Tästä hurjistuneena askartelin itse pari ehdottoman stabiilia ja pernarutotonta korviketta.
Specimen
no. 1: Hiirenkorvia ahmiva hirviökirjanmerkki.
Tavattoman
helppo ja nopea tehdä. Ei tarvita kuin paria eriväristä paperia. Itse käytin
kaksipuolista origamipaperia, tavallista valkoista tulostuspaperia ja hieman
paksumpaa mustaa piirustuspaperia. Silmiin lisäsin pieniä detaljeja
piirtämällä. Idean ja jonkinmoiset ohjeet löysin (via Pinterest) täältä.
Specimen
no. 2: Viktoriaaninen pitsikirjanmerkki.
Koska olen
edelleenkin vähän heikkona viktoriaaniseen estetiikaan. Virkkasin tämän
Anchorin pellavavirkkauslangasta ja tärkkäsin kevyesti erikeepperivedellä. Nauha
on ompelulaatikon kätköistä. Alun perin Suomalaisen kirjakaupan
skräppäysosastolta, ellen ihan väärin muista.
Ji-hii!
Keräilen kirjanmerkkejä pienimuotoisesti itsekin. Ehkä esittelen kokoelmani
helmet joskus täälläkin.
*****
Muistin
pienellä, kirjeessä kulkevalla kiitoslahjalla myös hollantilaista kaveria, jonka
vieraana vietin muutaman huippuhienon päivän tänä keväänä. Lähetin suklaan
ohella ohuet palmikkokynsikkäät:
Oddity (Ulla 3/11)
Lanka: Colinette Jitterbug, ginger cinnabar (?), n. 30
g
Puikot: 2,5 mm
Koko: M
Näin pieneksi neuleeksi nämä olivat yllättävän työläät, mutta ah, niin palkitsevat! Ihanaa, että muutamastakymmenestä lankagrammasta voi saada jotain kaunista ja käyttökelpoista!
Lankavalintaan vaikutti tosin ennen kaikkea väri. Kävin Hollannissa huhtikuun lopulla eli juuri silloin, kun uusi kuningas astui valtaan. Koska Willem-Alexander sattuu olemaan Orangen prinssi (tai jotain sinnepäin), hollantilaisten juhlaväri on oranssi.
Sitä
oranssia ja kuninkaallisteemaa sitten riitti. Tilaisuutta varten oli
suunniteltu oma leivos:
Kaupassa
myytiin oranssia paprikaa, porkkanoita ja appelsiineja samassa pussissa, jotta
kansa voisi keitellä juhlan kunniaksi oranssia soppaa...
Ja
oransseja strösseleitä piti tietysti olla, koska tyypillinen hollantilainen
aamiainen on paahtoleipä, jonka päälle levitetään maapähkinävoita ja – oi kyllä
– strösseleitä. Like so:
Kaiken
muun hyvän lisäksi nuo pienet palmikkokuviot muistutavat hieman Willemin ja
hänen vaimonsa Maximan nimikirjaimista väännettyä monogrammia. It was meant to
be.