelemaan.
Ja kunhan saa jotain valmiiksi - ei niin väliä, onko se suuri visio vai pieni tilaustyö.

Ohje: Little Lamb Baby Bib (My Hobby is Crochet -blogi)

Lanka: yllättävän pienet määrät mustaa ja valkoista Novita Tennesseetä + suu kirjottu pätkällä viininpunaista Hjertegarn Blend Bamboota

Koukku: 4,0 mm

Äitini halusi muistaa isoäitiytynyttä ystävätärtään vauvakäsityöllä, jota voisi säilyttää mummolassa ja joka ei jäisi pieneksi turhan pian. Kaivelin internetin syövereistä tämän ilmaisen, helpon ja nokkelan designin. Myös langat löytyivät valmiina varastoista, työhön meni vain muutama tunti ja vastaanottaja kuului ilahtuneen. Ainoaksi ongelmaksi jäi, että tuntui oudolta väsätä lammasta puuvillasta.

Minulla oli toki muitakin ideoita ja toinen, täpärästi hävinnyt finalisti oli tämä hurmaava Amelia Earheart -myssy. Onneksi ohjeessa on myös aikuisten koko, niin sekin saattaa vielä tulla toteutetuksi...

Kuolisiko tai masentuisiko muuten kukaan, jos lopettaisin käsityöbloggaamisen? Koen, että Latvusto on urautunut ja kasvattanut itselleen jo kovin raskaan hännän. Lisäksi tuore työblogini kaipaa huomiotani.

Beautiful Decline

En ole koskaan ollut kesäihminen, mutta onhan tässä puolensa. 

Ulkona tuoksuu. Ikkunan ääressä näkee lukea iltamyöhään. 

Ei (juurikaan) deadlineja. Ei (juurikaan) sähköposteja. Ei kengännauhoja.

Trenssit alennusmyynnissä. Silkkihuiveissa tarkenee. 

Ja niistä saa hyviä valokuvia.

Kirsikoita, kirsikoita, kirsikoita kaikkeen!

Ja illalliseksi lettuja tuoreilla mansikoilla.

.....ei kun niin! Siitä huivistahan mun piti puhua.

Älkää sanoko, ettei teillä muka ole joka vuosi uutta huivia jokaiselle vuodenajalle. En usko.

Summer Collection 2015! Kauden juttuja ovat raita ja rustiikki.

Ohje: Sunnuntaielämää (Veera Välimäki/Rain Knitwear Designs)

Lanka: BC Garn Tussah Tweed, 50 g värissä Mystic Forest + 50 g värissä Faded Glamour

Puikot: 4,0 mm

Oikeasti halusin vain tehdä jotain tästä langasta. Kuten mainitsin, tykkään tweedistä. Ja tykkään silkistä. Unelmien mash-up. Oli pakko.
Hetken näytti siltä, etteivät nostetuilla silmukoilla tehdyt pystyraidat pysy pinnalla tweed-nypymeressä, mutta nousivathan ne sieltä, kun jaksoi potkia.
Veera Välimäen ohjeet ovat siis maineensa veroisia: helppoja mutta nokkelia.

Normaalisti en käyttäisi mitään aniliiniin vivahtavaa, mutta tuollaisena likaisena versiona se sopii meleerattuun vihreään todella hyvin. Yhdistelmänä ne muistuttavat minua jostain, mikä on joskus ollut vain kallista ja loisteliasta, mutta on sittemin kehittänyt persoonan.

Lahjakasta, vaikka itse sanonkin

Käsityökevät on kulunut (puoli)aivottoman seminaareissa nyhertämisen ja - ennen kaikkea - epäitsekkyyden merkeissä.

Kuutio

Ohje: Sovellettu Molla Millsin toisesta Virkkuri-kirjasta Muotoja ja pintoja

Langat: Puolentoista millin koukulle sopivia, merseroituja, puuvillaisia virkkauslankoja (esim. Anchor) mustana, tummanvihreänä ja kylmänharmaana, menekki yllättävän pieni

Koukku: 1,5 mm

Olen kai maininnut pitäväni M.C. Escheristä? Totta kai pidän M.C. Escheristä! Kukapa ei pitäisi M.C. Escheristä?! Siksi Molla Millsin optiset virkkauspinnat ovat kiehtoneet minua kovin. Kolmen langan kirjovirkkaus on kuitenkin niin jäykkää, että se sopii lähinnä erilaisiin kasseihin ja pusseihin. Olen jo pitkään jahkannut, millaiseen kokeiluun ryhtyisin. Kun työ- ja roolipelitoveri väitteli hiljan tohtoriksi pelitutkimuksesta, erillään leijuvat idea-atomit järjestyivät vihdoin suunnitelmamolekyyliksi: noppapussi. Tietenkin ensin tehdään aina noppapussi.

Jakuvasti paisuvista lankavarastoistani löytyi onneksi sopivan värisiä virkkuurihmoja ja musta punosnyörin pätkä, joten siirryin suinpäin soveltamaan: 

• Tein kaavion mukaista kirjovirkkuuputkea muistaakseni 9 x 3,5 toistoa (viimeisestä toistosta tehdään vain kaksivärinen osuus).
• Viimeiseen kokonaiseen toistoon tein reiät nyöriä varten. Kerrokselle, jolle tulee vain vihreää, on helppo laatia yksinkertainen reikäalgoritmi (muistaakseni *6ks + 2 kjs* (hyppää ketjusilmukoilla kahden ks:n yli)). Reikien vuoksi kahta muuta lankaa ei tällä kerroksella voi kuljettaa mukana. Tämä tekee sitomiskohdasta myös hieman ohuemman ja taipuisamman.
• Pohjaksi virkkasin tavallisen ks-ympyrän vihreällä langalla. Ompelin sen kiinni aloitusreunaan pykäpistoin nurjalta puolelta. (Yritin ensin oikealta puolelta, mutta huomasin kesken kaiken, että nurja puoli näytti silloin siistimmältä.)

Tekniikka on oikeastaan yksinkertaisempi kuin miltä se näyttää. Vaikeinta on pitää silmukoiden sisällä kulkevat, lepäävät langat sopivan kireinä ja hallinnoida kolmea lankakerää niin, etteivät ne sotkeudu toisiinsa. Suosittelen yksinkertaisesti pitämään kerät mahdollisimman etäällä toisistaan.

Rakensin pussukasta pienen karonkkamuistamisen täyttämällä sen roolipelinopilla ja hamahelmistä sulatetuilla Space Invader -lasinalusilla. Kortiksi pikainen Super Mario -sieni, vaikka tutkintohan on oikeastaan level-up eikä lisäelämä...

Eri onnistunut kokeilu, vaikka itse sanonkin! Voisin värkätä tällaisen itsellenikin jollain toisella optisella kuviolla, kenties hieman eri väreissä. Toisaalta jotkut Mollan iltalaukku-designit houkuttelisivat ihan sellaisinaankin... Seuraavat kuukaudet näyttänevät, mitä jokakesäinen virkkuuvimma tuo tullessaan!

Sitä ennen kuitenkin

Lahja no. 2:

Tulilintu (or Bleeding Robin)

Ohje: Nurmilintu (Sadelma Knits/Ravelry)

Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, Sequoia, n. 100 g ja Holst Garn Noble, Linen, 5-10 g

Puikot: 3,75 mm

Äitini tilasi vanhalle ystävälleen syntymäpäivälahjahuivin. Toiveissa olivat tumma punainen, luksuslanka ja riittävä koko. No, minähän heti Ravelryyn ja Titityyhyn. Tämä herkullinen, syvän verenpunainen, yksisäikeinen merino hyökkäsi heti silmille ja asia eteni siitä omalla painollaan. Oivallinen lanka ja oivallinen ohje.

Sen verran kuitenkin sovelsin, että tein laitimmaisen raidan toisesta langasta - geelong-kashmir-sekoitteesta, jota sattui jäämään yli edellisestä lahjahuivihankkeesta.

Olen nähnyt tämän monesti ennenkin: ohje on lopussa, mutta lanka ei. Käsialani on ilmeisesti edelleen niin tiukkaa, että töistäni tulee aina ohjeistusta niukempia, sekä pinta-alaltaan että langankulutukseltaan. Onneksi erilaisia reunusratkaisuja on hauska keksiä. Niillä valmisohjeet saa ikään kuin signeerattua omikseen. Nyt käytin alkuperäisen langan lopun ylimääräiseen ainaoikeinraitaan ja lisäsin kontrastilangan ylimääräistä pitsiraitaa varten.

Yhdistelmässä on jotain viehättävän uusvanhaa.

Nyt sitten haluan itselleni myös hemoglobiinin heleän vampyyrihuivin. Hyvin sujuu tämä antavan arki.

Tweedledee & Tweedledum

Olenko muistanut hehkuttaa, kuinka suuresti pidän tweedistä? Odotan päivää, jona raaskin ostaa itselleni täydellisen, Oxford-tunnelmaa henkivän tweed-takin. Ja päivää, jona ehdin neuloa itselleni täydellisen tweed-puseron - sellaisen, jossa voi yhtä hyvin syödä skonsseja ja pitää silmällä pientä lammaslaumaa. Niitä onnellisia päiviä odotellessa olen sämplännyt Rowanin tweed-lankoja reippaiden, kotoisten kynsikkäiden verran. Jos se kevät sieltä joskus tulisi, että voisi jo tiputtaa hanskoista sormet pois...

Ginger Syndrome

Ohje: Yhdistelmä ohjeita Susie Rogers' Reading Mitts (ilmainen Ravelry-lataus) ja Optimistic Mitts (For Making's Sake Blog)

Lanka: Rowan Felted Tweed DK, ginger, 50 g 

Puikot: 3,5 mm

Olen itse asiassa käyttänyt näitä kotilämmikkeinä jo melkein vuoden ajan, mutta sain lisättyä koristetampit vasta hiljattain. En ollut niistä aivan varma, vaikka ne olivatkin osa  alkuperäistä hybridisuunnitelmaani: En missään vaiheessa, edes kesken neulomisen, osannut päättää, mikä kynsikäsohje olisi paitsi käytännöllinen myös imartelisi lankaa parhaiten. Niinpä aloitin hanskat Reading Mittsin nypykkällä koristereunalla, mutta lopetin ne minimalistiseen puolijoustimeen Optimistic Mittsin tyyliin. Jälkimmäisestä lainasin myös helmineuleiset tampit. Onneksi vihdoin rohkaistuin kiinnittämään ne: ne antavat hanskoille reilusti lisää muotoa ja luonnetta!

Kangaspäällysteiset kantanapit olen joskus saanut ilmaisiksi kaupanpäällisiksi lankakauppa Titityystä. Niistä tuo tuunausajatus oikeastaan lähti, sillä minulla oli niitä tasan kaksi kappaletta ja huomasin niiden olevan juuri samaa sinistä kuin osa langan nypyistä. Viileä petrooli ja lämmin, poltettu oranssi ovat varsin herkullinen yhdistelmä.

Sehän se näissä langoissa houkuttaakin: tweednyppyjä on runsaasti ja niissä tuikkivat kontrastivärit antavat valmiille neulepinnalle syvyyttä, jota ei nähdäkseni voi tuottaa mitenkään muuten. Toisessakin suhteessa Felted Tweed on nimensä veroista: aivan kuin neuloisi ohutta, kuohkeaa huopasoiroa. Langan ilmavuuden ansiosta valmiit tekeleet ovat todella kevyet ja lämpöiset. Mukaan sekoitettu alpakka antaa pientä pörröä, joka on toisaalta herttaista ja toisaalta hieman ärsyttävää. Felted Tweedia ohuemmasta Fine Tweedistä nämä omaleimaiset tekstuuripiirteet puuttuvat, sillä se on pelkkää villaa. Toisaalta Fine Tweedissä on lisäkoukkuna jonkin verran vaihteleva paksuus, mikä sekin on toisaalta herttaista ja toisaalta hieman ärsyytävää. Siitä neulaisin siis tällaiset:

Bring it!

Ohje: Ruista ranteeseen (eilen tein -blogista)

Lanka: Rowan Fine Tweed, Wensley, reilut 40 g

Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm

Tampit näissäkin, mutta ne kulkevat toiseen suuntaan. Miten sopivaa! Minäkin kuljen yleensä juuri toiseen suuntaan.

Kummankin hanskan nappi on kannallinen ja hopeanvärinen, mutta ne ovat eri paria: yksi on varanappi eräästä univormuhenkisestä puserostani, toinen on purkkien pohjilla pitkään pyörinyt, perinteinen ankkurinappi. Ohje itsessään on niin yksinkertainen, että se vaatiikin parikseen luonteikkaan langan ja hieman erikoisemmat napit.

Olen iki-ihastunut kumpaankin hanskapariin. Pääasiassa juuri niiden tweed-nyppyjen ja aivan nappien nappivalintojen takia. Suokaa siis anteeksi, kun lähden tästä töihin - tai majoitun sohvan pohjalle (töihin) - entistäkin tyylikkäämpänä.

Vivid

Viimeisin villitykseni: vihreän ja sinisen yhdistelmät! Tämän talven uusiin asusteisiin neuloutui siis kirkasta, hapekasta vihreää ja syvää, petrooliin taittuvaa sinistä. Tiedättehän, sellaisia värejä, joita maasta ja taivaasta pitäisi löytyä, ellei olisi karmea, lotiseva maaliskuu. Tässä kontekstissa kombo näyttää yllättävän trooppiselta.

Callisto (Åsa Tricosa Designs)

Langat: Tukuwool Fingering, Empi, 60 g ja Rowan Fine Tweed, Wensley, 7 g

Puikot: 2,5 mm

Sain vanhalta ystävältä joululahjaksi pari vyyhtiä uutta Tukuwoolia. Lanka on 100-prosenttista suomalaista villaa, mikä sekä näkyy että tuntuu. Materiaali on selvästi imaissut värin joka kuituun, ja tuloksena on todella hapekas, wasabinen vihreä. Voisin melkein vannoa, että nämä hanskat pystyvät yhteyttämään. Näppituntuma taas on rustiikkinen, hieman karhea, hieman kuohkea. Kaiken kaikkiaan hyvin sympaattinen neulottava. Eipä ihme, että on pysytty kavereina noin 15 vuotta, kun molemmilla on yhtä hyvä maku. ;)

Olinkin juuri suunnittelemassa uusia sormikkaita, ja Callisto-ohjetta olen katsonut sillä silmällä jo jonkin aikaa. Siinä on jotain steampunk-henkistä, ratasten ja ruuvien säännöllistä tyylikkyyttä. Niitä ohjeita, jotka näyttävät monimutkaisemmilta kuin ovatkaan. Ainoa harmistuksen aihe on, etteivät varren koristeet juurikaan näy hihansuiden alta. Ne näyttävät tosin sitäkin paremmalta takin taskusta törröttäessään. Kontrastiväriksi harkitsin pitkään myös keskiviolettia, jolloin vaikutelma olisi ollut frankensteinmaisempi. Sinisen Fine Tweedin tweed-nypyt kuitenkin sointuivat pääväriin niin kovin kauniisti, että tämä liitto tuntui tähtiin kirjoitetulta. Jälkeenpäin ajatellen tasainen, violetti sukkalanka olisi kenties sittenkin ollut parempi vaihtoehto, sillä Fine Tweedin vaihteleva paksuus saa raidallisen sormen näyttämään melko epäsiistiltä.

Ja sitten taas toisaalta... Jostain löytyy aina uusi "toisaalta". Varastoistani löytyi päämäärätön kerä alpakkalankaa hyvin samanlaisessa petroolin sävyssä.

 Selbu Modern (Kelbourne Woolens)

Langat: DROPS Alpaca, petrooli, 45 g ja Tukuwool Fingering, Empi, 15 g

Puikot: 3,5 mm

Jostain syystä neulehatuistani ei ikinä tule juuri sellaisia kuin haluaisin. Yli puolet unohtuu ylähyllyn perukoille tai matkustaa aivan toisille ylähyllyille. Siksi ihan yllätyin, miten hyvä tästä vahinkobaskerista tuli. Jostain syystä vain jouduin valitsemaan kokonaisen millin suuremmat puikot kuin ohje ehdotti. Ehdotetuilla välineillä tästä olisi tullut lasten kokoa. Muuten ohje on mitä mainion ja kuviointi on hulppea. Varsinkin päälaen tähtimäisistä kavennuksista tulee mieleen islamilainen koristetaide, jota pääsin ihailemaan Berliinin Pergamon-museossa syksyllä:

Hassua sinänsä, kun ohjeessa modernisoitu selbu-kuviointi on kotoisin Norjasta.

Quick Comfort

Onko alkuvuosi kenenkään muun mielestä ollut harvinaisen ankea? Tuntuu, että olen käyttänyt viimeiset kaksi kuukautta nykien hihansuita alemmas suojautuakseni yliopiston kolealta tuuletukselta. Ulkona loska tihkuu sisään kenkien saumoista ja tuuli hyökkää kiinni kaulukseen milloin minkäkin nurkan takaa. Onko mikään ihme, että tarjouskerät poikkeuksellisen pehmeitä ja pörröisiä materiaaleja viettelevät impulssiostoksiin ja pikaisiin pikkuneuleisiin?

Zombie Willow

Ohje: 60 silmukan moebiusputki helmineuleena, idea Jane Richmondin Marianista

Lanka: Debbie Bliss Paloma Tweed, Willow, 100 g

Puikot: 10 mm (!!)

Juuri vastatuuleen kävellessä huomaa suunnittelevansa yhä uusia, toinen toistaan paksumpia ympyrähuiveja. Niinpä, kun tämä zombien lihan värinen muhkea putkilanka oli Titityyssä melkein puoleen hintaan, oli suorastaan pakko kokeilla jotain. Olenko jo hehkuttanut, kuinka inspiroivaa on asua kaupungissa, jossa on näin edistyksellinen lankakauppaskene? Dropsin peruskivoja lankoja kaupitellut Poppeli lopetti kesällä, suureksi harmikseni, mutta onneksi Titityy petraa ja monipuolistuu jatkuvasti!

Kokeilin useampaa silmukkamäärää, löytääkseni juuri sen koon, johon kaksi kerää uppoaisi optimaalisesti. Maaginen luku oli 60. Sitä etsiessäni neuloin ensimmäisen kerän varmaan pariin kolmeen kertaan, mutta valmista tuli silti parissa illassa. Sentinpaksuisista puupuikoista kuului eeppinen, kaukaista kavionkopsetta muistuttava ääni.

Bunnyhop

Ohje: 94 silmukan sileäneuleinen putki symmetrisillä sädekavennuksilla; paljon puhuttu idea täältä

Lanka: Rowan Angora Haze, Love, 25 g

Puikot: 3,5 mm

En ole koskaan ennen neulonut pupunvillaa! Joten kun tätä jo lakkautettua pörröä tarjottiin eräässä ilmaiseksi toimittavassa nettikaupassa vaivaisen kolmen euron kerähintaan... no. Tiedän, etteivät tiukat peruspipot sovi minulle lainkaan. Tukkani on niin liukas, että ne lähtevät pienessäkin liikkeessä vaeltamaan pitkin päätä, ja sitten näytän smurffilta, rinnepummilta tai wannabe-trendikkäältä. Luultavasti lahjoitan tämän eteenpäin ja palaan ihaniin, muodottomiin sipulipusseihini. Lähinnä halusin hypistellä sitä pupunvillaa muutaman vilpoisan seminaarin verran. 

On se vaan aika suloista.

Escher Wants Candy

Pucker (up for Heaven's sake

There's never been so much at stake)

General Hogbufferin Ravelry-kauppa

Langat: Araucania Ranco Solid, harmaanvioletti, n. 50 g ja Colinette Jitterbug, Tropicana, n. 50 g

Puikot: 3,0 mm (ruusupuu)

Olen varmaan aiemminkin hehkuttanut, miten paljon nautin mosaiikkineuleen tekemisestä ja ulkonäöstä. Nopeasti väriä ja kontrastia. Pikseleitä ja joustavia labyrinttejä. Miksi kaikki parhaat asiat ovat niin aliarvostettuja? Niin kuin kirpeät karkit. Tai Edward Gorey. Tai tutkimus tutkimuksen takia.

Itselleni hyvin epätyypillisen värinen Jitterbug on peräisin taannoin tilaamastani puuhapussista, jossa siis tulee satunnainen määrä satunnaisia värejä. Vihdoin keksin kontekstin, jossa se ei näytä kamalalta. Pelkästään psykedelialta ja karkkirakeilta.

Olen suosinut sekä neuleissa että pukeutumisessa paljon mustaa ja harmaata viime aikoina, joten neulon nyt vastapainoksi kaikenlaisia piristäviä värioksennuksia... Tämä on kuulkaa vasta alkua.

Koska nälkä kasvaa syödessä, tässä vielä parit ihanan tahmaiset Aino Vilppaan lasileivokset, joita on parhaillaan näytillä Suomen käsityön museossa.

Scarf Parade

Mikä onkaan suurempi aistinautinto kuin käsin neulottu, vasta pingotettu kaulahuivi?

Try three of 'em!

Saanko esitellä: viime vuoden joululahjahuiviperhe. Tai miten ikinä haluattekaan tämän väliaikaismuodosteen osat järjestellä. Mielestäni olin aika monipuolinen: on chevronia ja pitsiä, on raitoja ja liukuvärjäystä, on mohairia ja alpakkaa, on kotimaista lankaa ja kotimaista designia, on suorakaidetta ja sirppiä. Käyttäisin itse mitä vain näistä. Itse asiassa osa taisi alkaa omina huiveina, mutta sitten iski joulutauti. Vaikka yritin välttää.

(Rough) Terrain

Janna Kallion Ravelry-kauppa

Lanka: Schoppelwolle Crazy Zauberball, Flussbett, n. 100 g

Puikot: 3,25 mm

Muuan kanssaräveltäjä oli tehnyt tästä langasta tällä ohjeella vallan hurmaavan ympyrähuivin. Sen enempiä tekosyitä en uuden Zauberballin ostamiseen tarvinnutkaan. Kaikkihan sen tietävät, että väriä vaihtavat langat ovat hauskinta neulottavaa ja Crazy Zauberballin erottuvat, väripuolet kierteet melkein kaksinkertaistavat jännityksen. Hullumpi Taikapallo on myös rakenteltaan parempi - napakampi ja vähemmän pörröinen - kuin tavallinen Taikapallo.

Helpon, hetkessä ulkoa opeteltavan mallikertansa ansiosta neule sai kulkea mukanani roolipeli-illoissa koko pimeän syksyn ja venyi niin pitkäksi kuin lankaa riitti. Toistoja tuli siis hieman enemmän kuin ohjeessa ehdotetaan ja lopputulos saisi silti olla jopa hieman pidempi, ennemmin kuin lyhyempi. Suosittelisin myös puoli milliä paksumpia puikkoja.

Wisp (of Smoke) 

Knitty, summer 2007

Lanka: Debbie Bliss Angel, hopea, 25g

Puikot: 5,0 mm

Yksi kolmesta taannoin heräteostamastani silkki-mohairkerästä näyttää siis nyt tältä. Kuvissa se ei ehkä ole häikäisevä, mutta huivin ihotuntuma on sanalla sanoen taivaallinen. Tämä on ensimmäinen silkki-mohairista neulomani projekti ja olin alusta loppuun aivan myyty: pilvenhattaroita, tipuja ja pikkupupuja! Joka kerran, kun kosken tähän lankaan, ajattelen, etten enää ikinä koske mihinkään vähäisempiin kuituihin. Olkoonkin, että pörröisyys takkuistaa neulekokemusta hieman. Kahden jäljelle jääneen kerän varalle onkin jo suuret suunnitelmat - kirjaimellisesti.

Wisp oli huippujoutuisa neulottava ja näyttää kaularöyhelöksi sidottuna verrattoman tyylikkäältä. Suorien sivujen pingottaminen on kylläkin aina ollut minulle pienoinen haaste. Taidan tarvita pingotuskaapelit...

Ohjeen ehdottamat napit jätin pois, koska ne kuulostivat liian painavilta. Huivihan on pelkkä huokaus.

Clockwork (or Evil Batman)

Stephen Westin Ravelry-kauppa

Langat: Louhittaren luola Väinämöinen, paprika, n. 75 g, Garnstudio DROPS Alpaca, musta, 35 g ja Garnstudio DROPS Baby Alpaca Silk, helmenharmaa, 40 g

Puikot: 4,0 mm

Olen ihaillut useita Stephen Westin huivimalleja jo pidemmän aikaa. Nyt, kun veli toivoi itselleen punaista joululahjahuivia, innostuin vihdoin toteuttamaan yhden. Aloitin lankajemmani punaisimmasta tarjokkaasta ja lisäsin lämpöä ja pehmeyttä alpakkavaraston hillityimmillä. Tavoitteena oli saada kontrastiväriin kevyt ombre-efekti. Garnstudion alpakkalangat kuuluvat kestosuosikkeihini, mutta tämä oli ensikosketukseni suosittuun Väinämöiseen. Se ei ole pehmein mahdollinen sukkalanka, mutta kylläkin laadukkaan oloinen: käsinvärjäys antaa jopa yksiväriselle langalle syvän, elävän ilmeen eikä tekstuuri vaikuta helposti kuluvalta tai nyppyyntyvältä.

Clockwork on todella uniikisti muotoiltu, mutta silti suorastaan naurettavan helppo neulottava. Haluan ehdottomasti neulaista tällaisen myös itselleni, kunhan sopiva lankayhdistelmä sattuu kohdalle.

En siis viettänyt joulua. Ihan totta en. Mitä nyt osallistuin sukkakalenteriin, ahkeroin lahjaneuleita ja kävin välipäivinä Tallinnassa katsomassa Pähkinänsärkijää. Huurre muuten pukee Tallinnaa erinomaisesti.

(Ja kyllä kävin Karnaluksissa. Niin paljon ihania lankoja ja ideoita - mutta ihmiselle on suotu vain kaksi kättä ja 24 tuntia vuorokauteen. Se on vääryys.)

Raitakalenteri

Kuten edellisessä päivityksessä manitsinkin, osallistuin tänä vuonna erääseen mainioon suomalaiseen neuleblogitempaukseen: jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Myönnettäköön, että ole viettänyt joulua tänä vuonna. En ole nauttinut lanttu-, peruna- tai porkkanalaatikon muruakaan tai ottanut esille ensimmäistäkään joulukoristetta vaan pitänyt ihan tavallista vapaapäiviä pyykkikoneen, linssikeiton ja kirjapinojen äärellä. (En halua olla mikään ilonpilaaja, mutta se, että kihlattu lähtee kymmenen vuoden jälkeen aivan äkkiarvaamatta jonkun vasta tapaamansa tyttelin matkaan, on omiaan viemään maun kaikista perhejuhlista vähintään vuodeksi.) En silti voinut vastustaa tilaisuutta kuluttaa jämälankajemmaani Missä neuloimme kerran -blogin sanelemilla, kekseliäillä ohjeilla.

 

Tämä jo toista vuotta pyörivä jouluinen knit-along viehätti minua usealla teoreettisella(kin) tasolla: Ensinnäkin tässä hyödynnetään sosiaalisen median mahdollisuuksia todella positiivisella ja luovalla tavalla. Toiseksi kyseessä on eräänlainen monimutkainen random-värigeneraattori. Kolmanneksi on hauskaa tehdä villasukistaan hyvin henkilökohtaisia. Kuvissa esiintyvät sukat on siis luotu hyvinkin tarkkojen, tiettynä aikana julkistettujen sääntöjen mukaan tietyssä aikataulussa, kuin olisin osallistunut jonkinlaiseen peliin tai leikilliseen tapahtumaan. Ja kuitenkin ne kertovat asioita juuri minusta - jos katsoja vain tuntee pelin säännöt ja osaa murtaa raitoihin kirjatun koodin.

Kas tässä koodiavain:

1. Poimi väri suosikkilevysi kannesta: Musiikkimakuni vivahteet vaihtelevat vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan, joten tietyn albumin valikoiminen tuntui turhan vaikealta. Yleensä yhtyeet joista pidän ovat kallellaan mustaan... Ainakin kaikkien Abney Parkin levyjen kansissa on mustaa.
2. Valitse taulukosta lankavarastosi kokoa kuvastava väri: Ehkä tämä on toiveajattelua, mutta arvioisin lankavarastoni olevan hyvinkin alle 10 kiloa, mikä vastaa vihreää. Huomatkaa, ystävät ja sukulaiset: en ole vielä edes keltaisella alueella! Tämä on käytännössä lupa hankkia lisää.
3. Syötä oma nimesi Googlen kuvahakuun ja poimi väri ensimmäisestä kuvasta, joka ei esitä sinua: Teini-ikäisellä kaimallani oli vetyperoksoiditukka ja musta paita, joten vaihtohdot olivat aika vähissä. Mustaa siis taas.
4. Bongaa väri lähimmästä taulusta: Tuttavaperheeltä ylioppilaslahjaksi saatu pegasos-grafiikka tarjosi vaihtoehdoiksi harmaanruskeaa ja vaaleansinistä. Jämäpussi pääsi lähemmäs jälkimmäistä.
5. Valitse väri, jonka nimi alkaa samalla kirjaimella kuin äitisi tyttönimi: Koo niin kuin keltainen.
6. Itsenäisyysraita - eli värit oman kotimaan lipusta! Minun siniseni ei suinkaan ole liian räyhäkkä vaan virallinen lippu on liian varovainen.
7. Värin määrää hömppäpersoonallisuustestin tulos: Musta sielu. Eli lisää mustaa.
8. 8 kerrosta perheenjäsenten lempiväreillä: Useimmat perheenjäseneni, niin menneet kuin pysyvätkin, jakavat mieltymykseni vihreään. Tällekin pätkälle oli kuitenkin saatava vähän mustaa, sillä veljeni ei ole vuosiin muuta käyttänytkään ja se on keskeinen väri myös minulle.
9. Neulo väriä, joka liittyy varhaisimpaan lapsuusmuistoosi: Muistan erityisen hyvin silloisen kotitalon lähellä olevat metsiköt, joita tykkäsin tutkia. (Nolostuin, kun kummastuneet naapurit juorusivat vanhemmilleni, että puhun mielelläni puille.) Valitsin siis valkovuokkojen täyttämää, keväistä kuusimetsää parhaiten kuvaavan värin.
10. Löydä päivän väri jostakin joululaulusta: "Tonttu" on yksi niistä harvoista joululauluista, jotka eivät ärsytä minua, koska se ei ole tekopirteä eikä uskonnollinen. Se alkaa revontulista, joten valitsin tähän raitaan heleää vihreää ja oranssia.  
11. Omista 11 kerrosta lempipuullesi: Kuten 9. raidasta kenties kävi ilmi, pidän puista yleensäkin. Mutta suosikkini on tietysi kaunis ja taikavoimainen pihlaja. En löytänyt sopivaa kirjoneulekaaviota, joten suunnittelin sellaisen itse - mielestäni yllättävän onnistuneesti. Tämä on kenties kaunein raita kaikista.
12. Ota inspiraatio lenkkipolkusi varrelta: Sattui olemaan luminen päivä! Ehdotus jalanjälkiin tuli Missä neuloimme kerran -blogista, mutta piirsin tämänkin kaavion itse.
13. Heittele Sudenpentujen kunnianimigeneraattoriin värien nimiä ja valitse se, joka akronyyminä kuvaa sinua parhaiten: Ensimmäinen yritykseni oli ylivoimaisesti osuvin: R.U.S.K.E.A. eli: "Riittävästi Uppiniskainen Silmänkääntäjä ja Kuolemattoman Enkelimäinen Ameebamutantti." Minähän se.
14. Löydä väri jonkin toisen harrastuksesi harrastusvälineestä: Tämä tehtävänanto oli kinkkinen, sillä en ole mikään välineurheilija. Neulonnan ohella keskeisimpiä harrastuksiani ovat lukeminen, kirjoittaminen ja piirtäminen - ja kirjat ja kynät voivat olla lähestulkoon minkä värisiä tahansa! Päädyin muka-nokkelasti siihen lankaan, joka oli lähempänä musteensinistä. Näin jälkikäteen ajatellen olisin kai voinut tulkita lentolaukkuni tai kenkäni matkailuvälineiksi... 
15. 15 kerrosta suosikkisupersankarillesi: Jos haluaisin tähän jonkun itselleni oikeasti tärkeän hahmon, joutuisin saivartelemaan siitä, kuka tai mikä supersankari oikeastaan on. Sitä paitsi määritelmän rajoilla häilyvillä hahmoilla ei useinkaan ole omaa logoa tai selviä tunnusvarejä. Päätin siis pysyä selvillä vesillä enkä yliajatella tätä kuin mikäkin sarjakuvatukija. Batman nyt on aina kiva. Ja Missä neuloimme kerran tarjosi hienon kirjoneulekaavion.
16. Syötä syntymäpäiväsi RGB Color Pickeriin ja neulo tulokseksi saamallasi värillä: Löysin tummaa sinistä, jostain preussin ja indigon välistä. (Valitettavasti tummin sininen jämäni ei ollut riittävän pitkä, joten jouduin jatkamaan toisella sinisellä.)
17. Ota inspiraatio kiinalaisesta horoskoopistasi: Olen tulijänis. Huaah! En ole varma, kuulostaako se coolilta vai koomiselta. Mutta ohjeiden ohessa oli taas mukava kirjoneuletaulukko.
18. Arvo Wikipediasta satunnainen artikkeli, yritä klikkailla itsesi sieltä jonkin värin Wikipedia-sivulle ja neulo 18 kerrosta sillä värillä: Suomenkielinen Wikipedia arpoi minulle Viipurin läänistä kertovan artikkelin. Kenellekään ei liene yllätys, että siitä oli lyhyt matka punaiseen.
19. Neulo lempikukkasi sävyissä: Tässäkään sfäärissä minulla ei ole ehdotonta suosikkia: pidän oikeastaan kaikista kukista. (Mahdolliset salaiset ihailijat, huomio! Mikään minulle ostettu kukkapuska ei taatusti lennä roskiin. :D) Kenties vielä kukkiakin enemmän pidän kuitenkin viherkasveista, joissa on kauniin muotoiset lehdet, kuten murateista ja peikonlehdistä. Siksi liki puolet näistä 19 kerroksesta ovat vihreitä. Toinen puoli on violettia, koska pidän suuresti laventelin tuoksusta.
20. Neulo 20 kerrosta suosikkisukkiesi vastavärillä: Tällä hetkellä suursuosikkini ovat Pair-A-Normalit! Ne ovat mustavalkoiset, ja mustavalkoisen vastaväri on luultavasti...monenkirjava? Neuloin nämä kerrokset siis monivärisillä Jitterbugin jämillä (Copperbeech ja Tropicana).
21. Valitse lempipiirroshahmoosi liittyvä väri: Voisin taas saivarrella siitä, mikä lasketaan "piirroshahmoksi", mutta päätin ottaa korpukseksi piirrosanimaatiot. Valitsin vihreän. Koska Nuuskamuikkunen. Koska Disneyn Robin Hood. Ja koska Turtles. (Lanka loppui taas kesken, joten tein viimeiset kerrokset eri vihreällä.)
22. 22 kerrosta kotikaupunkisi urheilujoukkueen väreillä: Periaatteessa yritän pysyä perillä vähän kaikesta, mutta vaikka - tai koska - olen sivistynyt ihminen, on pari asiaa, joista en tiedä mitään: julkkisten elämä ja urheilu. Minulla ei ole aavistustakaan, millaisia urheiluseuroja Jyväskylässä on enkä todellakaan fanita niistä mitään. Yritin siis googlettaa paikallisia seuroja sellaisille lajeille, joita itsekin harrastan. Jyväskylän sulkapalloseuran logo oli tylsän musta, joten poimin keväänvihreän Suomen joogaliiton logosta.
23.Neulo yötaivas ja kirjo siihen suosikkitähtikuviosi: Pätkäpussista ei löytynyt hyvää yötaivasväriä, joten jouduin vähän säveltämään. Minulla on joka tapauksessa jonkinlainen suhde Orioniin. Aina ja kaikkialla, silmäni tuntuvat hakeutuvan siihen ensimmäisenä.
24. Aattopäivän värin päättää Missä neuloimme kerran -blogin kommenttikenttä. Omi kommenteissa alimpana mainittu väri ja jätä jokin toinen väri seuraavaa neulojaa varten. Minulle osuva väri olisi ollut "malva", jota ei omaan lankapussiini ole koskaan eksynyt. Otin siis toisiksi alimman: mukavamman ja rehellisemmän oranssin.

Kärjet, resorit ja kantapäät sai neuloa millä väreillä halusi ja käytin niihin yksinkertaisesti hieman suurempia jämäkeriä. Kärjissä ja kantapäissä oli tietysti käytettävä myös jotain melko tekokuituista, etteivät sukat heti kuluisi puhki. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kantapään jälkikäteen, ja kuten kuvasta näkyy afterthought heel ei istu omaan jalkaani ensinkään. Sitä paitsi tuntui tympeältä palata takaisin ja poimia silmukoita kantapäätä varten, kun sen olisi yhtä hyvin voinut tehdä matkan varrella. Kuten kuvasta myöskin näkyy, langanpäiden päätteleminen neulottaessa ei onnistunut aivan täydellisesti sekään.  Pieniä tupsuisia päitä nousee tämän tästä oikealle puolelle ja joudun trimmaamaan niitä sitä mukaa pois. Uusien tekniikoiden kokeileminen on aina jännittävää, mutta jatkan kyllä lyhennetyillä kerroksilla muotoillun kantapään suosimista ja palaan taas hitaaseen, perfektionistiseen neulapäättelyyn...
 

Lopputulos ei siis ole mitenkään pistämätön, eikä näistä varmaankaan tule uusia suosikkisukkiani, mutta värien valitseminen ja aikatauluneulominen oli verrattoman hauskaa! Heräsi innostus neuloa lisää värikkäitä sukkia ja leikkiä jämälangoilla enemmänkin. Esimerkiksi Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin yllätysraitapolvarit ovat vallan houkuttelevat...
Mutta mitä paljastuukaan kuvan jouluTONlahjapaketeista? Se selviää seuraavassa jaksossa.

Arsenic and Old Lace

Elämässä on aivan liian vähän suuria juhlia. Onneksi pääsin osalliseksi yhdestä sellaisesta eilen, kun kollegani ja toimistotoverini väitteli filosofian tohtoriksi. Kuten kaikki merkkitapahtumat, tämäkin edellytti runsaasti valmistelevaa näpräämistä.

All Your PhDs Are Belong to Us

Ohje: Jolly Roger Shawl (Aino Haikala Designs)

Lanka: Holst Garn Noble, eggplant (n. 50 g) ja linen (n. 35 g)

Puikot: 3,5 mm

Ensinnäkin päivänsankari oli lahjottava jollain hänen tyyliinsä sopivalla asusteella. Ehdin jo neuloa puoli sukallista söpöä, kumiankka-armadaa esittävää kirjoneuletta, mutta no. Kirjoneule. Se ei jousta juuri lainkaan, joten vaikka tekele mahtui prikuilleen omaan jalkaani, päätin mieluummin rebootata kuin ottaa riskin. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi minulta mitään muuta kuin huiveja? Niitä minä parhaiten teen.

Ohjeeksi valikoitui Ravelryn suosikkilistalta suomalaisen suunnittelijan nokkela Jolly Roger, jota arvelin rock- ja vaihtoehtoihmisenä tunnetun tohtorikandidaatin osaavan arvostaa. Tilanteen arvokkuus vaati toki myös hyppysellisen kashmiria, joten ostin kokeiluun pari kerää Holst Garnin Noblea. Olen harrastanut Holst Garnin keriä muutenkin viime aikoina: maanläheiset tekstuurit, hulppeat värikartat, mainio hinta-laatu-suhde. Tiesin siis hyvin mitä tein: lähes sileäneuleinen pohja salli toteuttaa näinkin ison huivin tiukahkossa aikataulussa, reunapitsin käänteet ja vaaralliset tilanteet näkyvät lopputuloksessa ja pingottaminen kasvatti huivin mahtaviin mittoihin! Teen lahjaksi vain sellaisia neuleita, jotka kelpaisivat itsellenikin, ja tämä läpäisee testin. Syvä, arrogantti violetti ja kellastuneiden, rantaan huuhtoutuneiden luiden värinen pellava on mielestäni todella hienostunut yhdistelmä. Merirosvon rommijuhlahuivi? Tai ehkä sovinistimiehensä myrkyttämistä kaavailevan ylhäisörouvan hartiahuivi? Astetta omaperäisemmän kulttuurintutkijatohtorin kaulahuivi? Kaikki käy!

Kortiksi väsäsin pikaisen Jäyhä Jököttäjän, joka sekin oli väitöksen kunniaksi poikkeuksellisen positiivisella mielellä: "Elämme jänniä aikoja, ystävä hyvä."

Tämä kaikki lakkaa varmaankin vaikuttamasta epätavalliselta, kun lisään, että karonkka järjestettiin rennolla naamiaisteemalla. Amerikasta tuomani custom-kulmahampaat eivät olekaan päässeet ulkoilemaan vuosikausiin. Kaivoin siis kaapin perältä gooteimmat vaatekappaleeni ja virkkasin valmiiksi aikoja sitten aloittamani hautajaishanskat:

Decadence
Ohje: Ihana-käsineet (Novita, kevät 2008)

Lanka: Jokin ikivanha ja ikimusta Coastin virkkausrihma

Koukku: 2,0 mm

Parasta käyttöä vanhoille virkkauslangalle! Ja verkko muotoutuu omien käsien muotoiseksi todella hyvin. Vaikka hanskat on periaatteessa tehty identtisiksi, erotan jo vasemman ja oikean käden hanskat toisistaan.

 

Ohje oli aika sekava ja sisälsi arvatenkin useamman virheen, mutta onneksi on omatkin aivot. Muokkasin myös ranteen koristereunaa korvaamalla viimeisen nyppykerroksen levennetyllä viuhkakuviokerroksella: 3 p + 3 kjs + 3 p jokaiseen kjs kaareen. Näytti mielestäni kivemmalta. Ja kuolleemmalta. Oman säväyksensä antoi myös varta vasten ostettu kynsilakka värissä "Scarlet Vamp".

Ehkä pidän oman puolipönöttävän karonkkani teemalla steampunk-hirviöt? Sikäli, kun joskus pääsen väitöslupaan asti. Nyt takaisin suosikkiyhdyssanahirviöni pariin: jämälankavillasukkajoulukalenteri!