Lahjakasta, vaikka itse sanonkin

Käsityökevät on kulunut (puoli)aivottoman seminaareissa nyhertämisen ja - ennen kaikkea - epäitsekkyyden merkeissä.

Kuutio

Ohje: Sovellettu Molla Millsin toisesta Virkkuri-kirjasta Muotoja ja pintoja

Langat: Puolentoista millin koukulle sopivia, merseroituja, puuvillaisia virkkauslankoja (esim. Anchor) mustana, tummanvihreänä ja kylmänharmaana, menekki yllättävän pieni

Koukku: 1,5 mm

Olen kai maininnut pitäväni M.C. Escheristä? Totta kai pidän M.C. Escheristä! Kukapa ei pitäisi M.C. Escheristä?! Siksi Molla Millsin optiset virkkauspinnat ovat kiehtoneet minua kovin. Kolmen langan kirjovirkkaus on kuitenkin niin jäykkää, että se sopii lähinnä erilaisiin kasseihin ja pusseihin. Olen jo pitkään jahkannut, millaiseen kokeiluun ryhtyisin. Kun työ- ja roolipelitoveri väitteli hiljan tohtoriksi pelitutkimuksesta, erillään leijuvat idea-atomit järjestyivät vihdoin suunnitelmamolekyyliksi: noppapussi. Tietenkin ensin tehdään aina noppapussi.

Jakuvasti paisuvista lankavarastoistani löytyi onneksi sopivan värisiä virkkuurihmoja ja musta punosnyörin pätkä, joten siirryin suinpäin soveltamaan: 

• Tein kaavion mukaista kirjovirkkuuputkea muistaakseni 9 x 3,5 toistoa (viimeisestä toistosta tehdään vain kaksivärinen osuus).
• Viimeiseen kokonaiseen toistoon tein reiät nyöriä varten. Kerrokselle, jolle tulee vain vihreää, on helppo laatia yksinkertainen reikäalgoritmi (muistaakseni *6ks + 2 kjs* (hyppää ketjusilmukoilla kahden ks:n yli)). Reikien vuoksi kahta muuta lankaa ei tällä kerroksella voi kuljettaa mukana. Tämä tekee sitomiskohdasta myös hieman ohuemman ja taipuisamman.
• Pohjaksi virkkasin tavallisen ks-ympyrän vihreällä langalla. Ompelin sen kiinni aloitusreunaan pykäpistoin nurjalta puolelta. (Yritin ensin oikealta puolelta, mutta huomasin kesken kaiken, että nurja puoli näytti silloin siistimmältä.)

Tekniikka on oikeastaan yksinkertaisempi kuin miltä se näyttää. Vaikeinta on pitää silmukoiden sisällä kulkevat, lepäävät langat sopivan kireinä ja hallinnoida kolmea lankakerää niin, etteivät ne sotkeudu toisiinsa. Suosittelen yksinkertaisesti pitämään kerät mahdollisimman etäällä toisistaan.

Rakensin pussukasta pienen karonkkamuistamisen täyttämällä sen roolipelinopilla ja hamahelmistä sulatetuilla Space Invader -lasinalusilla. Kortiksi pikainen Super Mario -sieni, vaikka tutkintohan on oikeastaan level-up eikä lisäelämä...

Eri onnistunut kokeilu, vaikka itse sanonkin! Voisin värkätä tällaisen itsellenikin jollain toisella optisella kuviolla, kenties hieman eri väreissä. Toisaalta jotkut Mollan iltalaukku-designit houkuttelisivat ihan sellaisinaankin... Seuraavat kuukaudet näyttänevät, mitä jokakesäinen virkkuuvimma tuo tullessaan!

Sitä ennen kuitenkin

Lahja no. 2:

Tulilintu (or Bleeding Robin)

Ohje: Nurmilintu (Sadelma Knits/Ravelry)

Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, Sequoia, n. 100 g ja Holst Garn Noble, Linen, 5-10 g

Puikot: 3,75 mm

Äitini tilasi vanhalle ystävälleen syntymäpäivälahjahuivin. Toiveissa olivat tumma punainen, luksuslanka ja riittävä koko. No, minähän heti Ravelryyn ja Titityyhyn. Tämä herkullinen, syvän verenpunainen, yksisäikeinen merino hyökkäsi heti silmille ja asia eteni siitä omalla painollaan. Oivallinen lanka ja oivallinen ohje.

Sen verran kuitenkin sovelsin, että tein laitimmaisen raidan toisesta langasta - geelong-kashmir-sekoitteesta, jota sattui jäämään yli edellisestä lahjahuivihankkeesta.

Olen nähnyt tämän monesti ennenkin: ohje on lopussa, mutta lanka ei. Käsialani on ilmeisesti edelleen niin tiukkaa, että töistäni tulee aina ohjeistusta niukempia, sekä pinta-alaltaan että langankulutukseltaan. Onneksi erilaisia reunusratkaisuja on hauska keksiä. Niillä valmisohjeet saa ikään kuin signeerattua omikseen. Nyt käytin alkuperäisen langan lopun ylimääräiseen ainaoikeinraitaan ja lisäsin kontrastilangan ylimääräistä pitsiraitaa varten.

Yhdistelmässä on jotain viehättävän uusvanhaa.

Nyt sitten haluan itselleni myös hemoglobiinin heleän vampyyrihuivin. Hyvin sujuu tämä antavan arki.

Holes in My Summer Logic

Taas olisi esitellä kotitekoista kesämuotia. Kuten näkyy, myös virkkausbuumi jatkuu. Tämä rötväke on ollut jo ahkerassa käytössä näillä helteillä, niin toppeja kuin uimapukua säädyllistämässä, ja kestänyt myös veljeni pistämättömän tyylikritiikin: ”Oot sitten laittanut pöytäliinan päälle. Ei sillä, ihan hieno pöytäliina.”

Bohemian Cowgirl

Ohje: S8075 Ladies' Crochet Top (Schachenmayr Online Patterns tai Kauneimmat käsityöt 4/2013)

Lanka: Novita Kotiväki, mudanvihreä, n. 250 g

Koukku: 3,0 mm

Yhytin ohjeen Kauneimmat käsityöt -lehdestä (4/2013) miettiessäni hyvää käyttökohdetta varastossa muhiville puuvillalangoille, mutta kaaviot sattuvat näköjään löytymään myös Internetistä. Etu- ja takakappaleet virkataan samanlaisiksi, vuorotellen kolmenlaisia pitsiraitoja ja tasaisia pylväsrivejä: helppoa, hauskaa ja nopeaa. Vasta toisen kappaleen loppupuolella alkoi hieman kyllästyttää aina vain samat langankierrot. Myös kasaamista on kiitettävän vähän: yhteensä kuusi kahden sentin mittaista saumaa sijoitetaan työn ylälaitaan ja sivuille.

Ensimmäinen kappale syntyi katsoessani Nelosella pyörinyttä River-minisarjaa. Sarjan idea oli kovin houkutteleva: vaimo ja poika lähtevät etsimään epämääräisissä olosuhteissa kadonnutta tutkimusmatkailijaa Amazonin viidakoista kaikkien aikojen dokumenttia hamuavan kameraryhmän kanssa. Käsikirjoitus paljastui kuitenkin lähinnä käsittämättömäksi kokoelmaksi erilaisia kauhutrooppeja: käsivarakameraa, demonilegendoja, kiellettyjä paikkoja, käveleviä kuolleita, blaah.

Toinen kappale taas syntyi pitkälti roolipelikerhon tapaamisissa, lyhyen Nobilis-kampanjan parissa. Nautin kovasti pelin maailmasta, koska siinä oli paljon yhtymäkohtia syvästi palvomani The Sandman -sarjakuvan maailmaan (jonka uusin lisäosa Overture on parhaillaan irtonumerojulkaisussa Jenkeissä!): pelihahmot ovat henkilöitymiä jostain tosimaailmassa ilmenevästä abstraktista tai konkreettisesta asiasta – kuten vaikkapa unesta, kuolemasta tai epätoivosta. Itse pelasin kivun valtaa, joka kuolevaisessa elämässään oli ollut hammaslääkäri 1800-luvun lopun Budapestissa ja joka sittemmin oli myynyt sielunsa paholaiselle saadakseen lisää tietoa ihmisruumiin salaisuuksista, koska - olenpas nokkela - tieto lisää tuskaa. En käsitä miksi kehittelen aina niin paljon parempia hahmoja roolipeleihin kuin teksteihin. Ehkä siksi että kierrätän, lainaan ja yhdistelen vaikutteita häikäilemättömämmin enkä ota niiden kokoon tikkaamista liian vakavasti?

Plot Thickens

En edes tiedä, kuinka kauan olen halunnut kokeilla mysteeri-knit-alongia. Mutta hei, dreams come true: kerrankin osui kohdalle sellainen ilmainen mysteerisukkaohje, johon minulla sattui olemaan joutilaita lankoja. Ja suunnittelijakin sattui olemaan tuttu omilta suosikkilistoilta. (Jeannie Cartmelin Pirate Danger ja Magic Mirror ovat jo olleet päätyä jalkaan jo pariinkin otteeseen.)

Tänään tulostin viimeisen neljästä vihjeestä. Saa nähdä...

 

Olen muuten yrittänyt etsiä Suomesta sellaisia mysteeripalapelejä, joiden mukana tulee lyhyt rikostarina, mutta ei kuvaa valmiista palapelistä. Palapeli pitää siis kasata sokkona, ja valmistuttuaan se esittää vihjeet, joiden avulla rikoksen voi ratkaista. (Varsinainen päättely oli aika suoraviivaista, mutta kaipa ihmisiä ärsyttäisi, jos ne kokoaisivat liki tuhannen palan palapelin ja olisivat vielä senkin jälkeen yhtä pihalla keissistä...) Törmäsin tällaisiin muutama vuosi sitten Providencessa, palapelien erikoiskaupassa, mutta en ole nähnyt vastaavia muualla. Edes Lontoon Hamleysillä tai New Yorkin FAO Schwarzissa. Sääli, koska "A is for Arson" kaipaa seurakseen aakkoston loppuosaa. Jos joku tietää, mistä tällaisia palapelejä voi ostaa Suomessa, vinkkejä vastaanotetaan. (Aina on Amazon, joo, mutta hyvä palapelikauppa saisi minusta muutenkin hyvän asiakkaan.)

Kaipaisin kovasti uutta, stimuloivaa tekemistä. En tee nykyisin mitään muuta kuin luen kaikenlaista, kirjoitan kaikenlaista ja neulon kaikenlaista. Noh, katson myös telkkaria ja leffoja neuloessani. Nähdäkseni pulmaan on ainakin kaksi potentiaalista ratkaisua: pitäisi joko löytää halvat lentoliput johonkin (taas) tai sitten uusi harrastus. Jonkinlainen kangaspuukurssi voisi olla kiva. Toisaalta olen jo pitkään ollut utelias, kuinka nopeasti oppisin soittamaan jotain instrumenttia. Mulla kun on näppärät sormet ja mukautuvat hermoradat, enkä ole tehnyt nuottienlukutaidollani mitään ikiaikoihin. (Minut laitettiin ala-asteella musiikkiluokalle, koska siellä oli vähemmän häiriköitä.) Kuinkahan kaukana joku saksofoni olisi nokkahuilusta? Saattaisin harkita myös Yliopistoliikunnan kursseja, ellei mukava ryhmäliikunta olisi oksymoron.

The Trick

...is knowing what you want.

Ohje: CanCans (Twistedloops  (ei toimi?)/Ravelry) + Bayerische Socks (See Eunny Knit)

Lanka: Shibui Knits Sock, tweed, n. 45 g

Puikot: 3,0 mm

Minä nyt halusin tällaiset. Nuo värit – ah, parhautta. Eikä kaapistani (yllättäen) löydy varmaan ensimmäistäkään vaatekertaa, jonka kanssa ne riitelisivät. Ei sillä, että siniharmaat ja kylmät ruskeat kovin temperamenttisia luonteita olisivat muutenkaan...

Noudatin pääasiassa CanCans-hanskojen ohjetta, koska ne ovat mukavanpituista ja tyköistuvaa mallia – löysät hanskat tulevat vain tielle ja lyhyistä on vähän iloa. Ohjeen alkuperäinen koriste, sellainen yksinkertainen salmiakkisiksak ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni yhtään. Vaihdoin sen siis tähän Baijerilaisista sukista tuttuun palmikkoon, jonka vaihduntakuviomaisuus miellyttää minua kovasti. Näen siinä kaikenlaista nelilehdykäisistä kukista ja vanhoista kolikoista rinkeleihin ja kelttiläisiin kivikaiverruksiin. Mikä parasta, se on vain kaksi silmukkaa alkuperäistä kuviota leveämpi, joten modaaminen oli helppoa: neuloin vain sileää silmukan verran vähemmän kummallakin kämmenselkäpuikolla. Plus neuloin kaikki joustinten oikeat silmukat takareunastaan, ihan vaan siksi, että tykkään twisted ribistä enemmän kuin tavallisesta ribistä. Haa.

Jos törmää kirjastossa teokseen nimeltä "Kaiken oudon ensyklopedia", kuka ei lainaa sitä, kysyn vaan? (Ja joo, tykkään Heavy Rainista. Origameja, orkideoja, traumaperäistä amnesiaa, muita hulluja ja naurettavan teknisiä aurinkolaseja  - what's not to love?)

Vanhan maailman sankareita

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt maagiset kaksi viikkoa, joten on pakko keksiä jotain kerrottavaa. Vaikka Latvusto siis humiseekin keskitalven hiljaista horrosta, esittelen uudet nörtit perheenlisäykset, ihan hissun kissun vain…

Hama-helmirokko ylsi jo Kolmikulman askartelupuotiinkin, josta sorruimme hankkimaan persikkaista, ihonväristä sortimenttia: nyt voimme kirjavien Nintendo-mönkiäisten lisäksi kunnioittaa myös 8-bittisen suuria sankareita!

Klassinen, menevä Mario-kokeilumme sulahti hieman rumasti, mutta sai korvaukseksi seuralaisia useammastakin sarjansa pelistä. Tunnistatteko?


Goomba (joka ei kai koskaan saa tietää, mikä häneen iski) on poikaystävän käsialaa ja löytyi kaiken muun ihanan ohella joululahjapaketistani. Suunnittelen kiinnittäväni sen tavalla tai toisella beigen olkalaukun läppään. Huomatkaa ammattimainen halkaistujen helmien tekniikka toisessa nilkassa.


Alkuperäisessä Super Mario Brosissa ja Lost Levelsissä esiintyviin mustekaloihin minulla on viha-rakkaussuhde: niin ärsyttäviä vihollisia, niin mukava design.


Muut kaksi epeliä ovat tietenkin Phanto Super Mario Bros 2:sta ja tulikukka Super Mario Worldista.


Ruskeitakin helmiä löytyi lopulta, mikä mahdollisti myös Link-lasinaluset. Tässä hän on, kera miekan ja kilven. (Tri-forcen korvike on pikkuveljeni ompelema ylen tyylikäs patalappu.)


Mutta hei: sokeri on pohjalla! Link on cool, konsoli konsolilta coolimpi, mutta myöntäkää pois, joskus kamerakulmien kaaotisoima ähkiminen ja huitominen käy hermoille. Onneksi voin tästä lähtien purkaa kaikki Legend of Zeldoihin kohdistuvat aggressioni liiskamalla Linkin mahtavan mukini alle!

Haman tarina jatkuu, alpakan alkaa

Suuremmat ja kauniimmat joulupostaukset saavat odottaa tenttikauden päättymistä. Tässä välissä kuitenkin muutama innostava pikkuilmoitus:

1. Loimme hamahelmistä jälleen uuden hirviön!

Let’s call it Bubble Bobble cuteness.

2. Jyväskylään on avattu uusi lankakauppa, Poppeli, joka on pääasiassa Garnstudio-lankojen jälleenmyyjä. Pikkupuoti on aivan kävelykadun tuntumassa, mutta piilotettu ovelasti hämärälle Keskuskadulle, joka tuo mieleen Jyväskylää huomattavasti synkempien kaupunkien ostoskujat kapisine kissoineen ja pahvilaatikoissa asuvine maailmanlopunprofeettoineen. Kaupassa sisällä oli kuitenkin pienen käsityöpuodin leppoisa meininki, ja myyjä oli erittäin hyväntuulinen ja palvelualtis. Lankalaatuja ei löydy paljoakaan, mutta värivalikoimat ovat erinomaiset: tuskanhiki meinasi tulla, kun arvoin minkä värisen Alpacan valitsisin hanskaprojektiini. Olisi ollut niin montaa ihanaa siniviolettia ja wasabia ja mudanvihreää.


Päädyin tällaiseen eiminkäänväriseen juuri sen määrittelemättömyyden vuoksi. On siinä häivähdys sinistä ja vihreää ja sinivihreää, vähän ruskeaa ja ehkä harmaatakin, mutta mitä näiden kaikkien summasta tulee on ihana arvoitus.

Ostin kaksi kerää ja kyhään niistä joulunajan matkoilla Knottyt. Vanhoista sormikkaista tulee kohta kynnet läpi, enkä viitsi raahata isompia projekteja mukana pitkin Suomea. (Isoista projekteista puheen ollen, tunikan etukappale valmistunee tällä viikolla…)

Hama-kamaa ja kuunneltavaa

Tässä tulee Latvuston ensimmäinen sekahedelmäsoppapostaus! Hooorray, olemme siis siirtyneet säännöllisesti päivittävien blogien hurjaan klaaniin…

Ensinnäkin, aiemmin esitelty retrokas lasinalusperhe sai täydennystä muutamasta hilpeästä space invaderista. Oi, katsokaa, ne löysivät itselleen jo raketinkin! :)

Ne ovat sisarussarja kolmelle sienelle: punainen, vihreä ja violetti. Kolme on maaginen luku, sillä yövieraita meillä (me=2) käy yleensä vain yksi kerrallaan. (Ja oli tuo vieras kuka tahansa, limsa ja maito virtaa. Pitkiin laseihin.)

…Ja tämänkin puuhan nörttikertoimen onnistui viemään uudelle tasolle vain kuuntelemalla siinä helmeilyn ja silittelyn lomassa LeetStreet Boysia. Jos siis videopelit ja/tai japanilainen nuorisokulttuuri kiinnostaa, vierailkaa tämän uuden riemupoppipumpun kotisivuilla – eteenne avautuu tuttujen intertekstien maailma. (”Like Mario and Peach I’m never reaching you” on ehkä upeimpia romanttisia kielikuvia mitä olen moderneissa laululyriikoissa kuullut…) Biisejä heillä on toistaiseksi vasta kolme: Guitar Hero Hero, Masquerade sekä Yuri the Only One, joka kyllä varmasti soisi minun ja poikaystäväni hypoteettisissa häissä. :P Siitä on väännetty jo hauska videokin. Check them out.

But wait: there’s more! Toinen auditiivinen internetelämys, jota voin lämpimästi suositella on Amateur Traveler, laadukas matkustusaiheinen podcast, joka on pelastanut monta sateista työpäivää. Jaksoja löytyy jo 144. Useimmat niistä on rakennettu jonkin tietyn matkakohteen, kuten kiinnostavan maan tai kaupungin ympärille, mutta mukana on myös teemajaksoja esimerkiksi road trippailusta ja kurjista matkakokemuksista. Show sisältää usein myös reissailijoita kiinnostavia uutisia ja nettisivujen esittelyä. Kieli on selvästi artikuloitua amerikan englantia ja lista jaksojen sisällöstä löytyy podcastin kotisivuilta – on siellä yksi Suomestakin!

Matkailusta puheenollen, emme lopulta varanneetkaan reissua Barcelonaan vaan eksoottiseen ja edulliseen Puolaan. Olihan sekin valinta: aurinkorantoja ja suklaapuoteja vai suolakaivoksia ja keskitysleirejä? Hmm, painokas HMM…

Tarkoitus olisi kierrellä Krakovan lähimaastossa ja piipahtaa Varsovassa. Viikon yöpymiset ja meno-paluulennot veroineen n. 350e/naama. Not bad. Elokuun lopulla nousee kone ja syyskuun alussa laskeutuu. Sen jälkeen Latvustossa siis luvassa puolalaisia kuvia ja tunnelmia. ;)

Pikselinostalgiaa

Kotimaisten käsityöblogien hiljattainen Hama-helmibuumi osui ja upposi Latvustoonkin: Jatta muistutti minua näiden mainioiden lelujen olemassaolosta, ja Google ja Flickr tarjosivat runsaasti malleja ja inspiraatiota. Syntyi yhä avaruuden lailla paisuva sarja riemukkaita ja retrokkaita lasinalusia! Lo and behold:

Pieni parvi perinteikkäitä Super Mario Bros–sieniä. (Näitä on jo jaettu kavereillekin!)

Muuta satunnaista Mario-tavaraa: Ninji, Boo ja tähti.

Pari Nintendo-aikaisten Final Fantasyjen söpöläistä: Black Mage (FFIII) ja Moogle (FFVI).

…ja Kirby, jota varten ostettiin hassusti läpinäkyviä shokkipinkkejä helmiä! (Super Smash Brosia ei vaan voi pelata muilla kuin Kirbyllä.)

Ihanaa muistella vanhoja tuttuja ja omaa 8-bittistä lapsuutta vielä PS3-pelien lomassakin. Viikonloppu uhrattiin MGS4:lle (joka muuten sisälsi monta tyylikästä comebackia, paljon pitkiä välivideoita, hyvin animoituja ilmeitä ja aivan nappi screenplayn – back to Shadow Moses, yay!), mutta koko 22-tuntisen session ajan, juomat odottelivat tuttujen tattien päällä…

Jos ja kun tällaisia reliikkejä ei kukaan voi vastustaa ja niiden tekeminenkin on nopsaa ja mukavaa koko perheen askartelua, annan vielä pari vinkkiä:

• Helmiä saa kiitettävästi Tiimareista, mutta alustoja joutuu shoppaamaan lelukaupoista (Esim. BR tai Toys’R’Us) neljän levyn paketeissa. (Neliskanttisen lisäksi joutuu valitettavasti ostamaan myös sydämen ympyrän ja kuusikulmion, n. 4e/paketti) Lelukaupoista saa myös helmiä isommissa paketeissa ja yhden värin pusseissa (n. 1,50e/pss).
• Silitykseen leivinpaperi ja lämpö hieman alle kahden pisteen. Alustoissa kiinni olevat tekeleet kannattaa sulahduttaa juuri sen verran, että ne saa kokonaisina irti. Vasta sen jälkeen ne voi mössätä oikein perusteellisesti kummaltakin puolelta leivinpaperin välissä. Onnistuin nimittäin sulattamaan jo kaksi alustaa aivan kippuralle. :/
• Kunnolla sulatetut luomukset kannattaa pistää parin painavan kirjan alle, kunnes ne jäähtyvät. Eivät sitten kipristele.

Jos jollain on tietoa, mistä saisi ostaa ruskeita helmiä, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. Kokoelmasta puuttuu nimittäin Super Mario Worldin aurinkolasipäiset myyrät. Can’t live without them. <3

Elämää Metal Gear -fanin kanssa

…Ja urheiluhullujen paremmat puoliskot varmaan luulivat, että Takarapakon Purkkapalloseuran fanittaminen on pahinta, mihin kulta voi sortua? Ei, kuulkaa…ihminen voi sortua vaikka mihin!



Hiiviskelyn ja geenimuunneltujen sotilaiden ympärille rakentuneet Metal Gear –pelit aloittivat taipaleensa 1987 MSX2-tietokoneella ja kiinteytyi Metal Gear Solidiksi sarjan hypätessä Playstationille 1998. Kauan odotettu MGS 4: Guns of the Patriots Playstation 3:lle tulee kauppoihin ympäri maailman tänä kesänä, 12. 6., ja meillä tapaus otetaan todella vakavasti. ”Mitä sellasta ruokaa me voitas ostaa, ettei mun tarviis poistua viikkoon sohvalta” –vakavasti.

Olohuoneemme kirjahyllystä on yksi kokonainen hylly varattu Metal Gear -peleille ja -krääsälle. Hauskinta roinaa ovat legoukkohenkiset Kubrickit, joita vasta saapui MGS-juhlavuoden kunniaksi täydennyslasti. Nyt perheen muodostavat siis kolme eri-ikäistä Solid Snakea, Big Boss, Otacon, Grey Fox, Raiden, Olga, vanha Ocelot ja pari sotilasta. (Henkilökohtaisesti olen järkyttynyt siitä, ettei Liquidia vielä ole valettu muoviin. (Paitsi nyt oikea käsivarsi, tietysti…))Alla potretti kaikista Snakeista!



Itse ole tykästynyt kuin ”alkuperäiseen” Playstationin Metal Gear Solidiin, jossa kaikilla pahiksilla oli vielä kiinnostava elämäntarina, Snake oli nuori ja jurrikka eikä kenelläkään ollut silmiä kuin codec-keskusteluissa. Olen siis jokseenkin perillä tästä villityksestä, mutta ikävä kyllä se tekee kaikesta melkein vielä kiusallisempaa. Nyt en nimittäin voi sanoa ”ihan sama”, vaan minun on jatkuvasti inistävä siitä, miten Sons of Liberty ja Snake Eater ovat pelkästään vanhan kunnon MGS:n hapattamista, rahastusta, pahoja pikkuveljiä… Näin ollen on luonnollista, ettei uskoni tulevaan Guns of the Patriotsiinkaan ole kovin erityisen suuri tai pyhä.

Pelin sisältöä on silti spekuloitu ahkerasti useammassakin olohuoneessa. Trailerien ja perstuntuman perusteella arvelemme, toivomme ja pelkäämme seuraavaa:

Kristallipallo:
(todennäköistä)
*Jokin uusi, yllättävä sukulaisuussuhde paljastuu (todennäköisesti Eva on tässä yhtenä osapuolena.)
*Osa pelistä sijoittuu Transilvaniaan ja saamme kuulla Vampista enemmän kuin kenties haluaisimme.

Wishlist:
(parasta mitä voisi tapahtua)
*Jostain löytyy partakone, jolla Snaken pappaviikset saa ajeltua pois.
*Vamp ja Raiden tappavat toisensa, tai mikä vielä parempaa Snake ampuu molemmat Stingerillä yhdeksi savuavaksi kasaksi… (”It’s so good… I can do it!”)
*Meryl tekee tyylikkään comebackin.

Oh-noes:
(pahinta mitä voisi tapahtua)
*Raidenin ja jonkun toisen keskeisen hahmon (Merylin?) välille syntyy säpinää.
*Otacon kuolee.


"Snake, we're not tools of the government or anyone else. Fighting was the only thing, the only thing I was good at. But at least I fought for something that I believed in." - Grey Fox

Vaihtoehtoja shakille

(Julkaistu vanhassa Latvustossa joulukuussa 2007)

Latvusto pahoittelee hiljaiseloaan, mutta ylläpitäjän siirryttyä uuteen kaupunkiin ja harpattua lukiosta yliopistoon, ei löllyttelyaikaa ole pahemmin jäänyt. (Onneksi yleisöni on harvalukuinen. (Niin, ehkä juuri siksi.)) Korvaukseksi nyt vähän joulukarkkia, eli artikkeli lautapeleistä!

Olen nauttinut kaikenlaisten pelien pelaamisesta pienen ikäni, ja juuri lautapelit ovat minulle olennainen osa leppoisaa, yllätyksellistä ja sosiaalista illanviettoa. Samankaan pelin yksikään pelikerta ei koskaan ole samanlainen, vaan hyvä peli muuttaa aina muotoaan joutuessaan uuteen seuraan ja mielenmaisemaan. Suosittelen kokeilemaan kunnon lautapeli-iltaa letkeän porukan ja pienen popsittavan merkeissä. Miksei pakkaan voisi sekoittaa vähän korttipelejäkin!

Myös kirjakaupoista ja marketeista saa joitain mukiinmeneviä pelejä, mutta kuka tahansa englantia ymmärtävä voi rohkeasti kokeilla myös Puolenkuun peleissä, Fantasiapeleissä ja Lautapelit.fi -verkkokaupassa myytäviä, hieman erikoisempia näpertelypelejä. Toki myös suomenkielistä valikoimaa löytyy, mutta suurin osa on silti suunnattu hieman vanhemmille (13+) nopan viskojille.

Strategisuus, humoristisuus ja teemat vaihtelevat värikkäästi pelistä toiseen, joten seuraavassa arvostelen joukon erityyppisiä kokeilemiani pelejä. Vielä ehtii poimia vinkkejä siihen, mitä kuusen alle kantaisi. Tai, mikäli uskontosi tai perhetapasi paheksuvat pakettirallia, voihan näihin tuhlata myös lahja- tai opintorahojaan…

Luonneanalyysi

Hankkiminen: Kirjakaupoista ja peliliikkeestä, 15-25e

Oletko ihminen? Jos olet, olet myös syvästi kiinnostunut siitä, mitä ihmiset ympärilläsi sinusta ajattelevat. Tämän yksinkertaisen seurapelin tarkoituksena on spekuloida kanssapelaajien persoonaa ”kiinalaisittain”: jos potilas olisi lintu, drinkki, automerkki tai valtio, mikä hän olisi? Mitä hän tekisi voitettuaan lotossa ja missä hän mieluiten harrastaisi seksiä? Joskus pelaaja saattaa joutua antamaan syvällisiä lausuntoja myös itsestään. Luonnehdintoihin kannattaa panostaa, sillä parhaista oivalluksista jaetaan pisteitä, ja mitä enemmän mielikuvitusta peliin uhraa, sitä enemmän iloa se tarjoaa takaisin.

Aidosti sosiaalinen, jäitä murtava, soljuva, hulvaton ja välillä hieman pelottavakin paketti, joka muuttuu oleellisesti sen mukaan, kuinka tuttuja kanssapelaajat ovat. Peliä on myös helppo laajentaa itse, keksimällä omia kysymyskortteja. Sopii parhaiten 3-6 nuorelle tai aikuiselle, ennakkoluulottomalle pelaajalle. Todellinen ohjelmanumero!

Taktiikkaa: Eipä juuri, sillä tässä pelissä tärkeintä ei ole voitto, vaan mehukkaat analyysit

Hubaa: No, mitä luulisit?

Pisteet: ++++

Scotland Yard

Hankkiminen: Kirjakaupoista, marketeista ja alan liikkeistä, n. 35e

Scotland Yardin viehätys perustuu sen tarjoamaan kahteen erilaiseen rooliin: takaa-ajajaan ja takaa-ajettuun. Yksi pelaaja pakenee erilaisilla kulkuneuvoilla pitkin Lontoon karttaa, yrittäen eksyttää muut pelaajat, Scotland Yardin poliisit kannoiltaan. Kuten arvata saattaa, peli vaatii pelaajiltaan pistämätöntä aivotyötä ja kieroa häikäilemättömyyttä, mutta tarjoaa vastineeksi raastavaa jännitystä. Rehellisesti sanoen, tämän pelin kanssa kuumeillessa tekisi joskus mieli hyppiä seinille!

Kyseessä on vanha ja palkittu klassikko, joka toimii yhtä hyvin kaksinpelinä kuin hieman suuremmallakin joukolla. Todella tyylikkään kokonaisuuden ainoa heikko kohta on se, jos useampi pelaaja mielii pakenijan paikalle. Se ei nimittäin ole mahdollista. Scotland Yard ei myöskään kestä kovin montaa pelikertaa putkeen. Mutta jos elät siinä uskossa, ettei yksikään lautapeli saa kainaloitasi hikoamaan, kokeile tätä ja mieti uudestaan!

Taktiikkaa: Huomattavasti

Hubaa: Ja adrenaliinia…

Pisteet:+++½

Rappakalja Tupla

Hankkiminen: Marketeista, kirjakaupoista ja alan liikkeistä, muunnelmia saatavana, n. 25-30e

Luonneanalyysin tapaan, tämä peli nostaa tunnelman kattoon, mikäli pelaajat ovat valmiita heittämään kaiken nokkeluutensa ja mielikuvituksensa kehiin. Tässä taistossa satusepot ja patologiset pajunköyden punojat palkitaan.

Peli syytää pelaajien eteen eksoottisia sanoja, nimiä ja termejä, joille jokaisen tulisi laatia mahdollisimman uskottava selitys. Koska pelin oikeisiin vastauksiin lukeutuu sellaisia älyttömiä Ö-luokan elokuvia ja kyseenalaisia julkkiksia kuin ”Pannaanpa konepistoolilla” tai maailman tunnetuin luurankokauppias, fantasianystyränsä saa päästää täysin valloilleen. Näin ollen myös oikean vastauksen poimiminen joukosta on uskomattoman vaikeaa!

Ikävä kyllä kaikki aivoitukset on kirjattava paperille, mikä tekee pelaamisesta hieman hidasta ja vaivalloista, mutta kun sato korjataan ja kanssapelaajien keksimät kieroutuneet selitykset ja leffajuonet luetaan ääneen, suupielet pyrkivät väkisin ylöspäin. Jotkut nurisevat pelin olevan liiankin vaativa, mutta omasta mielestäni tällaisia luovuuden riemuparaateja tulee lautapelien saralla ja muussakin elämässä vastaan aivan liian harvoin. Suosittelen lämpimästi!

Taktiikkaa: Hiukan

Hubaa: Oi, kyllä!

Pisteet:++++½

Globetrotters

Hankkiminen: Lähinnä alan liikkeistä, jotain kymppejä

Tässä pelissä otetaan maailma haltuun sujahtelemalla paikasta toiseen ilmateitse, meriteitse ja apostolin kyydillä. Pelaajat kiertelevät Telluksen pinnalla vastaillen kysymyksiin, keräillen avaimia ja ostellen lentolippuja. Myös uhkapelata saa, jos sattuu piipahtamaan Monte Carlon tai Vegasin tapaisiin kasinoparatiiseihin. Eniten maailmaa vallannut, eli (yleensä) se, joka on valinnut viisaimmat reitit, voittaa.

Vaikka Globetrottersissa on paljon käänteitä ja tekemistä, se on lautapelinä melko perinteinen. Riittävän kaukonäköisyyden ylläpitäminen on hyvin hankalaa ja rasittavaa, mutta mikäli nauttii pelkästä maailman kiertämisen fantasiasta, voihan aina luopua voitosta suosiolla ja edetä fiiliksen mukaan. Yritystä monipuolisuuteen on, mutta tästä puuttuu sitä jotain.

Taktiikkaa: Ilman on ihan turha lähteä yrittämään

Hubaa: Ei tarpeeksi

Pisteet:++½

Modern Art

Hankkiminen: Alan liikkeistä n. 25e (vain englanniksi)

Modern Art on oikeastaan enemmän kortti- kuin lautapeli, mutta suuren suosionsa ansiosta se on hyvinkin maininnan arvoinen tässä artikkelissa. Tässä pelissä muutut galleristiksi, joka ostaa ja myy tauluja huutokauppaperiaatteella, pyrkien tekemään suurempaa voittoa kuin kanssapelaajat. Taktiikoita on monia: voit haalia kaiken taiteen itsellesi, pitäytyä laadukkaassa myyntityössä, manipuloida markkinoita ja muodostaa jopa ilkeitä kartelleja. Osa viehätystä on se, että kukaan pelaajista ei tiedä toistensa varallisuutta pelin aikana, vaan vasta lopuksi julistetaan, kenellä kävi paras bisnesvainu.

Mikäli huutokauppapelit ovat täysin outo genre, kannattaa tätä peliä ehdottomasti kokeilla. Se on kompakti, vuorovaikutuksellinen ja helposti opittavissa. Muovikolikoiden hypläily ja pinoaminen voi välillä hieman ärsyttää, mutta varsinkin kun peliin pääsee sisään, siitä voi oppia ja nauttia paljon. Omasta mielestäni myös pieni näyttelemisen tai roolipelaamisen poikanen voi piristää pelissä käytäviä neuvotteluja kummasti.

Taktiikkaa: Runsaasti: yhdistelmä matematiikkaa, psykologiaa ja kauppamiehen vaistoja

Hubaa: Jos nauttii taiteen ja rahan pyörittelemisestä

Pisteet:+++½

Munchkin Bites

Hankkiminen: Alan kaupoista n. 25e, lisäosa ”Pants Macabre” n. 15e (vain englanniksi), saatavilla paljon muitakin versioita agenttiteemasta avaruusseikkailuun

Munchkin Biteskin on oikeastaan korttipeli, ja suunnattu lähinnä White Wolfin roolipelejä kuluttavalle, itseironiselle yleisölle. Tarkoituksena on kortteja nostelemalla ja pelaamalla kerätä itselleen mahdollisimman juustoiset kyvyt ja varusteet: muutu vampyyriksi, ihmissudeksi tai changelingiksi, kasvata itsellesi kolmas käsi, haali minioneja ja mustaa kynsilakkaa. Hassuja hirviöitä tappamalla kehittyy, ja ensimmäisenä itsensä kymppi-levelille taistellut, huijannut ja hiipinyt pelaaja kruunataan maiskiaisten maiskiaiseksi.

White Wolfin gootahtavasta kauhumaailmasta on löydetty hersyvää huumoria ja pienellä porukalla pelatessa kiinnostus pysyy helposti yllä pelin pitkähköstä kestosta huolimatta. Sääntöjä on valitettavasti paljon ja niissä on jotain aukkoja, mutta roolipelaamiseen vihkiytyneet pääsevät varmasti pian kärryille ja nauttivat kamppailusta. Toisin kuin oikeassa roolipelaamisessa, kyse on kuitenkin enemmän tuurista kuin oveluudesta. Pelaamista ei siis kannata ottaa liian vakavasti, vaan antautua kohtalon oikuille ja pitää hauskaa. Lisäosan hankkiminen ei valitettavasti paranna peliä lainkaan.

Taktiikkaa: Jos kortit suovat

Hubaa: Etenkin silloin, kun on johdossa!

Pisteet:+++

Latvusto toivottaa

PAKANALLISTA JOULUA!