Pöllömpää joulua

Taas hiipi kohdalle se aika vuodesta - pitäisi keksiä jotain kivaa kymmeneen kirjekuoreen. Tutustuin opiskeluvaihdon aikana moniin hienoihin ihmisiin, joita en valitettavasti näe kovin usein, koska suurin osa heistä majailee joko Jenkeissä tai kotimaissaan - Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Puolassa, Sveitsissä, Thaimaassa... Mutta onneksi kirjeenvaihtoyhteyksien ylläpitäminen on viehättävän vanhanaikaista ja muutenkin mukavaa. Tästä vuodesta ei yksinkertaisesti löytynyt valoa, voimia tai aikaa virkatuille tai neulotuille joulutervehdyksille. Mutta onneksi on hamahelmet!

Mummon korttiin tuli ihan perinteinen teksti ("Kaunista joulunaikaa!"), mutta muille kirjoitin pienen talvirunon Robert Frostilta (1923):

The way a crow

Shook down on me

The dust of snow

From a hemlock tree

Has given my heart

A change of mood

And saved some part

Of a day I had rued.

Pöllökortteihin tosin vaihdoin crow''n tilalle owlin. Tuhoaahan se yhden loppusoinnun, mutta kyllä kirjallisuudessakin pitää priorisoida. Ja minä arvostan merkityksen muotoa korkeammalle. Sitä paitsi vaihtarikaverini opiskelevat kaikki jotain jotain muuta alaa - bisnestä, politiikka, historiaa, psykologiaa... Ei ne siihen kuole.

Alkuperäinen ajatus oli tehdä lumihiutaleita, mutta jo muutaman sellaisen jälkeen keksin pöllöt. Pöllöthän ovat riemastuttavia, eivätkä niin ällöperinteisiä, joten niitä syntyi sitten montaa eri väriä. Pujotin niin hiutaleisiin kuin pöllöihinkin pätkän virkkauslankaa ripustuslenkiksi. Lopuksi teippasin luomukset mustiin korttipohjiin, joihin kirjoitin tervehdykset hopeisella geelikynällä. Inspiraatiota helmimalleihin haeskelin Pinterestistä.

Espanjalainen, juustotehtaassa työskentelevä kaverini - jolle en enää ole yhtään katkera siitä, että se voitti minut Mario Kartissa - kehui, että viimevuotinen pikkusukka oli omaperäisin joulutervehdys, jonka hän on koskaan saanut. Tietysti piti tänä vuonna yrittää pistää vielä paremmaksi. Mielestäni onnistuin:

Olen tosin tietoinen, ettei minun tummapaahtoinen huumorintajuni aukea ihan kaikille...

Kun kortit oli saatu postiin, huomasin, että ehtisin ehkä kuitenkin virkata pikkutervehdykset parille kotimalaiselle kaverille - onhan Suomessakin oltu kilttejä tänä vuonna. Kävin näiden kavereiden kanssa Budapestissa, ja totesimme matkan aikana jääneemme kaikki jälkeen kännykkäkehityksestä. Kellään meistä ei ollut - eikä vieläkään taida olla - älypuhelinta, joten oli suunnistettava vanhanaikaisesti ilman nettiä ja GPS:ää. No mutta, kyllä vanhatkin puhelimet voi pukea tyylikkäästi! Ei museoesineitä sovi säilyttää harmaassa, parittomassa sukassa! (Kuulitko, nainen!?)

Virkkasin sitten tämmöiset söpöt kotelot - kännyköille, iPodeille, (käyttämättömille) koirankakkapusseille tai mille nyt hyvänsä. Pääsinpä samalla hyödyntämään uutta, mittavaa nappikokoelmaani!

Kirjovirkattuun pussiin otin mallia täältä ja pöllöpussiin täältä. Muokkasin kyllä molempia himpun. Lankoina käytin Novita Tennesseetä (musta, hopea) ja Menita Cotton Dreamia (minttu). Pöllössä on jotain muitakin pätkiä (varmaankin oranssia Seiskaveikkaa ja laivastonsinistä Novita Butterflyta).

Ihan ei ollut varaa ostaa pusseihin uusia kännyköitä, joten ostelin sopivan kokoisia suklaita - ei tarvinnut aivan tyhjin vatsoin lähteä joulupostiin.

Loppuja työpajan tuotoksia en voi spoilata ennen aattoa...! Olkoot pöllöt puolellanne pyhinä ja myös ensi vuonna. (Aloitan vielä Athene-kultin.)

Yes, I Am Stricken

And can't let you gooo

When the heart is cold

There's no hope and

we knooooooow

That I am crippled by

all that you've dooo-o-o-oone.

Into the Abyss will I run.

Stricken (by Disturbed/Cookie A)

Kirjasta: Knit.Sock.Love.

Lanka: Schoppel-Wolle Admiral 4 ply, Canary Vomit, n. 90 g

Puikot: 2,5 mm (pienimmät, mitkä löytyy)

Lisää ihanaa monimutkaisuutta ja kiemuraa! Myös väri on hämärä: ei oikein oliivi eikä oikein sitrus.

Ei tähän vuodenaikaan kukaan voi pitää blogia.

Tunnelin päässä kajastava valo on sammutettu säästösyistä.

Ruutu, ruutu, ruutu

Kyllä käsitöilläkin on jotain yhteistä sarjakuvien kanssa. (Kaikella on!) Silkkaa arthrologiaa – eli ruutudynamiikkaa molemmat. Ei tavitse kuin hahmottaa systeemi. Yksinkertainen, ihana, looginen systeemi... 

Varisverho/Crow Curtain 

Lanka: 6-säikeinen kalalanka 

Koukku: 2,0 mm 

Tein pitkästä aikaa tilaustyön: tietynkokoinen valoverho tiettyyn pikkuikkunaan. Ja lisäksi toiveissa oli "jonkun ison linnun" kuva. Lienee sanomattakin selvää, että sopivan mallikaavion löytäminen kuulosti jo kättelyssä hankalalta. Joku realisti olisi saattanut todeta, että mahdottomalta. Tuhlasin siihen silti aikaa, koska never give up the chase. 

Typerä, itsepäinen minä. Eihän oman ruutuvirkkausmallin suunnitteleminen ole temppu eikä mikään! 

Laskin siis mallitilkun avulla, kuinka monta ruutua pystyyn ja vaakaan tuottaisi halutut mitat. Koska riittävän isoa ruutupaperia ei ollut käsillä, halkaisin konseptiarkin ruudut neljään osaan ja rajasin itselleni laskujen mukaisen karsinan – se oli se vaikea osuus. Enää ei tarvinnut kuin luonnostella tilaan sopiva lintu sekä tussata ääriviivoille ja niiden sisään jääneet ruudut. Ilahduttaakseni muita ruutuvirkkaajia ja ornitologeja, siistin luonnoksen myös Excel-taulukoksi. Sen voi ladata ilmaiseksi Ravelrysta, täältä. (Jo toinen oma design! Kenelle saan suunnitella seuraavaksi?) 

 

Materiaalina on muuten käytetty muinaista kalalankavyyhteä, jonka tongin esiin mummolan vintiltä, huuhtelin järvessä ja kuivasin kesäauringossa. Kaikin puolin kotikutoinen tuotos, siis. Väitettiin, ettei se olisi ihan oikean kokoinen, mutta sitä en usko. Jätin tarkoituksella hieman pingotusvaraa, jotta lintu istuisi ikkunalle kauniimmin. Kalalanka on yllättävän joustavaa ja kaipaa pientä pahoinpitelyä. 

Mutta ei tässä vielä kaikki! Pieni pääni on jo hetken kehitellyt toistakin ruutuideaa: 

Companion Cube grannies! Mikä edustaisikaan paremmin Aperture Sciencen kodikasta, kutsuvaa, äidillistä lämpöä... Tämä on niin järkyttävän ilmeistä! Olin hyvin yllättynyt, kun nopea googletus ei nostanut pintaan vastaavaa ideaa. Tästä tulisi tyylikkäin peitto ikinä, jos joku jaksaisi tehdä... 

Tietysti olen jatkanut myös seinilleni rakentuvaa ruutukertomusta. Millaisilla mielenmutkilla näistä saisi yhtenäisen tarinan? Väitän, että yllättävän yksinkertaisilla. 

(Anteeksi kökkö kuva - ne nyt vaan ovat kovin valovoimaisia.) 

Ostin Oxfordin Blackwellsiltä ja olen syvästi ihastunut. Myös Jekyllin dekantteri, tekstuaalinen Moby Dick tai Nevermore-jalkainen Korppi olisivat kelvanneet, mutta aikuisuus on kuulemma valintoja. Juuri näistä tuli hyvä kokonaisuus, ja siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse...

Prohibited Liquids

Parit impulssisukat ovat jääneet vaille esittelyä.
Gootti/art nouveau -henkistä kiekuraa vastaväreissä.
Elämässä ei koskaan voi olla liikaa kiekuraa, eihän?

Green Fairy 

Ohje: Absinthe (Knitty, spring 2009) 

Lanka: Knit Picks Stroll Tonal, springtime, n. 70 g 

Puikot: 3,0 mm 

Kuten kuvista voi päätellä, nämä ovat olleet käytössä jo keväästä asti. Ja lanka on odottanut kärsivällisesti vuoroaan jo Amerikan-reissusta asti. Älkää siis kysykö, mistä olen ostanut Knit Picksiä – sitä ei taida saada Suomesta vieläkään. Ei sillä, että toista kerää kaipailisin. Edellistäkin on vielä jäljellä liki kolmannen sukan verran, ja omaan makuuni se on turhan löllöä sukkalangaksi. 

 Paitsi Lontoosta, pidän muuten kovasti myös Prahasta. Ja Body Shopin absintintuoksuisesta käsivoiteesta. Paras tuoksu ikinä! Kuin äärimmäisen intensiivinen koivu. 

Blood Bank 

Ohje: Kristi, Cookie A:n kirjasta Sock Innovation 

Lanka: Novita Pikkusisko, beige + Kool Aid (Tropical Punch), n. 80 g 

Puikot: 2,5 mm 

Pikkusisko-lanka sattui silmiini pian ilmestymisensä jälkeen ja aiheutti synapseissani jonkinlaisen ketjureaktion. Kaapissa lojui paljon punaista Kool Aidia, Prismassa paljon halpaa mutta tylsän väristä sukkalankaa. Joulunpunainen on todella blaah, kuten on beigekin, mutta jos uittaisin beigeä lankaa todella vahvassa, joulunpunaisessa Kool Aid -liuoksessa, syntyisikö siitä syvä, kevyesti murrettu verenpunainen? 

...no, ei ihan. Vähän vaaleaksi jäi, mutta raitaefekti onnistui tällä kertaa niin hienosti, etten viitsinyt lisätä toista kerrosta. Sen sijaan osaan ylikompensoinnin jalon taidon suorastaan epäterveen hyvin, ja sovelsin sitä tähänkin: DNA-kierteistä ja vanhoista apteekkilogoista muistuttava palmikkokuvio tuo veri-ideaa esiin jopa vähän hedelmäboolimaisissa väritunnelmissa. 

Myönnän suoraan, että toinen sukka on vieläkin tekemättä. Kun puikoilla on pari muuta paria.

London Love

Lontoo on lempikaupunkini maailmassa. Ja jos olisin kaupunki, olisin Lontoo.

Heti kun täytin 18, lensin Lontooseen. Ja sen jälkeen olen ruokkinut Lontoo-riippuvuuttani käymällä Lontoossa muutaman vuoden välein. Haluaisin joskus asua Lontoossa. En yllättyisi, jos kuolisin Lontoossa.

Lontoo, London, Londres.

Jos jonkun todella tarvitsee kysyä, että miksi, niin koska steampunk. Koska sopiva ilmasto. Koska tee, kirjakaupat ja museot. Koska loistava Neverwhere-metroverkko. Koska maisemat ja mysteerit. Koska Dracula ja Dickens, Sherlock ja Woolf, Jekyll ja Hyde ja vaikka kuka. Lontooseen sijoittuvia sarjakuviakin osaisin luetella ainakin viisi – ilmeisimpänä From Hell. Lontoossa on kaikkea mitä ihminen voi kaivata ja vielä miellyttävän epätasapaksussa paketissa. Paljon on tullut nähtyä ja vielä niin paljon on näkemättä... Onneksi sinne ei ole pitkä matka!

Scalene (Carina Spencerin Ravelry-kauppa)

Lanka: Shibui Knits Sock, 50 g sävyssä honey ja n. 75 g sävyssä peacock

Puikot: 4,0 mm

Tämä oli niin nokkelannäköinen huivi, että oli pakko ihan saada! Ihanaista Shibui Sockia sattui löytymään tarjouksesta juuri, kun haikailin lankoja. Ja viime silmukat tuli pääteltyä juuri, kun pohdiskelin, minkä huivin ottaisin työmatkalle mukaan. Täydellisyyttä alusta loppuun, siis. Pakko tehdä vielä toinenkin, ohuemmasta langasta ja eri väreissä – ohjeesta kun löytyy silmukkamäärät kolmelle erivahvuiselle langalle.

Ja tulihan Lontoostakin ostettua vähän huivilankaa! Käväisin I Knit Londonissa, joka sijaitsee Waterloossa, yllättävän lähellä London Eye'ta. Vihreä on kaupan omaa merkkiä I Knit or Dye. Tässä laadussa rullaa mukana ohut kimallesäie, mistä nimi Ziggy Stardust. Scholler+Stahlin liukuvärjättyä Daphneakaan ei saa Jyväskylästä, joten otin sitäkin herätekerän.

Ostelin kyllä koko kasan muutakin pientä, kuten kuvasta näkyy. Pääasiassa kirjoja (noin viidestä eri kaupasta), karkkia (Malteserssss!) ja etikkasipsejä (nom). Pieni suurennuslasi löytyi Portobello Roadin antiikkikaupasta (Alice's). Veikkaan kyllä uusiotuotannoksi, koska oli niin halpa. Toisaalta juuri niin halpa, ettei voinut jättää ostamatta - pikkusilmukoiden laskeminen ja lähiluku sanan varsinaisessa merkityksessä alakoot! Pöllön sain lahjaksi mieheltä, joka ehti pyöriä British Museumin ilman minua. Huomatkaa myös Oxfordin yliopiston kirjaston musta-kultainen kirjanmerkki.

...Mutta ehkä kaikkein parasta Lontoossa on se, että sinne sijoittuu niin monta tarinaa ja että sieltä on nähnyt niin paljon valokuvia jo ennen ensivisiittiä, ettei se oikeastaan tunnu oikealta kaupungilta ollenkaan. Tälläkin kertaa shoppailukierros kulki Cavendish Squaren kautta. Veikkaisin, että Tohtori Lanyon olisi voinut asua, say, tässä talossa?

Ja tämän maiseman olen tainnut nähdä parinkin ajopelin trailerissa. Tällä kertaa se tuli katsottua ensimmäisestä persoonasta, double-deckerin yläkerrasta.

Fleet Streetillä käytiin ihmispiirakalla... (Vaikka Sweeney Todd olikin syvästi pettymyksellinen, ja korni jopa Tim Burton -leffaksi.)

South Bankia marssittiin (taas!) edestakaisin Hustle-sarjan tyyliin. (Mahtava ja ihan aliarvostettu BBC-sarja. Ekat kaudet pyörivät Suomessakin nimellä Kelmien kerho.)

Enkä ole ihan varma, kuinka moni Sherlock Holmes -museossa kävijä muistaa, ettei Baker Streetillä varmaan oikeasti ole asunut ketään niin älyttömän nimistä. Varsinkin kun tämän "221b":n oikea numero on muistaakseni 239.

Mutta eihän Lontoosta koskaan tiedä...?

Taivuin siis steampunk-päissäni käymään lopulta Sherlock Holmes -museossakin. Matkani varsinaisessa päämäärässä, Oxfordissa taas oli vaikea olla törmäämättä Tolkieniin ja Philip Pullmaniin, joten reissusta muodostui varsin kirjallisuuspainotteinen. (Junan ikkunastakin näkyi muuten sellaiset hurmaavat Austen/Brontë-maisemat, että huh huh.) Jos saan aivojeni palaset joskus kerättyä, avaudun tästä aiheesta vielä ensi jaksossa. Ehkä.

Gifted

Yritin tuossa taannoin lähettää amerikkalaisille nörttikavereilleni ihanaa, pinkkiä kirjanmerkkiä, jossa leveästi hymyilevä simpanssi julistaa rakastavansa lukemista. Shitella iski jälleen: Yhdysvaltoihin ei kuulemma saa lähettää mitään magneettista. Ei edes magneettisia kirjanmerkkejä. Ei, vaikka pinkkiä ja simpanssi... 

Tästä hurjistuneena askartelin itse pari ehdottoman stabiilia ja pernarutotonta korviketta.

Specimen no. 1: Hiirenkorvia ahmiva hirviökirjanmerkki.

Tavattoman helppo ja nopea tehdä. Ei tarvita kuin paria eriväristä paperia. Itse käytin kaksipuolista origamipaperia, tavallista valkoista tulostuspaperia ja hieman paksumpaa mustaa piirustuspaperia. Silmiin lisäsin pieniä detaljeja piirtämällä. Idean ja jonkinmoiset ohjeet löysin (via Pinterest) täältä.

Specimen no. 2: Viktoriaaninen pitsikirjanmerkki.

Koska olen edelleenkin vähän heikkona viktoriaaniseen estetiikaan. Virkkasin tämän Anchorin pellavavirkkauslangasta ja tärkkäsin kevyesti erikeepperivedellä. Nauha on ompelulaatikon kätköistä. Alun perin Suomalaisen kirjakaupan skräppäysosastolta, ellen ihan väärin muista.

Ji-hii! Keräilen kirjanmerkkejä pienimuotoisesti itsekin. Ehkä esittelen kokoelmani helmet joskus täälläkin.

*****

Muistin pienellä, kirjeessä kulkevalla kiitoslahjalla myös hollantilaista kaveria, jonka vieraana vietin muutaman huippuhienon päivän tänä keväänä. Lähetin suklaan ohella ohuet palmikkokynsikkäät:

Oddity (Ulla 3/11)

Lanka: Colinette Jitterbug, ginger cinnabar (?), n. 30 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: M

Näin pieneksi neuleeksi nämä olivat yllättävän työläät, mutta ah, niin palkitsevat! Ihanaa, että muutamastakymmenestä lankagrammasta voi saada jotain kaunista ja käyttökelpoista!
Lankavalintaan vaikutti tosin ennen kaikkea väri. Kävin Hollannissa huhtikuun lopulla eli juuri silloin, kun uusi kuningas astui valtaan. Koska Willem-Alexander sattuu olemaan Orangen prinssi (tai jotain sinnepäin), hollantilaisten juhlaväri on oranssi.

Sitä oranssia ja kuninkaallisteemaa sitten riitti. Tilaisuutta varten oli suunniteltu oma leivos:

 

Kaupassa myytiin oranssia paprikaa, porkkanoita ja appelsiineja samassa pussissa, jotta kansa voisi keitellä juhlan kunniaksi oranssia soppaa... 

Ja oransseja strösseleitä piti tietysti olla, koska tyypillinen hollantilainen aamiainen on paahtoleipä, jonka päälle levitetään maapähkinävoita ja – oi kyllä – strösseleitä. Like so:

Kaiken muun hyvän lisäksi nuo pienet palmikkokuviot muistutavat hieman Willemin ja hänen vaimonsa Maximan nimikirjaimista väännettyä monogrammia. It was meant to be.

Summer Rant

(Pahoittelen syvästi laiskaa skannausjälkeä. Mielipiteitäni en.)

Fly Your Colors

Noro-neitsyys meni. En ollut kännissä, pelkästään sentimentaalinen. Mikä tarkemmin ajatellen saattaa olla vielä huonompi peruste. Joka tapauksessa: Sekkun valmistus lopetetiin, enkä minä voi vastustaa viimeisiä tilaisuuksia.

Lacy Baktus (Terhi Montosen Flickr)

Lanka: Noro Sekku, 45 g, värisuora 2

Puikot: 3,25 mm

Pakko myöntää: nämä värit ovat todella kokuttavia. Alunperin kammosin, että lopputulema olisi liian kirjava minkään muun kuin kokomustan kanssa käytettäväksi. (Olisin siis näyttänyt jokaiselta kuvataideopettajaltani ikinä.) Mutta kun huivin kietoo kaulaan, kaikki värit eivät näykään joka ilmansuuntaan kerralla. Haa! Ohjevalinta on myöskin aivan nappi: reikärivit rytmittävät värinvaihtoja kivasti ja tuovat huiviin kesäistä keveyttä – aivan niin kuin halusinkin. Nyt kelpaa huiveilla jokaisena vuodenaikana.

Valitettavasti olen tyytyväinen vain lopputulokseen, en prosessiin. Kerässäni ei nimittäin ollutkaan lankaa kuin 45 vaivaista grammaa – luvatun 50 gramman sijasta. En ole niin pikkumainen, että välittäisin mokomasta kymmenen prosentin vajakista muuten, mutta suunnitelmani langankäytön optimoinnista se torpedoi täysin. Loppukärjestä uupui liki kymmenen senttiä, kun lanka jo loppui. ("Neulon nopeammin, että lanka ei ehdi loppua" -suunnitelma ei muuten toiminut yhtään.) Noh, paluu puoleenväliin, turhauttava rämpiminen takaisin – eikä uusikaan arvio ollut aivan täydellinen. Jouduin neulomaan viimeiset kuutisen raitaa eriväriseltä kerältä. (Kyllä, hankin Sekkua peräti kahden huivin edestä!)

Harkitsin valmistajalle valittamista, mutta pelkäsin, että joku olisi tehnyt seppukun.

Kuvauspaikkana toimi muuten Mikkelin Astuvansalmi. Kävin ihastelemassa luolamaalauksia serkkuni kanssa, ja huivi sattui olemaan mukana.

Maalausten näkeminen muistutti minua eräästä retkestäni Lahden observatorioon. Onko nyt ihan varma, ettei joku tehnyt näitä sormiväreillä viime viikolla? Ja onko nyt ihan varma, ettei tuo ole vain tarra kaukoputken kauemmassa päässä? Epätodellista. Outoa. Että joku on läntännyt kätensä tuohon 4 000 vuotta sitten ja jälki näkyy vieläkin.

Kuvarykelmään kuului myös jännittäviä sarvipäisiä hahmoja ja lapsellisia lehmiä, jotka eivät näy kuvassa kovin hyvin. Kannattaa itse käydä katsomassa.

Muita kesän ihmeitä:

Lappeenrannan Hiekkalinna oli tänä vuonna hienompi kuin koskaan! Teemana Kalevala. Sankarina Ilmarinen. Supersepästä oli mahtava Steampunk-versio:

...ja melkein yhtä mahtava Miffy-tatuointiversio:

Kävin myös Heinolan lintutalolla rakastumassa pöllöihin. Oma asio otus olisi kiva. Ja poikaystävä sai kuvan helmipöllön haukotuksesta.(Awwww!)

Jokakesäisenä ilonani olivat tyynet yöttömät yöt.

Mutta vaihdan ne syksyn kirpeyteen any day.