Sunday Like Any Other

Ajatelkaa, ostin vasta nyt ensimmäisen kunnollisen neulekirjani: Stich'n Bitch -sarjan Superstar Knitting (toim. Debbie Stroller). Ihan helmilöytö: opastusta just niihin vaikeimpiin tekniikoihin, joita en vielä kunnolla hallitse (kuten veriviholliseni kirjoneule tai tilanteeseen sopivan päättelykonstin hoksaaminen), ja kasapäin toteuttamiskelpoisia puseromalleja. Puikoille voisivat kaikin mokomin hypätä ainakin Melissa Wehylen Lattice, Tricia Royalin The Empire Strikes Back Dress ja Molly Pharissin Leafy Lace Cardigan. Tulevaan vuodenaikaankin sopivia kaikki, hurrah!

Juurikin kevään kunniaksi olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut tulppaanipuskan ostoa. Onneksi anoppi toi narsisseja, niin ei tarvitse enää pähkäillä. Lumoavaa seurata, kun ensimmäiset nuput aukeavat melkein silmissä.


Lisää keväistä väriterapiaa pitää tietysti löytyä sukkalaatikosta:


Pacific Reef
Lanka: Drops Fabel, violetti, 50 g + Colinette Jitterbug, Mint Julep (?), n. 30 g
Puikot: Knit Picks Symphonie, 3.25 mm

Näistä tuli naminnäköiset, mutta vähän lököt. Konepesu tuntui kyllä auttavan siihen vaivaan, eikä tällä kertaa aiheuttanut mitään ei-toivottuja transformaatioitakaan. Ohje on aika lailla ulkomuistini perussukkaa, mutta ajatus lähti näistä Hannan ja Hillasen ihanista "räjähdyssukista". Yritin pääasiassa pitää raidoituksen 1+3 -levyisenä. Kärkiin efektiväriä oli tosin lisättävä asteittain, jotta saisin yhden Fabel-kerän venymään sukkapariksi asti – aika uroteko mielestäni. Neulottu 60 silmukalla varresta varpaisiin päin, jos jotakuta kiinnostaa. Kuvausrekvisiitta on poimittu korkeimman omakätisesti Maltalta.


Tuo trooppinen turkoosi on siis taannoin tilaamastani Jitterbug-yllätyspussista, jonka antimista on muuten jossain välissä syntynyt tämmöinenkin:


Colorimetry (Knitty, Winter 2006)
Lanka: Colinette Jitterbug, Copperbeech, n. 25 g
Puikot: metallia, 3,25 mm (ne newhavenilaiset)
Nappi: metallia, ompeluboksin kätköistä

Kolmas Calorimetryni. Näitä näkyy syntyvän suunnilleen yksi vuodessa. Aina yhtä käteviä käyttää ja helppoja tehdä. Lankaa kuluu minimaalinen määrä ja se voi olla melkein millaista vaan – tosin mielellään nättiä. Tässä tapauksessa viehätys on värityksessä, joka on erikoinen muttei levoton. Ensimmäinen puolikas tuli muuten neulottua Charles de Gaullen lentokentällä Pariisissa. Yöllä. Nukutti ja nälätti niin vietävästi, mutta onneksi oli jotain tekemistä...

Sunnuntairuoaksi meillä on jälleen jännää ulkojapanilaista herkkua eli tätä:


Teen カレーライス:a eli kareeraisua Golden Curry -paketin ohjeen mukaan, mutta korvaan lihan soijasuikaleilla. Mukana on siis runsaasti sipulia, porkkanaa ja perunaa. Jotenkin lämpimän ja kodikkaan mausteista pöperöä – noin valovuoden päässä sushin makumaailmoista, mutta mikäs siinä. Tän ja Spotifyn voimalla sais syntyä pari sivua gradua (myös) tänään. Yöpöydällä odottelevat myös Miehet jotka vihaavat naisia ja Humiseva harju, jos elämä käy liian yksitoikkoiseksi.

Kesä paistaa,

horsimikko aaltoilee.
Hetki,
älä hievahda.

- Helena Anhava (1982) –


Onneksi valitsin tänä kesänä töiden sijasta opiskelun. Lukiessani Dostojevskia, Kafkaa ja Joycea kirjallisuuden tuntemuksen tenttiin olen saanut viettää hitaita helteitä ja himmeitä kuurosadepäiviä rauhassa kotosalla. Kun yleensä on aina jonnekin menemässä tai jostain tulemassa, on välillä jännää olla vain olemassa.

Tämän kunniaksi…

a.) …adoptoin uuden muratin. Se on hankittu epäromanttisesti kolmella eurolla lähi-Prismasta. Mutta se on kaunis, ihanan kaunis, ja Kreikasta ostettujen pienoispronssiveistosteni uusi kohtauspaikka.

b.) …kulutan runsaasti jäätelöä. Kuten kaiken muunkin ydin, myös kesän ydin tavoitetaan mahdollisimman yksinkertaisilla yhdistelmillä: sulatettuja pakastemansikoita ja vaniljajäätelöä – voittaa pakastealtaan uusimmat ja kalleimmatkin.


c.) …nautin varhaissadosta. Aitoa, kevyttä kesäruokaa saa pesemällä ja halkomalla pussillisen retiisejä. Seuraksi voi pilkkoa paprikaa ja kuoria valkosipulinkynnen tai pari. Mausteeksi yrttejä tai chiliä, ja päällimmäiseksi reilu loraus oliiviöljyä. Kypsytellään 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia ja nautitaan ilta-auringossa, vissyveden kanssa.


d.) …etsinyt eksotiikkaa ja jännitystä laiskasti karkkipusseista. Serkku toi Amsterdamista kuuluisimmilla hollantilaisilla maalauksilla päällystettyjä suklaita. Rasiallinen anti-gravity-pastilleja taas oli kaltaiselleni sarjakuvahörhölle pakko-ostos Retretin museokaupasta.

Suosittelen muuten ehdottomasti käymään tämän vuoden näyttelyssä – Kim Simonssonin veistokset ovat parasta, mitä Retretin luolastolle on koskaan tapahtunut! …eli kävin siis kyllä pikkuisen Punkaharjulla. Ja *köh* samalla Savonlinnassa. Matkan varrella Lappeenrannassa vähän piipahdin… Mutta olen minä aika paljon ollut kotonakin! Hievahtamatta.

(Kim Simonsson: Little Phantgirl)

Green Stuff

Tummansininen on ihan mukava väri. Violettikin viehättää joskus. Ja ruskea – se lämmittää. Musta taas on monikäyttöinen. Mutta vihreä, vihreä on värien kuningatar: samalla kertaa raikas ja rauhallinen, samalla kertaa tuttu ja vieras. Pihakoivu ja golfkenttä, menninkäinen ja vihainen meri.

Jokainen hyvänpäiväntuttunikin tietää, että vihreä vetää minua puoleensa melkein yhtä tehokkaasti kuin kirjat ja hiljaisuus. Niinpä olen viimeaikoina(kin), sanotaan vaikka kesän kunniaksi, tehnyt vihreitä asioita.

…esimerkiksi neulonut ensimmäisen hartiahuivini koskaan!

Revontuli

Ohje: Ulla 03/07
Puikot: 5.00 pyöröt (80cm)
Lanka: Tallinnan tuliainen, vihreänkirjava Aade Lõng-villalanka

Tässä lapsi on koko komeudessaan, vielä pingottumassa… Voisin ehkä ilmoittautua Yön Ritarin hipihtäväksi sidekickiksi, yes?

Se on juuri niin kepoinen, että laskeutuu kauniisti, mutta kuitenkin niin lämmin, että taitaa päästä ensi viikonloppunakin reppuun, kun lähden susirajalle saunomaan. Suojannee hyvin hyttysiltä ja järvituulilta. Ja rakastan nämä värit mustiksi!

Jostain Tallinnan pienestä käsityökellarista löytyi myös tällaisia ”Lorien-solkia”, joiden avulla luomus pysyy päällä ja näyttää erityisen romantilliselta… En yhtään ihmettele, että ohje on kotimaisissa blogeissa niin suosittu.

Sääli, että Revontulen kanssa ei raaski pitää kuin mahdollisimman mustia ja yksinkertaisia vaatteita. Neuloin nimittäin ensimmäisen lomaviikkoni ratoksi pannan, joka olisi mukavasti sävysävyyn… (Pelottava kuva, I know.)

Bamboozled

Ohje: Half-Assed Knitting Patterns
Puikot: 4.00 sukkapuikot
Lanka: Vihreä Novitan Bambu

Totta puhuen, tarkoitus oli neuloa tämä tummanruskeasta, mutta Bambun valmistaminen oli ilmeisesti juuri päätetty lopettaa, eikä koko kaupungista löytynyt kuin hajakeriä. Sääli, koska ihastuin materiaaliin: pehmeää kuin hattara, eikä sähköistä hiuksia ollenkaan.

Vihreäksi loppuhuipennukseksi voisin vielä mainita kasvattaneeni itse salaattia ja rucolaa tänä kesänä. Kun opiskelijan lompakossa ei kerran kahise mitään vihreää, piti kokeilla, mihin yksi parvekelaatikko pystyy.

Alku oli lupaava: muutamassa päivässä multaa ei enää edes pilkotellut hauskanmuotoisten lehtien alta. Kesän kuluessa ne kasvoivat ja kasvoivat, mutta eivät lainkaan pulskiksi ja leveiksi, vaan pitkiksi, ja joka ainoaan versoon puhkesi hieman raihnainen mutta päättäväinen kukka. En käsitä mitä tein väärin. En edes tiennyt, että salaatinkukkia on olemassa! :/

Ajatus kukkii keväisin

Olen jo hyvän aikaa etsiskellyt täydellistä kastelukannua alati laajeneville ruukkukasviviljelmilleni. ”Täydellinen kastelukannu” voi tietysti jonkun korvaan kuulostaa modernin runon nimeltä tai muulta absurdiudelta, mutta tavallisten huonekasvikannujen sävyttömät päävärit ja muovin kumina vieroksuttavat minua. En mielelläni omista esineistöä, josta en oikeasti pidä, ja siksi persoonallisen tavaran, käyttötavarankin etsiskelemiseen kannattaa mielestäni tuhlata aikaa ja vaivaa.

Viikko sitten lopultakin löysin Tiimarin tarjoushyllystä parin euron vanhanmallisen peltikastelukannun. Ei sinällään mikään ihmeellinen löytö: kannun rähjä oli lajinsa viimeinen, huonolaatuinen, hieman vääntynyt, eivätkä kaikki kastelureiätkään olleet läpi asti porattuja. Mutta se herätti vision.

Kannu oli niin ohutta peltiä, että se oli helppo väännellä takaisin muotoon ja poikaystävä, joka on käsistään kätevä juuri näissä asioissa, joissa minä en ole, lupasi porata reiät kuntoon. Tärkein tuunausambitioni oli kuitenkin koristaa kannun toinen kylki käsin maalatuilla kukilla.

Harkittuani villiruusua, auringonkukkaa ja murattia, päädyin vähemmän maineikkaaseen helmikrysanteemiin, koska sen kirkkaansinisistä kelloryppäistä sai hyvän kaverin keittiön kaakeleille. Luonnostelin ensin suunnitelmia paperille ja jäljensin parhaan pehmeällä lyijykynällä suoraan peltiin. Sitten vain pienin jäykkäharjaksinen sivellin käteen, akryylivärituubit esiin ja…



Tämä oli mielestäni todella nopea ja onnistunut projekti. Jos ei oteta huomioon eeppistä, puolivuotista kannunmetsästystä, aikaa meni puolisen tuntia ja kuivuneen akryylivärin pitäisi kestää huoletta vettä ja ulkoilmaa ilman mitään lakkojakin. Kantomalliset salaatti- ja yrttimaani kehräävät. :)


Harjoitukseksi maalailin äitienpäiväkortit kumpaankin mummolaan. Perinteistä orvokkia ja modernimpaa liljaa.