3.8.2008

Green Stuff

Tummansininen on ihan mukava väri. Violettikin viehättää joskus. Ja ruskea – se lämmittää. Musta taas on monikäyttöinen. Mutta vihreä, vihreä on värien kuningatar: samalla kertaa raikas ja rauhallinen, samalla kertaa tuttu ja vieras. Pihakoivu ja golfkenttä, menninkäinen ja vihainen meri.

Jokainen hyvänpäiväntuttunikin tietää, että vihreä vetää minua puoleensa melkein yhtä tehokkaasti kuin kirjat ja hiljaisuus. Niinpä olen viimeaikoina(kin), sanotaan vaikka kesän kunniaksi, tehnyt vihreitä asioita.

…esimerkiksi neulonut ensimmäisen hartiahuivini koskaan!

Revontuli

Ohje: Ulla 03/07
Puikot: 5.00 pyöröt (80cm)
Lanka: Tallinnan tuliainen, vihreänkirjava Aade Lõng-villalanka

Tässä lapsi on koko komeudessaan, vielä pingottumassa… Voisin ehkä ilmoittautua Yön Ritarin hipihtäväksi sidekickiksi, yes?

Se on juuri niin kepoinen, että laskeutuu kauniisti, mutta kuitenkin niin lämmin, että taitaa päästä ensi viikonloppunakin reppuun, kun lähden susirajalle saunomaan. Suojannee hyvin hyttysiltä ja järvituulilta. Ja rakastan nämä värit mustiksi!

Jostain Tallinnan pienestä käsityökellarista löytyi myös tällaisia ”Lorien-solkia”, joiden avulla luomus pysyy päällä ja näyttää erityisen romantilliselta… En yhtään ihmettele, että ohje on kotimaisissa blogeissa niin suosittu.

Sääli, että Revontulen kanssa ei raaski pitää kuin mahdollisimman mustia ja yksinkertaisia vaatteita. Neuloin nimittäin ensimmäisen lomaviikkoni ratoksi pannan, joka olisi mukavasti sävysävyyn… (Pelottava kuva, I know.)

Bamboozled

Ohje: Half-Assed Knitting Patterns
Puikot: 4.00 sukkapuikot
Lanka: Vihreä Novitan Bambu

Totta puhuen, tarkoitus oli neuloa tämä tummanruskeasta, mutta Bambun valmistaminen oli ilmeisesti juuri päätetty lopettaa, eikä koko kaupungista löytynyt kuin hajakeriä. Sääli, koska ihastuin materiaaliin: pehmeää kuin hattara, eikä sähköistä hiuksia ollenkaan.


Vihreäksi loppuhuipennukseksi voisin vielä mainita kasvattaneeni itse salaattia ja rucolaa tänä kesänä. Kun opiskelijan lompakossa ei kerran kahise mitään vihreää, piti kokeilla, mihin yksi parvekelaatikko pystyy.

Alku oli lupaava: muutamassa päivässä multaa ei enää edes pilkotellut hauskanmuotoisten lehtien alta. Kesän kuluessa ne kasvoivat ja kasvoivat, mutta eivät lainkaan pulskiksi ja leveiksi, vaan pitkiksi, ja joka ainoaan versoon puhkesi hieman raihnainen mutta päättäväinen kukka. En käsitä mitä tein väärin. En edes tiennyt, että salaatinkukkia on olemassa! :/

2 kommenttia:

Tinu kirjoitti...

Hurjan nätti tuo sinun hartiahuivisi. Värit ovat kertakaikkisen lumoavat.

Ei tuo panta-kuva niin kovin pelottava ole, mutta näytät siinä enemmän veljeltäsi kuin missään muussa kuvassa, jonka olen sinusta nähnyt :)

Elen kirjoitti...

Kiitos kehuista! Oon kuolannukin tota lankaa netistä jo jonkun aikaa...

Eikö se sitten ole pelottavaa, jos näytän veljeltäni?! :/ Nyt yhdennäköisyys onneksi väheni, kun siltä lähti tukka...