Cotton Herder

Kunhan kasvaa pellossa ja on valkoinen - mitäpä asioita sen pidemmälle luokittelemaan.
Ja kunhan saa jotain valmiiksi - ei niin väliä, onko se suuri visio vai pieni tilaustyö.

Ohje: Little Lamb Baby Bib (My Hobby is Crochet -blogi)

Lanka: yllättävän pienet määrät mustaa ja valkoista Novita Tennesseetä + suu kirjottu pätkällä viininpunaista Hjertegarn Blend Bamboota

Koukku: 4,0 mm

Äitini halusi muistaa isoäitiytynyttä ystävätärtään vauvakäsityöllä, jota voisi säilyttää mummolassa ja joka ei jäisi pieneksi turhan pian. Kaivelin internetin syövereistä tämän ilmaisen, helpon ja nokkelan designin. Myös langat löytyivät valmiina varastoista, työhön meni vain muutama tunti ja vastaanottaja kuului ilahtuneen. Ainoaksi ongelmaksi jäi, että tuntui oudolta väsätä lammasta puuvillasta.

Minulla oli toki muitakin ideoita ja toinen, täpärästi hävinnyt finalisti oli tämä hurmaava Amelia Earheart -myssy. Onneksi ohjeessa on myös aikuisten koko, niin sekin saattaa vielä tulla toteutetuksi...

Kuolisiko tai masentuisiko muuten kukaan, jos lopettaisin käsityöbloggaamisen? Koen, että Latvusto on urautunut ja kasvattanut itselleen jo kovin raskaan hännän. Lisäksi tuore työblogini kaipaa huomiotani.

Lahjakasta, vaikka itse sanonkin

Käsityökevät on kulunut (puoli)aivottoman seminaareissa nyhertämisen ja - ennen kaikkea - epäitsekkyyden merkeissä.

Kuutio

Ohje: Sovellettu Molla Millsin toisesta Virkkuri-kirjasta Muotoja ja pintoja

Langat: Puolentoista millin koukulle sopivia, merseroituja, puuvillaisia virkkauslankoja (esim. Anchor) mustana, tummanvihreänä ja kylmänharmaana, menekki yllättävän pieni

Koukku: 1,5 mm

Olen kai maininnut pitäväni M.C. Escheristä? Totta kai pidän M.C. Escheristä! Kukapa ei pitäisi M.C. Escheristä?! Siksi Molla Millsin optiset virkkauspinnat ovat kiehtoneet minua kovin. Kolmen langan kirjovirkkaus on kuitenkin niin jäykkää, että se sopii lähinnä erilaisiin kasseihin ja pusseihin. Olen jo pitkään jahkannut, millaiseen kokeiluun ryhtyisin. Kun työ- ja roolipelitoveri väitteli hiljan tohtoriksi pelitutkimuksesta, erillään leijuvat idea-atomit järjestyivät vihdoin suunnitelmamolekyyliksi: noppapussi. Tietenkin ensin tehdään aina noppapussi.

Jakuvasti paisuvista lankavarastoistani löytyi onneksi sopivan värisiä virkkuurihmoja ja musta punosnyörin pätkä, joten siirryin suinpäin soveltamaan: 

• Tein kaavion mukaista kirjovirkkuuputkea muistaakseni 9 x 3,5 toistoa (viimeisestä toistosta tehdään vain kaksivärinen osuus).
• Viimeiseen kokonaiseen toistoon tein reiät nyöriä varten. Kerrokselle, jolle tulee vain vihreää, on helppo laatia yksinkertainen reikäalgoritmi (muistaakseni *6ks + 2 kjs* (hyppää ketjusilmukoilla kahden ks:n yli)). Reikien vuoksi kahta muuta lankaa ei tällä kerroksella voi kuljettaa mukana. Tämä tekee sitomiskohdasta myös hieman ohuemman ja taipuisamman.
• Pohjaksi virkkasin tavallisen ks-ympyrän vihreällä langalla. Ompelin sen kiinni aloitusreunaan pykäpistoin nurjalta puolelta. (Yritin ensin oikealta puolelta, mutta huomasin kesken kaiken, että nurja puoli näytti silloin siistimmältä.)

Tekniikka on oikeastaan yksinkertaisempi kuin miltä se näyttää. Vaikeinta on pitää silmukoiden sisällä kulkevat, lepäävät langat sopivan kireinä ja hallinnoida kolmea lankakerää niin, etteivät ne sotkeudu toisiinsa. Suosittelen yksinkertaisesti pitämään kerät mahdollisimman etäällä toisistaan.

Rakensin pussukasta pienen karonkkamuistamisen täyttämällä sen roolipelinopilla ja hamahelmistä sulatetuilla Space Invader -lasinalusilla. Kortiksi pikainen Super Mario -sieni, vaikka tutkintohan on oikeastaan level-up eikä lisäelämä...

Eri onnistunut kokeilu, vaikka itse sanonkin! Voisin värkätä tällaisen itsellenikin jollain toisella optisella kuviolla, kenties hieman eri väreissä. Toisaalta jotkut Mollan iltalaukku-designit houkuttelisivat ihan sellaisinaankin... Seuraavat kuukaudet näyttänevät, mitä jokakesäinen virkkuuvimma tuo tullessaan!

Sitä ennen kuitenkin

Lahja no. 2:

Tulilintu (or Bleeding Robin)

Ohje: Nurmilintu (Sadelma Knits/Ravelry)

Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, Sequoia, n. 100 g ja Holst Garn Noble, Linen, 5-10 g

Puikot: 3,75 mm

Äitini tilasi vanhalle ystävälleen syntymäpäivälahjahuivin. Toiveissa olivat tumma punainen, luksuslanka ja riittävä koko. No, minähän heti Ravelryyn ja Titityyhyn. Tämä herkullinen, syvän verenpunainen, yksisäikeinen merino hyökkäsi heti silmille ja asia eteni siitä omalla painollaan. Oivallinen lanka ja oivallinen ohje.

Sen verran kuitenkin sovelsin, että tein laitimmaisen raidan toisesta langasta - geelong-kashmir-sekoitteesta, jota sattui jäämään yli edellisestä lahjahuivihankkeesta.

Olen nähnyt tämän monesti ennenkin: ohje on lopussa, mutta lanka ei. Käsialani on ilmeisesti edelleen niin tiukkaa, että töistäni tulee aina ohjeistusta niukempia, sekä pinta-alaltaan että langankulutukseltaan. Onneksi erilaisia reunusratkaisuja on hauska keksiä. Niillä valmisohjeet saa ikään kuin signeerattua omikseen. Nyt käytin alkuperäisen langan lopun ylimääräiseen ainaoikeinraitaan ja lisäsin kontrastilangan ylimääräistä pitsiraitaa varten.

Yhdistelmässä on jotain viehättävän uusvanhaa.

Nyt sitten haluan itselleni myös hemoglobiinin heleän vampyyrihuivin. Hyvin sujuu tämä antavan arki.

Arsenic and Old Lace

Elämässä on aivan liian vähän suuria juhlia. Onneksi pääsin osalliseksi yhdestä sellaisesta eilen, kun kollegani ja toimistotoverini väitteli filosofian tohtoriksi. Kuten kaikki merkkitapahtumat, tämäkin edellytti runsaasti valmistelevaa näpräämistä.

All Your PhDs Are Belong to Us

Ohje: Jolly Roger Shawl (Aino Haikala Designs)

Lanka: Holst Garn Noble, eggplant (n. 50 g) ja linen (n. 35 g)

Puikot: 3,5 mm

Ensinnäkin päivänsankari oli lahjottava jollain hänen tyyliinsä sopivalla asusteella. Ehdin jo neuloa puoli sukallista söpöä, kumiankka-armadaa esittävää kirjoneuletta, mutta no. Kirjoneule. Se ei jousta juuri lainkaan, joten vaikka tekele mahtui prikuilleen omaan jalkaani, päätin mieluummin rebootata kuin ottaa riskin. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi minulta mitään muuta kuin huiveja? Niitä minä parhaiten teen.

Ohjeeksi valikoitui Ravelryn suosikkilistalta suomalaisen suunnittelijan nokkela Jolly Roger, jota arvelin rock- ja vaihtoehtoihmisenä tunnetun tohtorikandidaatin osaavan arvostaa. Tilanteen arvokkuus vaati toki myös hyppysellisen kashmiria, joten ostin kokeiluun pari kerää Holst Garnin Noblea. Olen harrastanut Holst Garnin keriä muutenkin viime aikoina: maanläheiset tekstuurit, hulppeat värikartat, mainio hinta-laatu-suhde. Tiesin siis hyvin mitä tein: lähes sileäneuleinen pohja salli toteuttaa näinkin ison huivin tiukahkossa aikataulussa, reunapitsin käänteet ja vaaralliset tilanteet näkyvät lopputuloksessa ja pingottaminen kasvatti huivin mahtaviin mittoihin! Teen lahjaksi vain sellaisia neuleita, jotka kelpaisivat itsellenikin, ja tämä läpäisee testin. Syvä, arrogantti violetti ja kellastuneiden, rantaan huuhtoutuneiden luiden värinen pellava on mielestäni todella hienostunut yhdistelmä. Merirosvon rommijuhlahuivi? Tai ehkä sovinistimiehensä myrkyttämistä kaavailevan ylhäisörouvan hartiahuivi? Astetta omaperäisemmän kulttuurintutkijatohtorin kaulahuivi? Kaikki käy!

Kortiksi väsäsin pikaisen Jäyhä Jököttäjän, joka sekin oli väitöksen kunniaksi poikkeuksellisen positiivisella mielellä: "Elämme jänniä aikoja, ystävä hyvä."

Tämä kaikki lakkaa varmaankin vaikuttamasta epätavalliselta, kun lisään, että karonkka järjestettiin rennolla naamiaisteemalla. Amerikasta tuomani custom-kulmahampaat eivät olekaan päässeet ulkoilemaan vuosikausiin. Kaivoin siis kaapin perältä gooteimmat vaatekappaleeni ja virkkasin valmiiksi aikoja sitten aloittamani hautajaishanskat:

Decadence
Ohje: Ihana-käsineet (Novita, kevät 2008)

Lanka: Jokin ikivanha ja ikimusta Coastin virkkausrihma

Koukku: 2,0 mm

Parasta käyttöä vanhoille virkkauslangalle! Ja verkko muotoutuu omien käsien muotoiseksi todella hyvin. Vaikka hanskat on periaatteessa tehty identtisiksi, erotan jo vasemman ja oikean käden hanskat toisistaan.

 

Ohje oli aika sekava ja sisälsi arvatenkin useamman virheen, mutta onneksi on omatkin aivot. Muokkasin myös ranteen koristereunaa korvaamalla viimeisen nyppykerroksen levennetyllä viuhkakuviokerroksella: 3 p + 3 kjs + 3 p jokaiseen kjs kaareen. Näytti mielestäni kivemmalta. Ja kuolleemmalta. Oman säväyksensä antoi myös varta vasten ostettu kynsilakka värissä "Scarlet Vamp".

Ehkä pidän oman puolipönöttävän karonkkani teemalla steampunk-hirviöt? Sikäli, kun joskus pääsen väitöslupaan asti. Nyt takaisin suosikkiyhdyssanahirviöni pariin: jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Holes in My Summer Logic

Taas olisi esitellä kotitekoista kesämuotia. Kuten näkyy, myös virkkausbuumi jatkuu. Tämä rötväke on ollut jo ahkerassa käytössä näillä helteillä, niin toppeja kuin uimapukua säädyllistämässä, ja kestänyt myös veljeni pistämättömän tyylikritiikin: ”Oot sitten laittanut pöytäliinan päälle. Ei sillä, ihan hieno pöytäliina.”

Bohemian Cowgirl

Ohje: S8075 Ladies' Crochet Top (Schachenmayr Online Patterns tai Kauneimmat käsityöt 4/2013)

Lanka: Novita Kotiväki, mudanvihreä, n. 250 g

Koukku: 3,0 mm

Yhytin ohjeen Kauneimmat käsityöt -lehdestä (4/2013) miettiessäni hyvää käyttökohdetta varastossa muhiville puuvillalangoille, mutta kaaviot sattuvat näköjään löytymään myös Internetistä. Etu- ja takakappaleet virkataan samanlaisiksi, vuorotellen kolmenlaisia pitsiraitoja ja tasaisia pylväsrivejä: helppoa, hauskaa ja nopeaa. Vasta toisen kappaleen loppupuolella alkoi hieman kyllästyttää aina vain samat langankierrot. Myös kasaamista on kiitettävän vähän: yhteensä kuusi kahden sentin mittaista saumaa sijoitetaan työn ylälaitaan ja sivuille.

Ensimmäinen kappale syntyi katsoessani Nelosella pyörinyttä River-minisarjaa. Sarjan idea oli kovin houkutteleva: vaimo ja poika lähtevät etsimään epämääräisissä olosuhteissa kadonnutta tutkimusmatkailijaa Amazonin viidakoista kaikkien aikojen dokumenttia hamuavan kameraryhmän kanssa. Käsikirjoitus paljastui kuitenkin lähinnä käsittämättömäksi kokoelmaksi erilaisia kauhutrooppeja: käsivarakameraa, demonilegendoja, kiellettyjä paikkoja, käveleviä kuolleita, blaah.

Toinen kappale taas syntyi pitkälti roolipelikerhon tapaamisissa, lyhyen Nobilis-kampanjan parissa. Nautin kovasti pelin maailmasta, koska siinä oli paljon yhtymäkohtia syvästi palvomani The Sandman -sarjakuvan maailmaan (jonka uusin lisäosa Overture on parhaillaan irtonumerojulkaisussa Jenkeissä!): pelihahmot ovat henkilöitymiä jostain tosimaailmassa ilmenevästä abstraktista tai konkreettisesta asiasta – kuten vaikkapa unesta, kuolemasta tai epätoivosta. Itse pelasin kivun valtaa, joka kuolevaisessa elämässään oli ollut hammaslääkäri 1800-luvun lopun Budapestissa ja joka sittemmin oli myynyt sielunsa paholaiselle saadakseen lisää tietoa ihmisruumiin salaisuuksista, koska - olenpas nokkela - tieto lisää tuskaa. En käsitä miksi kehittelen aina niin paljon parempia hahmoja roolipeleihin kuin teksteihin. Ehkä siksi että kierrätän, lainaan ja yhdistelen vaikutteita häikäilemättömämmin enkä ota niiden kokoon tikkaamista liian vakavasti?

Deep Jungles in Deep Sleep

Tästä näyttää nyt tulevan tapa, että kuvaan uusimman luomukseni jossain matkan varrella, ensimmäisessä mielenkiintoisessa lokaatiossa, jossa satun neuletta käyttämään. Mikäs siinä. Pysyy blogi kiinnostavampana, toivon. Arvatkaas, mistä tämä huivi löysi taustansa:

Gypsies of Leng
Ohje: Schultertuch/Dreieckstuch (linkki Facebookin kuvaohjeeseen löytyy kätevimmin Orchideeflowerin Ravelry-sivulta)

Lanka: Scholler+Stahl Daphne, Dschungel, 50 g

Koukku: 3,0 mm

Vastaus: Belfastin kasvitieteellisestä puutarhasta. Alue kattaa erittäin viehättävän puiston ja ruusutarhan komean, punatiilisen Queen's University of Belfastin takana sekä viktoriaanisen talvipuutarhan ja Brittein saarten ainoan "trooppisen solan" (tropical ravine). Nämä kuvat on otettu viimeiseksi mainitussa, luonnollisesti siksi, että langan viehättävä väritys on saanut innoituksensa viidakosta. Minulle tuossa hehkuvan limetin ja pistävän aniliinin vastakkainasettelussa on jotain sairasta ja myrkyllistä, suorastaan lovecraftilaista. Vaikka Lengin tasangot ovat ilmeisesti huomattavasti karumpaa maastoa kuin kosteat, riippuvat, kukkeat sademetsät, mieleeni nousi kuva Arkham Horror -lautapelistä. Jokin muotokielessä taas muistutti mustalaishuiveista ja näin uurtui pysyväksi tämä villi työnimi, kuin joki trooppisen solan pohjalle ikään. Olkoon kuinka epälooginen tahansa.

Uhkailin virkkaavani lisää huiveja, ja sen myös tein. Vaikka ohje ei ole kätevimmässä mahdollisessa muodossa Internetissä, se on pohjimmiltaan yksinkertainen ja sopii mahtavasti liukuvärjätylle langalle. Tämä Daphne-kerä on Karnaluksin löytöjä. Ei mitään pehmeintä mahdollista ja pörröisyys varmaankin uduntaisi neulesilmukoita liikaa. Suosittelisin siis erityisesti virkkaukseen ja pientä pistelyä arastelemattomille. Minä siedän sitä asustehuiveissa - ja nämä myrkkyvärit on tarkoitettu juuri tummaa asua täydentämään, ei niinkään pehmeäksi ja lämpimäksi matkahuiviksi. (Siihen tarkoitukseen pakkasin tällä kertaa uuden Moonlight Sonatan.)

Irlannista lisää asiaa lähiaikoina. Ihastuin saareen ikihyviksi. Niin yliluonnollisen vihreää kaikkialla, muuallakin kuin kasvihuoneissa.

Now I Care for Dead Gardens

Ystävä täytti pyöreitä. Virkkasin lahjaksi kolmiohuivin teemalla "kuihtunut ruusutarha": nitisevä, kokeroinen takorautaportti, haalistuneita terälehtiä, toisiinsa kietoutuneita riippulehtisiä salkoruukuja, jäkälöityneitä kivipatsaita, joiden tyhjistä silmistä näyttää vuotavan tummia kyyneleitä, siellä täällä ryteikön lomasta nousee rikkaruoho kohti aurinkoa... 

Havisham Gardens 

Ohje: Elise Shawl, Evan Plevinskin Ravelry-kauppa

Lanka: Novita Nalle Colori (pinkin ja harmaan kirjava + Kool Aid -pesu sävyssä Grape, n. 100 g) sekä Garnstudio DROPS Delight (vihreän ja harmaan kirjava, n. 20 g)

Koukku: 5 mm

Tämä on ollut minulle ongelmalanka, koska pinkkiä hyi. Sain kerän Novitalta, kun reklamoin jonkin pikkukerän naurettavasta solmumäärästä. Onneksi ystävissä on pinkin ystäviä - two degrees of separation. Niinpä otin lahjan lähtökohdaksi tämän langan. Kokeilin ensin paria muuta huiviohjetta, Vladia ja Summer Fliesia, mutta tulin pian tulokseen, että Nalle Colorin pätkävärjäys näyttää huomattavasti kauniimmalta virkattuna. Toiseenkin tyydyttävään tulokseen tulin: siihen, että huivien virkkaaminen on todella nopeaa ja kivaa! Sitä on ehdottomasti harrastettava enemmän, ihan jo lankadiettauksen nimissä. Kyseinen ohje on myös todella helppo kahden kerroksen mallikertoineen - suosittelen!

Lanka sitten loppui parissa päivässä ja huivi oli vielä himpun pieni. Niinpä sain päähäni lisätä kuihtuneiden ruusunteriöiden ympärille lehtikauluksen. Sekä idea että lankavalinta osuivat nappiin, vaikka itse sanonkin. Jämälankareunus teki tästä teoksen. Ah, miten rakastan käsitöitä, joissa on jokin konsepti! Tai tarina. Maailma koostuu tarinoista, ei atomeista. Ja huivitkin koostuvat tarinoista, eivät silmukoista.

Lahja saaja on vieläpä vanha Anne Rice -fani, joten villipuutarhaviittaukset saivat varmasti arvostusta.

"In spite of all the refinements of civilization that conspired to make art - the dizzying perfection of the string quartet or the sprawling grandeur of Fragonard's canvases - beauty was savage. It was as dangerous and lawless as the earth had been eons before man had one single coherent thought in his head or wrote codes of conduct on tablets of clay. Beauty was a Savage Garden." (Anne Rice: Vampire Lestat)

Pöllömpää joulua

Taas hiipi kohdalle se aika vuodesta - pitäisi keksiä jotain kivaa kymmeneen kirjekuoreen. Tutustuin opiskeluvaihdon aikana moniin hienoihin ihmisiin, joita en valitettavasti näe kovin usein, koska suurin osa heistä majailee joko Jenkeissä tai kotimaissaan - Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Puolassa, Sveitsissä, Thaimaassa... Mutta onneksi kirjeenvaihtoyhteyksien ylläpitäminen on viehättävän vanhanaikaista ja muutenkin mukavaa. Tästä vuodesta ei yksinkertaisesti löytynyt valoa, voimia tai aikaa virkatuille tai neulotuille joulutervehdyksille. Mutta onneksi on hamahelmet!

Mummon korttiin tuli ihan perinteinen teksti ("Kaunista joulunaikaa!"), mutta muille kirjoitin pienen talvirunon Robert Frostilta (1923):

The way a crow

Shook down on me

The dust of snow

From a hemlock tree

Has given my heart

A change of mood

And saved some part

Of a day I had rued.

Pöllökortteihin tosin vaihdoin crow''n tilalle owlin. Tuhoaahan se yhden loppusoinnun, mutta kyllä kirjallisuudessakin pitää priorisoida. Ja minä arvostan merkityksen muotoa korkeammalle. Sitä paitsi vaihtarikaverini opiskelevat kaikki jotain jotain muuta alaa - bisnestä, politiikka, historiaa, psykologiaa... Ei ne siihen kuole.

Alkuperäinen ajatus oli tehdä lumihiutaleita, mutta jo muutaman sellaisen jälkeen keksin pöllöt. Pöllöthän ovat riemastuttavia, eivätkä niin ällöperinteisiä, joten niitä syntyi sitten montaa eri väriä. Pujotin niin hiutaleisiin kuin pöllöihinkin pätkän virkkauslankaa ripustuslenkiksi. Lopuksi teippasin luomukset mustiin korttipohjiin, joihin kirjoitin tervehdykset hopeisella geelikynällä. Inspiraatiota helmimalleihin haeskelin Pinterestistä.

Espanjalainen, juustotehtaassa työskentelevä kaverini - jolle en enää ole yhtään katkera siitä, että se voitti minut Mario Kartissa - kehui, että viimevuotinen pikkusukka oli omaperäisin joulutervehdys, jonka hän on koskaan saanut. Tietysti piti tänä vuonna yrittää pistää vielä paremmaksi. Mielestäni onnistuin:

Olen tosin tietoinen, ettei minun tummapaahtoinen huumorintajuni aukea ihan kaikille...

Kun kortit oli saatu postiin, huomasin, että ehtisin ehkä kuitenkin virkata pikkutervehdykset parille kotimalaiselle kaverille - onhan Suomessakin oltu kilttejä tänä vuonna. Kävin näiden kavereiden kanssa Budapestissa, ja totesimme matkan aikana jääneemme kaikki jälkeen kännykkäkehityksestä. Kellään meistä ei ollut - eikä vieläkään taida olla - älypuhelinta, joten oli suunnistettava vanhanaikaisesti ilman nettiä ja GPS:ää. No mutta, kyllä vanhatkin puhelimet voi pukea tyylikkäästi! Ei museoesineitä sovi säilyttää harmaassa, parittomassa sukassa! (Kuulitko, nainen!?)

Virkkasin sitten tämmöiset söpöt kotelot - kännyköille, iPodeille, (käyttämättömille) koirankakkapusseille tai mille nyt hyvänsä. Pääsinpä samalla hyödyntämään uutta, mittavaa nappikokoelmaani!

Kirjovirkattuun pussiin otin mallia täältä ja pöllöpussiin täältä. Muokkasin kyllä molempia himpun. Lankoina käytin Novita Tennesseetä (musta, hopea) ja Menita Cotton Dreamia (minttu). Pöllössä on jotain muitakin pätkiä (varmaankin oranssia Seiskaveikkaa ja laivastonsinistä Novita Butterflyta).

Ihan ei ollut varaa ostaa pusseihin uusia kännyköitä, joten ostelin sopivan kokoisia suklaita - ei tarvinnut aivan tyhjin vatsoin lähteä joulupostiin.

Loppuja työpajan tuotoksia en voi spoilata ennen aattoa...! Olkoot pöllöt puolellanne pyhinä ja myös ensi vuonna. (Aloitan vielä Athene-kultin.)

Ruutu, ruutu, ruutu

Kyllä käsitöilläkin on jotain yhteistä sarjakuvien kanssa. (Kaikella on!) Silkkaa arthrologiaa – eli ruutudynamiikkaa molemmat. Ei tavitse kuin hahmottaa systeemi. Yksinkertainen, ihana, looginen systeemi... 

Varisverho/Crow Curtain 

Lanka: 6-säikeinen kalalanka 

Koukku: 2,0 mm 

Tein pitkästä aikaa tilaustyön: tietynkokoinen valoverho tiettyyn pikkuikkunaan. Ja lisäksi toiveissa oli "jonkun ison linnun" kuva. Lienee sanomattakin selvää, että sopivan mallikaavion löytäminen kuulosti jo kättelyssä hankalalta. Joku realisti olisi saattanut todeta, että mahdottomalta. Tuhlasin siihen silti aikaa, koska never give up the chase. 

Typerä, itsepäinen minä. Eihän oman ruutuvirkkausmallin suunnitteleminen ole temppu eikä mikään! 

Laskin siis mallitilkun avulla, kuinka monta ruutua pystyyn ja vaakaan tuottaisi halutut mitat. Koska riittävän isoa ruutupaperia ei ollut käsillä, halkaisin konseptiarkin ruudut neljään osaan ja rajasin itselleni laskujen mukaisen karsinan – se oli se vaikea osuus. Enää ei tarvinnut kuin luonnostella tilaan sopiva lintu sekä tussata ääriviivoille ja niiden sisään jääneet ruudut. Ilahduttaakseni muita ruutuvirkkaajia ja ornitologeja, siistin luonnoksen myös Excel-taulukoksi. Sen voi ladata ilmaiseksi Ravelrysta, täältä. (Jo toinen oma design! Kenelle saan suunnitella seuraavaksi?) 

 

Materiaalina on muuten käytetty muinaista kalalankavyyhteä, jonka tongin esiin mummolan vintiltä, huuhtelin järvessä ja kuivasin kesäauringossa. Kaikin puolin kotikutoinen tuotos, siis. Väitettiin, ettei se olisi ihan oikean kokoinen, mutta sitä en usko. Jätin tarkoituksella hieman pingotusvaraa, jotta lintu istuisi ikkunalle kauniimmin. Kalalanka on yllättävän joustavaa ja kaipaa pientä pahoinpitelyä. 

Mutta ei tässä vielä kaikki! Pieni pääni on jo hetken kehitellyt toistakin ruutuideaa: 

Companion Cube grannies! Mikä edustaisikaan paremmin Aperture Sciencen kodikasta, kutsuvaa, äidillistä lämpöä... Tämä on niin järkyttävän ilmeistä! Olin hyvin yllättynyt, kun nopea googletus ei nostanut pintaan vastaavaa ideaa. Tästä tulisi tyylikkäin peitto ikinä, jos joku jaksaisi tehdä... 

Tietysti olen jatkanut myös seinilleni rakentuvaa ruutukertomusta. Millaisilla mielenmutkilla näistä saisi yhtenäisen tarinan? Väitän, että yllättävän yksinkertaisilla. 

(Anteeksi kökkö kuva - ne nyt vaan ovat kovin valovoimaisia.) 

Ostin Oxfordin Blackwellsiltä ja olen syvästi ihastunut. Myös Jekyllin dekantteri, tekstuaalinen Moby Dick tai Nevermore-jalkainen Korppi olisivat kelvanneet, mutta aikuisuus on kuulemma valintoja. Juuri näistä tuli hyvä kokonaisuus, ja siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse...

Gifted

Yritin tuossa taannoin lähettää amerikkalaisille nörttikavereilleni ihanaa, pinkkiä kirjanmerkkiä, jossa leveästi hymyilevä simpanssi julistaa rakastavansa lukemista. Shitella iski jälleen: Yhdysvaltoihin ei kuulemma saa lähettää mitään magneettista. Ei edes magneettisia kirjanmerkkejä. Ei, vaikka pinkkiä ja simpanssi... 

Tästä hurjistuneena askartelin itse pari ehdottoman stabiilia ja pernarutotonta korviketta.

Specimen no. 1: Hiirenkorvia ahmiva hirviökirjanmerkki.

Tavattoman helppo ja nopea tehdä. Ei tarvita kuin paria eriväristä paperia. Itse käytin kaksipuolista origamipaperia, tavallista valkoista tulostuspaperia ja hieman paksumpaa mustaa piirustuspaperia. Silmiin lisäsin pieniä detaljeja piirtämällä. Idean ja jonkinmoiset ohjeet löysin (via Pinterest) täältä.

Specimen no. 2: Viktoriaaninen pitsikirjanmerkki.

Koska olen edelleenkin vähän heikkona viktoriaaniseen estetiikaan. Virkkasin tämän Anchorin pellavavirkkauslangasta ja tärkkäsin kevyesti erikeepperivedellä. Nauha on ompelulaatikon kätköistä. Alun perin Suomalaisen kirjakaupan skräppäysosastolta, ellen ihan väärin muista.

Ji-hii! Keräilen kirjanmerkkejä pienimuotoisesti itsekin. Ehkä esittelen kokoelmani helmet joskus täälläkin.

*****

Muistin pienellä, kirjeessä kulkevalla kiitoslahjalla myös hollantilaista kaveria, jonka vieraana vietin muutaman huippuhienon päivän tänä keväänä. Lähetin suklaan ohella ohuet palmikkokynsikkäät:

Oddity (Ulla 3/11)

Lanka: Colinette Jitterbug, ginger cinnabar (?), n. 30 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: M

Näin pieneksi neuleeksi nämä olivat yllättävän työläät, mutta ah, niin palkitsevat! Ihanaa, että muutamastakymmenestä lankagrammasta voi saada jotain kaunista ja käyttökelpoista!
Lankavalintaan vaikutti tosin ennen kaikkea väri. Kävin Hollannissa huhtikuun lopulla eli juuri silloin, kun uusi kuningas astui valtaan. Koska Willem-Alexander sattuu olemaan Orangen prinssi (tai jotain sinnepäin), hollantilaisten juhlaväri on oranssi.

Sitä oranssia ja kuninkaallisteemaa sitten riitti. Tilaisuutta varten oli suunniteltu oma leivos:

 

Kaupassa myytiin oranssia paprikaa, porkkanoita ja appelsiineja samassa pussissa, jotta kansa voisi keitellä juhlan kunniaksi oranssia soppaa... 

Ja oransseja strösseleitä piti tietysti olla, koska tyypillinen hollantilainen aamiainen on paahtoleipä, jonka päälle levitetään maapähkinävoita ja – oi kyllä – strösseleitä. Like so:

Kaiken muun hyvän lisäksi nuo pienet palmikkokuviot muistutavat hieman Willemin ja hänen vaimonsa Maximan nimikirjaimista väännettyä monogrammia. It was meant to be.

3:3

Uusi, suurempi kämppä – uusi, suurempi keittiö – uudet, suuremmat rievut. 

(Tietysti myös uudet, suuremmat suunnitelmat.) 

Langat: Menita Cotton Dream, savunsininen, 50 g ja karkkivihreä, 45 g; Novita Bambu, khaki, 45 g 

Puikot: 3,5 mm; Koukku: 3 mm 

Kolmesta pikkukerästä kasvikuitulankaa syntyi siis kolme ylen jännittävää keittiösoturia: 

A.) Yksi pitkulaisempi rätti hyväksi havaitulla Ballband Dish Cloth -ohjeella. Tällä kertaa sävyissä minty fresh. Tai ehkä kilpikonna. 

B.) Yksi nenäliinamainen bamburätti. Innoitus löytyi täältä, mutta sävelsin kyllä loppujen lopuksi ihan omiani. (Jossain marketissa sattui olemaan tarjouksessa Novitan uutta Bambua. Siinä sisustusvimmassani sitten kysyin (juuri siviiliin kotiutuneelta) mieheltä, minkä värisen tiskirätin tekisin. "No, khaki tietysti, koska se on militaarisin." Virkkasin siis tähän sotilaalliseen esitykseen ylen miehekkät simpukkapitsireunat. Why, yes, I do exist to f*ck your mind up. Ja kykenen kuulemma myös hyvin uskottavaan troll-faceen.) 

C.) Yksi paksumpi, hiellä ja tuskalla virkattu rätti eilen tein -blogin ohjeella. Ei ollut perfektionistin juttu ensinkään noiden raitojen veteleminen ja yhteen sovittaminen, vaikka tekniikka sinänsä olikin hauska. Purin ja kiroilin paljon ja vieläkin siellä on sellaista vänkyrää, ettei äitikään voi niitä rakastaa. Riepu raukka. Ensi kerralla sitten vähän vähemmän symmetriaa ja kunnianhimoa vaativa kuvio. (Ehkä lohikäärme...! ...Tai menenpä heittämään tuon virkkuukoukun ulos ikkunasta, ennen kuin aloitan taas.) 

Tuo uusi Bambu ei muuten ollut lainkaan hassumman tuntuista – voisin hyvin ostaa uudestaankin, jos tarvetta ilmenisi. Menitan langat taas ovat marinoituneet kaapissa jostain viime kesästä, kun kävin Kiasman sarjakuvanäyttelyssä ja tein samalla heräteostoksia. Ihan napakka ja kauniisti kiiltävä puuvillalanka, mutta halkeilee kovasti eikä juuri eroa DROPSin vastaavista.

Perinteinen joululahjapäivitys

Edelleenkin enemmän lankaa kuin rahaa, joten tähänhän se taas meni. Pehmeisiin paketteihin.

Minisukkatervehdyksistäni ainakin tykkättiin kovasti. Ja kai ne upposivat nämä isommatkin.

 

Ruska I

Ohje: Strikkelisen Baktus

Lanka: Novita Polku, porkkana, 100g

Puikot: 3,25 mm

Jopa ohjetasolla toistan itseäni, mutta Baktus on sellainen projekti, johon voisin ryhtyä vielä kymmenenkin kertaa mutisematta. Koska se vaan on niin helppoa ja terapeuttista. Nopeasti kuluvan langan värivaihteluita on mukava seurata ja aivotonta ainaoikeaa tuottaessa kykenee helposti katsomaan sellaistakin ohjelmaa, josta on pakko lukea tekstitys. Tämän kanssa kului Mirai Nikki, aikalailla yksi yhteen. Huiviin olen tyytyväinen. Ohuesta langasta sekä joka neljäs kerros tehdyistä lisäyksistä ja kavennuksista syntyi mielestäni kaunis, käytännöllinen ja miellyttävän sukupuolineutraali kappale. (Vaikka saatan olla jäävi arvioimaan. Minusta kun melkein kaikki on sukupuolineutraalia.) Sarjasta en ole aivan yhtä vakuuttunut. Sillä oli hetkensä ja hetkensä.

 

Ruska II

Ohje: Pax (Aoibhe Nin Ravelry-kauppa)

Lanka: Novita Polku, porkkana, n. 100 g

Koukku: 5,0 mm

Päätin kokeilla tunisialaista virkkausta. Eli kotoisemmin sanottuna koukkuamista. Eikä kokeilua tietenkään voinut aloittaa mistään kunnianhimottomasta pannulapusta. Oli heti pakko päästä tekemään pitsiä. Ja vielä lahjaksi. Jouduin aloittamaan reunuspitsin melko moneen kertaan, mutta pingotuksen avulla huivista tuli kuin tulikin melko kaunis! Fun fact: pingottamiseen tarvittiin kaikki miljoona nuppineulaani. Eikä pari ylimääräistäkään olisi ollut pahitteeksi.

 

Vanhemmat saivat siis tänä vuonna huivit samasta langasta, mutta tyystin eri tekniikoilla. Yhdessä näistä tuli suorastaan pieni tutkielma liukuvärjätyn langan värikäyttäytymisestä.

Ancient Mitths

Ohje: Cthulhu Mittens (Diana Staffordin Ravelry-kauppa)

Lanka: Novita 7 Veljestä, musta ja myrkynvihreä, n. 25 g/väri/lapanen

Puikot: 3,5 mm

Cthulhu-aiheiset neulelahjat alkavat muodostua tässä blogissa jo kliseeksi. Vaan ovathan nämä aika ehdottomat! Jätin lonkeroreunuksen pois ja tein ranteeseen 2o2n-joustinta sen sijasta. Myös peukalon aloituskohtaa muutin hieman, mutta muuten mentiin ruutupiirroksen mukaan. Tuloksena sellaiset patahanskat, jotka ulottuvat itselläni melkein kyynärpäähän (ks. alla). Olivat siis "pikku"veljen kouriin kokolailla sopivat. Yksi pieni ongelma: huomasin vasta lahjapaperia kääriessäni, että olin tehnyt kaksi oikean käden lapasta! Nii-in. Olen itsekin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten näin hajamielinen ihminen on vielä vain hengissä. Ei auta itku markkinoilla (eikä juuri muuallakaan): tein uudenvuoden alla vielä yhden (tällä kertaa vasemman käden) lapasen, joka matkasi jo postin mukana tilannetta pelastamaan.

 

Edellisessä postauksessa summattiin kuluneen vuoden lukemisia, joten sananen neulomisistakin:

- Vuonna 2012 sain valmiiksi kokonaista 22 käsityöprojektia.

- Näihin lukeutuu 2 puseroa, 1 (ihana) villatakki ja 1 waistcoat – kaikista en vain ole ehtinyt bloggaamaan!

- Sukkia valmistui 3 paria (Pacific Reef, Bayeriche Socks ja Paraphernalia), tossuja 2 paria. Erilaisia käsineitä taas *krhm* 7 kappaletta.

- Kovimmassa käytössä ovat kuitenkin olleet tyylikäs ja helppo Steampunk-kaulurini sekä pehmoinen ja käytännöllinen Dream Stripes -huivini. Jälkimmäisen raaka-aineena toiminut Drops Baby Alpaca Silk oli ehdottomasti vuoden paras lankalöytö.

- Lankaa taisi kaikkiaan kulua päälle kaksi kiloa. Is that bad?

Paitsi Gangnam Stylesta viime vuoden voisi jatkossa muistaa myös siitä, että kävin Berliinissä ja Wroclawissa, opin ihan kiitettävästi japanin kieltä, löysin Spotifyn ja vietin omassa loistavassa seurassani enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Lisäksi, juu, maisteroiduin ja aloitin jatko-opinnot, mutta kuka näitä kaikkia pikku projekteja jaksaa muistaa, eh?

Palaan siihen ihanaan villatakkiin, kunhan saan kuvia. Se onnistui niin hyvin, että uusi mokoma on puikoilla. Kummasti tämä kylmyys inspiroi näihin aktiviteetteihin.