Arsenic and Old Lace

Elämässä on aivan liian vähän suuria juhlia. Onneksi pääsin osalliseksi yhdestä sellaisesta eilen, kun kollegani ja toimistotoverini väitteli filosofian tohtoriksi. Kuten kaikki merkkitapahtumat, tämäkin edellytti runsaasti valmistelevaa näpräämistä.

All Your PhDs Are Belong to Us

Ohje: Jolly Roger Shawl (Aino Haikala Designs)

Lanka: Holst Garn Noble, eggplant (n. 50 g) ja linen (n. 35 g)

Puikot: 3,5 mm

Ensinnäkin päivänsankari oli lahjottava jollain hänen tyyliinsä sopivalla asusteella. Ehdin jo neuloa puoli sukallista söpöä, kumiankka-armadaa esittävää kirjoneuletta, mutta no. Kirjoneule. Se ei jousta juuri lainkaan, joten vaikka tekele mahtui prikuilleen omaan jalkaani, päätin mieluummin rebootata kuin ottaa riskin. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi minulta mitään muuta kuin huiveja? Niitä minä parhaiten teen.

Ohjeeksi valikoitui Ravelryn suosikkilistalta suomalaisen suunnittelijan nokkela Jolly Roger, jota arvelin rock- ja vaihtoehtoihmisenä tunnetun tohtorikandidaatin osaavan arvostaa. Tilanteen arvokkuus vaati toki myös hyppysellisen kashmiria, joten ostin kokeiluun pari kerää Holst Garnin Noblea. Olen harrastanut Holst Garnin keriä muutenkin viime aikoina: maanläheiset tekstuurit, hulppeat värikartat, mainio hinta-laatu-suhde. Tiesin siis hyvin mitä tein: lähes sileäneuleinen pohja salli toteuttaa näinkin ison huivin tiukahkossa aikataulussa, reunapitsin käänteet ja vaaralliset tilanteet näkyvät lopputuloksessa ja pingottaminen kasvatti huivin mahtaviin mittoihin! Teen lahjaksi vain sellaisia neuleita, jotka kelpaisivat itsellenikin, ja tämä läpäisee testin. Syvä, arrogantti violetti ja kellastuneiden, rantaan huuhtoutuneiden luiden värinen pellava on mielestäni todella hienostunut yhdistelmä. Merirosvon rommijuhlahuivi? Tai ehkä sovinistimiehensä myrkyttämistä kaavailevan ylhäisörouvan hartiahuivi? Astetta omaperäisemmän kulttuurintutkijatohtorin kaulahuivi? Kaikki käy!

Kortiksi väsäsin pikaisen Jäyhä Jököttäjän, joka sekin oli väitöksen kunniaksi poikkeuksellisen positiivisella mielellä: "Elämme jänniä aikoja, ystävä hyvä."

Tämä kaikki lakkaa varmaankin vaikuttamasta epätavalliselta, kun lisään, että karonkka järjestettiin rennolla naamiaisteemalla. Amerikasta tuomani custom-kulmahampaat eivät olekaan päässeet ulkoilemaan vuosikausiin. Kaivoin siis kaapin perältä gooteimmat vaatekappaleeni ja virkkasin valmiiksi aikoja sitten aloittamani hautajaishanskat:

Decadence
Ohje: Ihana-käsineet (Novita, kevät 2008)

Lanka: Jokin ikivanha ja ikimusta Coastin virkkausrihma

Koukku: 2,0 mm

Parasta käyttöä vanhoille virkkauslangalle! Ja verkko muotoutuu omien käsien muotoiseksi todella hyvin. Vaikka hanskat on periaatteessa tehty identtisiksi, erotan jo vasemman ja oikean käden hanskat toisistaan.

 

Ohje oli aika sekava ja sisälsi arvatenkin useamman virheen, mutta onneksi on omatkin aivot. Muokkasin myös ranteen koristereunaa korvaamalla viimeisen nyppykerroksen levennetyllä viuhkakuviokerroksella: 3 p + 3 kjs + 3 p jokaiseen kjs kaareen. Näytti mielestäni kivemmalta. Ja kuolleemmalta. Oman säväyksensä antoi myös varta vasten ostettu kynsilakka värissä "Scarlet Vamp".

Ehkä pidän oman puolipönöttävän karonkkani teemalla steampunk-hirviöt? Sikäli, kun joskus pääsen väitöslupaan asti. Nyt takaisin suosikkiyhdyssanahirviöni pariin: jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Pöllömpää joulua

Taas hiipi kohdalle se aika vuodesta - pitäisi keksiä jotain kivaa kymmeneen kirjekuoreen. Tutustuin opiskeluvaihdon aikana moniin hienoihin ihmisiin, joita en valitettavasti näe kovin usein, koska suurin osa heistä majailee joko Jenkeissä tai kotimaissaan - Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Puolassa, Sveitsissä, Thaimaassa... Mutta onneksi kirjeenvaihtoyhteyksien ylläpitäminen on viehättävän vanhanaikaista ja muutenkin mukavaa. Tästä vuodesta ei yksinkertaisesti löytynyt valoa, voimia tai aikaa virkatuille tai neulotuille joulutervehdyksille. Mutta onneksi on hamahelmet!

Mummon korttiin tuli ihan perinteinen teksti ("Kaunista joulunaikaa!"), mutta muille kirjoitin pienen talvirunon Robert Frostilta (1923):

The way a crow

Shook down on me

The dust of snow

From a hemlock tree

Has given my heart

A change of mood

And saved some part

Of a day I had rued.

Pöllökortteihin tosin vaihdoin crow''n tilalle owlin. Tuhoaahan se yhden loppusoinnun, mutta kyllä kirjallisuudessakin pitää priorisoida. Ja minä arvostan merkityksen muotoa korkeammalle. Sitä paitsi vaihtarikaverini opiskelevat kaikki jotain jotain muuta alaa - bisnestä, politiikka, historiaa, psykologiaa... Ei ne siihen kuole.

Alkuperäinen ajatus oli tehdä lumihiutaleita, mutta jo muutaman sellaisen jälkeen keksin pöllöt. Pöllöthän ovat riemastuttavia, eivätkä niin ällöperinteisiä, joten niitä syntyi sitten montaa eri väriä. Pujotin niin hiutaleisiin kuin pöllöihinkin pätkän virkkauslankaa ripustuslenkiksi. Lopuksi teippasin luomukset mustiin korttipohjiin, joihin kirjoitin tervehdykset hopeisella geelikynällä. Inspiraatiota helmimalleihin haeskelin Pinterestistä.

Espanjalainen, juustotehtaassa työskentelevä kaverini - jolle en enää ole yhtään katkera siitä, että se voitti minut Mario Kartissa - kehui, että viimevuotinen pikkusukka oli omaperäisin joulutervehdys, jonka hän on koskaan saanut. Tietysti piti tänä vuonna yrittää pistää vielä paremmaksi. Mielestäni onnistuin:

Olen tosin tietoinen, ettei minun tummapaahtoinen huumorintajuni aukea ihan kaikille...

Kun kortit oli saatu postiin, huomasin, että ehtisin ehkä kuitenkin virkata pikkutervehdykset parille kotimalaiselle kaverille - onhan Suomessakin oltu kilttejä tänä vuonna. Kävin näiden kavereiden kanssa Budapestissa, ja totesimme matkan aikana jääneemme kaikki jälkeen kännykkäkehityksestä. Kellään meistä ei ollut - eikä vieläkään taida olla - älypuhelinta, joten oli suunnistettava vanhanaikaisesti ilman nettiä ja GPS:ää. No mutta, kyllä vanhatkin puhelimet voi pukea tyylikkäästi! Ei museoesineitä sovi säilyttää harmaassa, parittomassa sukassa! (Kuulitko, nainen!?)

Virkkasin sitten tämmöiset söpöt kotelot - kännyköille, iPodeille, (käyttämättömille) koirankakkapusseille tai mille nyt hyvänsä. Pääsinpä samalla hyödyntämään uutta, mittavaa nappikokoelmaani!

Kirjovirkattuun pussiin otin mallia täältä ja pöllöpussiin täältä. Muokkasin kyllä molempia himpun. Lankoina käytin Novita Tennesseetä (musta, hopea) ja Menita Cotton Dreamia (minttu). Pöllössä on jotain muitakin pätkiä (varmaankin oranssia Seiskaveikkaa ja laivastonsinistä Novita Butterflyta).

Ihan ei ollut varaa ostaa pusseihin uusia kännyköitä, joten ostelin sopivan kokoisia suklaita - ei tarvinnut aivan tyhjin vatsoin lähteä joulupostiin.

Loppuja työpajan tuotoksia en voi spoilata ennen aattoa...! Olkoot pöllöt puolellanne pyhinä ja myös ensi vuonna. (Aloitan vielä Athene-kultin.)

Gifted

Yritin tuossa taannoin lähettää amerikkalaisille nörttikavereilleni ihanaa, pinkkiä kirjanmerkkiä, jossa leveästi hymyilevä simpanssi julistaa rakastavansa lukemista. Shitella iski jälleen: Yhdysvaltoihin ei kuulemma saa lähettää mitään magneettista. Ei edes magneettisia kirjanmerkkejä. Ei, vaikka pinkkiä ja simpanssi... 

Tästä hurjistuneena askartelin itse pari ehdottoman stabiilia ja pernarutotonta korviketta.

Specimen no. 1: Hiirenkorvia ahmiva hirviökirjanmerkki.

Tavattoman helppo ja nopea tehdä. Ei tarvita kuin paria eriväristä paperia. Itse käytin kaksipuolista origamipaperia, tavallista valkoista tulostuspaperia ja hieman paksumpaa mustaa piirustuspaperia. Silmiin lisäsin pieniä detaljeja piirtämällä. Idean ja jonkinmoiset ohjeet löysin (via Pinterest) täältä.

Specimen no. 2: Viktoriaaninen pitsikirjanmerkki.

Koska olen edelleenkin vähän heikkona viktoriaaniseen estetiikaan. Virkkasin tämän Anchorin pellavavirkkauslangasta ja tärkkäsin kevyesti erikeepperivedellä. Nauha on ompelulaatikon kätköistä. Alun perin Suomalaisen kirjakaupan skräppäysosastolta, ellen ihan väärin muista.

Ji-hii! Keräilen kirjanmerkkejä pienimuotoisesti itsekin. Ehkä esittelen kokoelmani helmet joskus täälläkin.

*****

Muistin pienellä, kirjeessä kulkevalla kiitoslahjalla myös hollantilaista kaveria, jonka vieraana vietin muutaman huippuhienon päivän tänä keväänä. Lähetin suklaan ohella ohuet palmikkokynsikkäät:

Oddity (Ulla 3/11)

Lanka: Colinette Jitterbug, ginger cinnabar (?), n. 30 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: M

Näin pieneksi neuleeksi nämä olivat yllättävän työläät, mutta ah, niin palkitsevat! Ihanaa, että muutamastakymmenestä lankagrammasta voi saada jotain kaunista ja käyttökelpoista!
Lankavalintaan vaikutti tosin ennen kaikkea väri. Kävin Hollannissa huhtikuun lopulla eli juuri silloin, kun uusi kuningas astui valtaan. Koska Willem-Alexander sattuu olemaan Orangen prinssi (tai jotain sinnepäin), hollantilaisten juhlaväri on oranssi.

Sitä oranssia ja kuninkaallisteemaa sitten riitti. Tilaisuutta varten oli suunniteltu oma leivos:

 

Kaupassa myytiin oranssia paprikaa, porkkanoita ja appelsiineja samassa pussissa, jotta kansa voisi keitellä juhlan kunniaksi oranssia soppaa... 

Ja oransseja strösseleitä piti tietysti olla, koska tyypillinen hollantilainen aamiainen on paahtoleipä, jonka päälle levitetään maapähkinävoita ja – oi kyllä – strösseleitä. Like so:

Kaiken muun hyvän lisäksi nuo pienet palmikkokuviot muistutavat hieman Willemin ja hänen vaimonsa Maximan nimikirjaimista väännettyä monogrammia. It was meant to be.