Across the Pond

Tuumin tässä, että olisi jo korkea aika esitellä Amerikan aikana valmistuneet käsityötuotteet:

Foxy Soxs
Ohje: Milo (Cookie A.:n kirjasta Sock Innovation)
Lanka: Schoppel-Wolle Admiral 4 ply, kettumetsänkirjava, 90g
Puikot: 2,5

Nämä sukat ovat oikeastaan mannertenvälinen projekti. Lanka on ostettu kotoisesta Jyväskylästä, mutta pakkasin sen mukaan, koska arvelin neulomisen olevan hyvää ajanvietettä niin yksinäisiin dorm room-iltoihin kuin kansainvälisiin porinapippaloihinkin. Mutta siellä New Englandissa vaan on niin tolkuttoman hektistä – kahvia juodaan paljon ja harvemmin istualtaan – että en ehtinytkään tikuttamaan valmiiksi kuin yhden sukan. Kärkisilmukat päättelin tasan tarkkaan läksiäisjuhlissamme! ...Ja toinen sukka neuloutui sitten kotiinpaluuta seuraavina laiskoina päivinä ikiomassa sohvannurkassa.


Admiral on ihan perushyvää, napakanoloista villasekoitesukkalankaa. Tuntuu aika tekokuituiselta, mutta väreistä tykkään kovasti. Tulee mieleen ketut ja ketuista taas lapsuuden kirjasuosikki Taikametsän ketunleipäjäljet (kuvitukset ihanaa Riikka Juvosen akvarellia!), jossa Levoton kettu pääsee eroon kirotuista jäljistään vaihtamalla käpäliinsä onnelliset vanamot.


Levottomat sukat. Uskaltaako näitä pitääkään vai löydänkö itseni kohta taas uudelta mantereelta?


Tämä huivi taas on ihka-aito connecticutilainen, born and raised.

Connecticut Scarf
Ohje: Lamina (Knitty, First Fall 2010)
Lanka: Berocco Lustra, 100 g
Puikot: 4,5

Huivin syntytarina on tällä kertaa himpun villimpi kuin "öh, ostin uuden takin, niin piti neuloo sen väreihin sopivat asusteetki sitten". Ei: Lensinpä tuonne New Yorkiin ja halusin tietysti kierrellä kaupunkia hieman, ennen kuin jatkaisin matkaani pohjoiseen. Köyhänä opiskelijana majoituin tietysti hostelliin Upper West Sidelle. Ei siinä muuten mitään, mutta matkalaukun vetoketjujen unohtaminen auki yön ajaksi oli kohtalokas virhe: sisään livahti hiiri, joka söi mukaan varaamani Fazerin siniset ja pisti koko pakkauksen pesuun ja desinfiointiin. Kaiken muun sain pestyä kolikkopyykkikoneilla, mutta Gail-huivini oli lähetettävä takaisin Suomeen käsiteltäväksi ja pingotettavaksi.

Onneksi pakkasiin oli vielä pari kuukautta aikaa, joten ehdin neuloa uuden huivin menetetyn tilalle! Lanka löytyi New Havenista, missä kävin tutustumassa Yalen yliopistoon. (Ostin eräästä second hand-kaupasta myös vanhoista prätkän pinnoista tehdyt neulepuikot! Esittelen joskus.)


Ensimmäinen kosketukseni tencel-lankaan, ja täytyy sanoa, että kauniisti hehkuu. Tuntu on kuitenkin sen verran muovinen, että vähän tuli sitä unelmaisen babymerinoista Gailia ikävä.. Älkäätte kuitenkaan huoliko – sekin on taas kovassa käytössä ja uuden veroinen! :)


Tuota New Havenista varta vasten hankkimaani kerää lukuun ottamatta tein kaikki lankahankintani netissä. Olen jo pitkään haikaillut Knit Picksin lankojen perään ja täytyy sanoa, että uskomattoman laadukkaan tuntuista tavaraa hintaansa nähden! (On synti ja häpeä, ettei näitä voi tilata Eurooppaan. Pitänee pistää adressi pystyyn...) Kahmin kahta eripaksuista silkkisekoitetta, pitsivahvuista merinoa ja monisävyistä sukkalankaa. Yksikään vyyhti ei vielä ole ehtinyt puikoille, mutta lupaan, että näistä kuullaan pitkin vuotta. ;)


Paitsi konkreettista käsityötavaraa, mukaan tarttui tietenkin myös kaikenmoisia uusia vaikutteita ja mieltymyksiä – enimmäkseen kalliita tai epäterveellisiä. Yksi uusista rakkaudenkohteistani on cupcaket, joita olen aiemmin pitänyt todella yliarvostettuina. Nyt olen kiiruhtanut leipomaan niitä itsekin:


Käytin Pirkan Vadelmaisten kuppikakkujen ohjetta. Kuorrutetta tein tosin vain puolet tuosta määrästä ja se riitti hyvin. Lisäksi korvasin kuorrutteen vadelmat tilkalla mustikka-aroniamehua. (Kypsentämättömissä vatuissahan vaanii se norovirus...) Suosittelen lämpimästi – oli herkkua! <3

Ja leipomuslistalla on yhä jonoa: haluan toki kokeilla New Yorkin diner-tyylistä juustokakkua, mehevää red velvet cakea, porkkanakakkupohjaisia kuppikakkuja, karamelliomenoita sekä iki-ihania macaron-leivoksia, joihin törmäsin vaihtoyliopiston kansainvälisillä viikoilla... :9 Mitäs sanoin: kallista ja epäterveellistä. I'll keep you posted.

Outo arki

Niin loppui amerikkalainen syyslukukauteni...
Lensin takaisin Totorolla.

Norwegian Totoro Mittens (Ravelry)

Lanka: Ihanan niittyinen Novita Nalle Colori (n. 50 g); valkoinen Novita Wool (n. 30 g)

Puikot: Knit Picks Symphonie 3,5

Ensimmäinen lapanen valmistui oikeastaan jo viime talvena, mutta kuuma kesä lähetti projektin pitkille horrosunille. Vasta nyt, kun kotiuduin uudenvuoden tienoolla, olin niin kovassa neulontapuutteessa, että rykäisin toisen lapasen valmiiksi parissa illassa. Totoroihin tarttuminen tuntui erityisen sopivalta kahdesta syystä:

1.) Kotimatka oli niin pitkä, että alpakkasormikkaisiini puhkesi reikä. Tarvitsin uudet hanskat.

2.) Jos animen piirissä on koskaan luotu maagista realismia, Totoro on juuri sitä: omituisia asioita arkisessa maailmassa.

Muualla asuminen näyttää kaiken tutun niin uudessa valossa. Jos olisin istunut täällä koko syksyn, en ollenkaan huomaisi, kuinka pitkä ja sininen on suomalainen talvihämärä. Rekisterikilvet ja pistorasiat ovat aivan erinäköisiä kuin muistin. Ja kaikkialla on pientä, hiljaista ja uneliasta.

Ihan kuin olisi palannut maahismaahan, jonka luuli vain kuvitelleensa.

Yle muuten esitti Tonari no Totoron juuri tänä aamuna, kun lopettelin peukaloa. Peukaloa, josta tuli ihan eri näköinen kuin edellisestä. Tein ohjeeseen nimittäin paljon muutoksia, mutta vähän muistiinpanoja. Kakkoslapasesta tuli myös himpun isompi, koska väliin mahtui melkein vuosi taukoa ja muuta projekteja enkä ole mikään kirjoneuleiden mestari. ...vielä!

Mutta bottomline: I'm back! With vengeance and cute mittens!

(Jos haluat katsoa, miten vaihtokauteni meni, vieraile osoitteessa connecticuted.blogspot.com. Takautuvia päivityksiä on vielä luvassa.)

Sushia ja tohveleita

Eläköön kesäloma ja kokeilunhalu! Eilen meillä lounasteltiin kotitekoisen sushin merkeissä.

Ostimme laiskuuttamme Blue Dragonin ateriapakkauksen, jossa oli pakolliset tykötarpeet neljään makirullaan. Täytteeksi laitettiin kurkku- ja porkkanatikkuja, raakaa ja kypsää merilohta, sekä itse marinoitua tofua. Voittajayhdistelmäksi nousi uunilohi+kurkku. Tofun kannattaisi olla kylmäsavustettua, että se pääsisi edes hiukan pilkottamaan norin vahvan merenmaun takaa. Raaka porkkana taas on tekstuuriltaan aika dominoiva.


Vastoin ennakko-odotuksia riisin rullailu ei ollut yhtään hankalaa, pelkästään hidasta. Työläin luku on etikkariisi, jota tulisi sekä keittää, jäähdyttää että muotoilla zenmäisellä hartaudella. Toiseksi haastavinta on wasabin annostelu – sitä on kiva olla, mutta pienikin liika on aivan liikaa.


Ruokajuomana nautittiin pieni mutta laadukas pullo sakea – ihan jo senkin kunniaksi, että meikäläisen lähtö lähestyy...


Lyhyesti sanottuna siirrän kirjallisuudenopintoni täksi syksyksi Western Connecticut State Universityyn. Vaihtokokemuksia ja jännittäviä kulttuurihavaintoja pääsee seuraamaan uudessa puujalkablogissani cut & connected. Täällä Latvuston puolella jatketaan kirjallisuudella ja käsitöillä. Mistä puheen ollen, tässä viimeinen projektini ennen New Yorkia:


En Pointe (Ulla 3/2007)
Lanka: Aade Lõng Artistic, alle 50 g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphoniet
Koukku: 3,0
Napit: puuta, Tallinnasta


Näillä minä sitten tassuttelen danburylaisessa opiskelija-asuntolassa, kun en halua tai tarvitse kenkiä. Jos kuluvat puhki, ei haittaa! Tuon napit Suomeen ja neulon uudet.

Neuloottisen hartiahuivi

...on tietenkin haltiahuivi!

Tämä olisi taatusti kelvannut propiksi vaikka Lord of the Rings -filmatisointeihin. Harmaisiin satamiin vaeltavien haltioiden hunnuksi.

Aquila (Ulla 01/08)
Lanka: Southwest Trading Company Xie, 83 g
Puikot: 3,0 Knit Picks pyöröt

Tämä harmittoman näköinen taikaviitta on pääsyyllinen viime kuukausien päivityskatoon. Minusta saatte korkeintaan pakoauton kuljettajan. Olen ollut yhtä ahkera kuin aina ennenkin, siitä ei ole epäilystäkään, mutta näin suuren ja ohuen seitin kutominen vei silti pienen iäisyyden – kaksi ja puoli kuukautta.


Xie on hennompaa kuin useimmat tuntemani virkkauslangat. Niinpä huivista tuli juuri niin kevyt ja läpikuultava kuin toivoinkin. Painaa hartioita suunnilleen saman verran kuin kuiskaus, vaikka pidinkin neuletiheyden kohtuullisen tiiviinä. Sataprosenttiseksi bambuksi Xie on suloisen pehmeää, mutta myös yllättävän haurasta ja rispaantuvaa. Yleensä näiden lankojen yhteydessä niristään liukkaudesta ja joustamattomuudesta, mutta minua haittasi enemmän langan katkeilu ja pörrööntyminen.


Sari Åströmin ohjeesta en sen sijaan keksi pahaa sanottavaa. Tämä on kaunein huivimalli, jonka olen löytänyt sitten Gailin!

Iltapala

Pahoittelen pitkäksi hujahtanutta blogihiljaisuutta, mutta viime aikoina ei ole ollut paljon muuta asiaa kuin kiirettä ja väsymystä. Eihän sellaisesta kukaan halua lukea.

Ja kun telkkarikin jauhaa pelkkiä kesäuusintoja ja puutarhaohjelmia, en tule neuloneeksi, vaan nyherrän edelleen niitä samoja pitsejä, joista joskus keväällä innostuin...

Halusin kuitenkin pulpahtaa juuri sen verran, että joku ehtii minut eräkiikareilla bongata ja ilmoittaa ornitologiseuraan. Etteivät luule minun kuolleen sukupuuttoon ja tule surullisiksi.

Kerron siis uusimmasta ruokalöydöstäni,

PAPRIKAPANNARISTA

- sovellettu Herkkuruokaa-blogin oivallisesta ohjeesta -

5 dl rasvatonta maitoa

3 munaa

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

n. 100g pakastepinaattia (sulatettuna)

2 tl paprikajauhetta

2 tl mustapippuria

ripaus suolaa

Vispaa kaikki aineet kunnolla sekaisin ja kippaa leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Täyte:

1 paprika

3 kevätsipulia varsineen

2 rkl pizzamaustetta

Pese, pilko ja paista kasvikset pienessä tilkassa oliiviöljyä. Anna jäähtyä hetki ja ripottele tasaisesti pannarin päälle. Sirota päällimmäiseksi vielä reilusti pizzamaustetta.

Paista 225 asteessa n. 30 min. Jos pannari on vielä tämän jälkeen löllön tuntuista, pistä uuni kiinni ja anna luomuksesi kuivua hetki jäähtyvässä uunissa. Hyvää sekä kuumana että kylmänä!

Ah, lempeä ilta-aurinko! Jännästi liimasi profiilini seinälle. Vähän liian pitkät hiukset hainhampaille joo, mutta nenä on aateliselta esi-isältä...

Kawaii-keskiviikko

...ja nyt kaikki tekee aaltoja kevään ensimmäisen lämpöaallon kunniaksi!

Nalu Mitts (Sparrowhawk's Rav Store)
Lanka: BC Garn Allino, mudankirjava, 40g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphonie

Suomen suurin kämmekäskokoelmani sai siis jälleen uuden jäsenen! Nämä kaverit ovat kesäisen coolit, puoliksi pellavaa ja puoliksi puuvillaa - onnen omiaan vaikka pyöräilyhanskoiksi. Lanka on erään väärinkäsityksen poikanen: tilasin Titityystä Shibui Knitsin sukkalankaa, mutta se olikin (vastoin nettikaupan tietoja) loppu. Koska en parin kuukauden odotuksen ja lupailunkaan jälkeen saanut haluamaani väriä, Titityy esitti pahoittelunsa tanskalaisen kasvilangan muodossa. Hyvä niin, koska näistä tuli oikein näpsät!


Jostain syystä kaappiini kerääntyy ja kerääntyy a.) välikausitakkeja, b.) printtiteepaitoja ja c.) kämmekkäitä – niiden kanssa on vaikea mennä vikaan. Mutta auta armias, jos jostain pitäisi nyhjäistä hyvät housut tai kengät...


Tänään saapui Ameriikan ihmemaasta myös pieni tilpehööripaketti. Katsokaapas tätä asunpiristäjää! Julmaa dinoa mahtavampi on vain söpö saurus:


Älkää antako ulkomuodon hämätä. Tuo hirviö talloi varpailleni, kaatoi maljakon ja söi jääkaapista kaikki porkkanat. Ah ja voih! Kuka pelastaisi minut tältä poskettomalta postimyynti-Godzillalta?! ...Oi! Onko se albatrossi? Onko se avaruusalus? Ei!! Se on Superlaama!!!


Nämä siis Cute-Plush.comista. Ihania!
...Ja niistä muistui mieleeni, etten koskaan älynnyt esitellä Jyväskylän vapaa-aikamessuilla tapaamaani kasvissyöjäzombia:

"Graaaaains!"

Tossutellen

Kun ei tuhlaa aikaansa juhlapyhien noteeraamiseen, saa kummasti asioita aikaan. Vappua esimerkiksi on hyvä juhlistaa ihan vain nauttimalla kulhollinen pop cornia ja näpertämällä valmiiksi veikeät villatossut.

En Pointe (Ulla 3/2007)
Lanka: Aade Lõng Artistic, alle 50 g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphoniet
Koukku: 3,0

Jos ei lasketa erästä lakritsijäätelön näköistä villapalloa, jonka pyörittelin pienellä lammastilalla Turun saaristossa kymmenen vuotta sitten, en ole koskaan huovuttanut mitään. Siksi piti hieman tunnustella maastoa: näistä kumpikin kävi kahdella 40-asteen kierroksella, mutta kaveri ei koskaan sattunut samaan koneeseen. Koska muun pyykin määrä ja laatu näyttää jonkin verran vaikuttavan huopumistulokseen, tossuista ei siis tullut aivan identtisiä.


Täysin käyttökelpoiset, symppikset balleristit niistä kumminkin kuoriutui, kun vähän näytti neulaa. Napit ovat peräisin ompelurasiani vaatimattomasta tilpehööripussukasta. Minimalistisen kirjontakoristelun olisi tarkoitus heijastella nappien ranskanliljakuviota.


Taidan antaa nämä äidilleni kiitokseksi vironvillan diilaamisesta ja rokotusasioitteni hoitamisesta. (Amerikkalaisissa opiskelija-asuntoloissa voi nähtävästi tulehduttaa aivokalvonsa.) Äiti se alunperin on ostanut niin langan kuin napitkin ja minähän haluan tietysti osoittaa, että hän on valinnut hienon ja tuotteliaan sijoituskohteen, eikä näitä osakkeita kannata myydä ihan vielä... Tahdon kyllä tällaiset tohvelit itsellenikin, mutta vihreästä langasta ja puisilla napeilla.


Taivas taisi aattona ottaa vähän liikaa, kun oli tänään niin ailahtelevainen. Aamulla se protestoi raivokkaasti kaikenlaisia piknikkejä vastaan, mutta iltaan mennessä oli jo kaivettu esiin omatkin serpentiinit. Voi näitä nykyisiä luonnonjumalia... Hirveitä diivoja.

Alpakkalevää

No niin, tässä se ujo eliö nyt on! Se on huivi. Hemmetin iso huivi. Niin iso, että se on jo viitta. Niin iso, että jouduin käymään jopa kahdesti ostamassa lisää lankaa. Niin iso, että jos se sattuisi karkaamaan tuuleen, Islannin tuhkapilvet tuntuisivat hyttysen pieruilta sen jälkeen. Koko Suomi pimenisi päiviksi!

...no, ehkei sentään. Sehän on kuitenkin pitsiä!


Laminaria (Knitty, Spring 2008)
Lanka: Drops Alpaca, sammakonvihreä, n. 220g
Puikot: 5,0 Knit Picks pyöröt


En ole missään vaiheessa ollut ihan vakuuttunut, ovatko tämä lanka ja tämä malli mikään unelmayhdistelmä, mutta kun molemmat kerran ovat tahoillaan mukavia, eihän tämä täysin myttyynkään voinut mennä. Neuloin kerrankin ihan kirjaimelleen ohjeen mukaan, isomman koon toistoilla.


Eestiläiset kuviot olivat kaikki uusia tuttavuuksia, eivätkä lainkaan niin hankalia kuin miltä aluksi kuulostivat. Tikuttelinkin tämän jättiläisen tasan kahdessa kuukaudessa. Ottaen huomioon, että käsissäni on ollut paljon muitakin langallisia ja langattomia projekteja, se ei ole paljon mitään.


Tarkoitus oli tehdä iso mutta kevyt huivi, johon voisin kevätkylmillä kääriytyä, kun istun vetoisissa Jugend-luentosaleissa. Enää en kuitenkaan tiedä, raaskiiko tätä kuljetella...?


Jostain syystä sukkia neuloessa tulee aina himo neuloa huiveja ja huiveja neuloessa taas himo neuloa sukkia. Tästä ja lähestyvästä vuodenajasta voinee päätellä, mihin seuraavaksi tartun...

Mättöä

Pääsiäinen kuuluu kiistatta suuriin ruokajuhliin, mutta näitä mainioita perusmössöjä voi hyvin nauttia arkenakin.

Aamumättö (yhdelle)

n. 2 dl maustamatonta (rasvatonta) jogurttia
1 banaani
n. 3 rkl kaurahiutaleita tai leseitä
liraus juoksevaa hunajaa

Kaada jogurtti mukavaan välipalakulhoon. Siipaloi päälle banaani. Ripottele pinnalle kaurahiutaleet. Lorauta päälle hieman hunajaa ja nauti – puoli ruokaympyrää aamuisessa asussa!

Lounasmättö:
Kvinoaa ja ananasta aasialaisittain (kahdelle)

vajaat 2 dl kvinoaa
neljä kourallista soijasuikaleita
¼ kasvisliemikuutiota
1 rkl rypsiöljyä
½ sipulia
2 tomaattia tai ½ paprikaa
1 purkki ananasviipaleita
soijakastiketta
makeaa thai-chilikastiketta

Huuhdo ja keitä kvinoat pakkauksen ohjeen mukaan. Heitä soijasuikaleet paistinpannuun ja laske päälle kylmää vettä sen verran, että ne peittyvät. Lisää kasvisliemikuution osa – halutessasi myös muita mausteita – ja keitä, kunnes vesi on haihtunut tai suikaleiden konsistenssi vastaa vaativaa makuasi. Lisää lähes kuivalle pannulle öljy, hienonnettu sipuli ja pilkotut tomaatit tai paprika. Paista suikaleita ja kasviksia kohtuullisella lämmöllä kunnes sipuli on hieman läpikuultavaa ja soijasuikaleiden pinta on saanut kevyesti väriä. Lisää pilkotut ananasviipaleet ja paista hetki lisää. Roiski koko komeuden päälle soijakastiketta ja chilikastiketta makusi mukaan. Jos seos jää turhan kuivaksi, kostuta ananasten jälkeensä jättämällä mehulla. Kumoa kastike kvinoan päälle ja SYÖ!

Iltapalamättö:

Talkkunahyve (neljälle)

1 purkki (2 tai 2,5 dl) vispikermaa
1 tölkki (rasvatonta) maitorahkaa, esim. Ehrmann
2 – 3 rkl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
0,5 dl – 1,5 dl talkkunajauhoja
1 pussillinen pakastepuolukoita

Vispaa kerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon maitorahka. Mausta seos sokereilla (tässä vaiheessa ne on helpompi sekoittaa mukaan). Lisää talkkunajauhoja, kunnes seoksen paksuus tuntuu mielestäsi sopivalta. Sekoita lopuksi joukkoon reilu satsi puolukoita. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään, jaa kuppeihin ja ole tyytyväinen.


Kylläistä keväänodotusta! Seuraavaksi pääsen toivottavasti esittelemään alpakkahuivin, joka tuolla lounasmätön vieressä ujostelee…

Nam!

Makoisat, piparminttuiset kotisukat valmistuivat:


Firestarter (Yarnissima Ravelry Downloads)
Lanka: Colinette Jitterbug, Renaissance, n. 100g
Puikot: 3,5 Knit Pro Symphonie sukkikset (Hiljattain hankitut – ylittivät odotukset!)


Nämä ovat ensimmäiset (vaan eivät suinkaan viimeiset!) sukkani, joissa pääosassa ei olekaan jännä pitsi- tai palmikkokuvio vaan upeasti värjätty lanka. Miellyin kovasti Jitterbugiin – pitää tilata lisää heti, kun suinkin ilkeän. Josko raaskisi ostaa vaikka pienen puseron verran?


Joo, hajaantukaa. Täällä ei ole mitään muuta nähtävää.