24.5.2012

Kerronko hyvät vai huonot ensin?

Hyvät. (Niinhän ihmiset kai yleensä vastaavat?)
Sain tänään valmiiksi aika hiisin komeat sukat:


Bayerische Socks (See Eunny Knit)
Lanka: Drops Fabel, royal blue, n. 90 g
Puikot: metallia, 2,5 mm

Tässä projektissa oli jotain todella tyydyttävää. Ihan jo siksikin, että opin vääntämään pikkupalmikoita ilman apupuikkoa, ja työ sujui yllättävän vitkaan. (Ehkä viikko/sukka noin iltapuhteina.) Se, että kaikki palmikkojen oikeat silmukat on neulottu takareunastaan, antaa kuvioille vielä ekstraprofiilia. Aika todella juhlavan näköiset. <3


Siksi toisekseen, tuo väri. Siinä on jotain puhuttelevaa. Todella in-.your-face sininen. Kirpeä, syvä turkoosi, jota kökkö pokkarikamerani ei kerta kaikkiaan saanut kääntymään pikseleiksi. Ei edes vastavärin avulla. Niin, että joudutte nyt googlettelemaan, jos haluatte tietää, miltä tuo lanka oikeasti näyttää.

(Siinä on vähäsen gradumatskua. Huomatkaa ihastuttavat pupumerkkilaput.)

Huonot.
Minusta on tainnut tulla lankahamsteri. Minusta, joka aina olen ollut niin hyvä hillitsemään materiaaliset mielitekoni. Kattokaa ny tätäkin:


Siinä on muutama pusero. Jos joku vaan ehtis tekemään.
Joka lajia löytyy: ColourMartin kashmir-silkki-jatiesmitä-sekotetta, ranskalaista bambua, Karnaluksista kaapattua puuvillaa ja uusimpana tulokkaana vielä Cascaden Eco +:aa (on muuten pehmeää villalangaksi!). Hienointa on, että vain tuon Eco +:n tuleva olomuoto on täysin päätetty. (Siitä tulee Aidez! ...joskus syksyllä.)
Lanka on kirjojen ohella ollut minulle niitä harvoja asioita, joita ei muka voi olla liikaa. Mutta nyt kun kaappiin ei mahdu enempää (eikä muuten mahdu kirjahyllyynkään), saatan joutua akkommodoimaan tätä skeemaa vähän...
Lankadieetti olisi kai paikallaan. Mutta jos vastaan kävelee kympin tai parin puserolangat, niille on vähän vaikea sanoa ei. Niillä ei ehkä ole kauriinsilmiä, mutta kovin pehmoisia ne kyllä on...

13.5.2012

Parlor Games

Steampunk kiinnostaa. Enenevissä määrin.

Tämän henkilökohtaisen pikkubuumin (mulla pitää aina olla joku buumi päällä) siemen oli oikeastaan siinä, kun leikillämme ideoitiin määrittelemättömässä tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttäviä hääjuhlia. (Sukulaiset, huomatkaa kursivoinnit.) Millaisen mekon haluaisin, jos saisin millaisen vaan?
En ainakaan valkoista. Mutta ison ja vanhanaikaisen. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos kerran pitää mekkoon pukeutua, sen pitää olla mahdollisimman juhlava ja monimutkainen, as in, vaivan arvoinen. Paljon alushameita ja yksityiskohtia, vähän pitsejä ja nyörejä, ehkä korsettikin. Eli sellainen viktoriaaninen! Mieluiten joidenkin epäsovinnaisten, pitkävartisten nyörikenkien kanssa. Koska alushameita ja monokkeleja tai ei, pitäähän sitä pystyä nousemaan junaan tai zeppeliiniin jos Viiltäjä-Jack tai jättimustekala pääsee valloilleen. And kick some ass.

Olen oikeastaan aina pitänyt viktoriaanisista vaatteista. Liiveistä, ruusukkeista, silintereistä, pitsihuiveista ja sen sellaisista. Räätälöityinä, tietenkin. Katselin vasta Yleltä uuden Great Expectations -adaptaation ja inspiroiduin siitäkin kovasti. Todella laadukkaasti tehty kolmiosainen minisarja, suosittelen. Samoin kuin Abney Parkin musiikkia.

Sanon tämän siksi, että vaikutteita saattaa näkyä. Näissä ja tulevissakin kätten töissä.


Green Parlor
Ohje: mukailtu Zoom Yummy -blogista, koriste omasta päästä (tarkemmat ohjeet Ravelryssä)
Lanka: 7 Veljestä, Irish green, n. 75 g; koristeessa musta Novita Tennessee
Koukku: 3,0 mm


Purple Parlor
Ohje: mukailtu Zoom Yummy -blogista, koriste A Common Thread -blogista
Lanka: 7 Veljestä, vanha violetti, n. 75 g; koristeessa hopeanharmaa Novita Tennessee
Koukku: 3,0 mm

Nämä tossut ovat yhtä neroutta alusta loppuun. Totesin eräänä sunnuntaiaamuna, että tohveleille olisi käyttöä, ja illalla minulla oli tämmöiset. Helppoa, nopeaa, eivätkä vajaat seiskaveikkakerät voisi mennä parempaan tarkoitukseen. Koristelumahdollisuudetkin ovat käytännössä rajattomat – mietin myös mustia tossuja valkoisilla ruusukoristeilla. Ehkä jonain tylsänä sadepäivänä...


Nämä istuvat omaan jalkaani täydellisesti – mutta tein kyllä muutamia muutoksia: a.) lisäsin varsinaisten lisäyskerrosten jälkeen vielä yhden pylvään joka kerros niin kauan kuin virkkasin pyörönä. b.) En edes laskenut tasona virkattuja kerroksia, tein vain siihen asti, kun sovitettaessa tuntui sopivalta. c.) Suljin kantapäänkin kiinteillä silmukoilla, tossun ulkopuolelta käsin. d.) En virkannut reunusta suuaukon ympärille lainkaan, koska siitä tuli ruma. Muuten voin kyllä suositella ohjetta. Suorastaan painokkaasti.

Vielä överimmin viktoriaanis- tai ehkä goottityylinen on tämä pitsikoru, jonka virkkasin juhlavaatteiden kanssa käytettäväksi:

Lanka: jotain Coatsin mustaa virkkausrihmaa
Koukku: 2,0 mm

Tähänkin ohjeeseen miellyin suuresti. Yksittäiset motiivit ovat kauniita ja niin mukavia väkertää, että olen yrittänyt keksiä niille muitakin osuvia käyttökohteita, toistaiseksi tuloksetta. (Liivi ehkä? Tai liina. Valoverho kuulostaa himpun kunnianhimoiselta.) Tähän pantaan motiiveja upposi neljä. Ohjeenmukaisen ruusun jätin pois, ja kiinnityslaitteiksi ompelin hakasten sijaan mustat silkkinauhanpätkät. Ne on hankala sitoa tarpeeksi tiukalle, mutta muuten toimii hyvin. Ihan tulee sellainen mustuuteen tukehtuva ja morticia-addamsmainen olo.


Kuvan toinen koruluomus syntyi vähän helpommalla: Löysin nappilaatikosta koristeavaimen, jonka olen joskus noukkinut mukaani jostain. En edes muista mistä, mutta jotain nurkkia olen kai ollut siivoamassa. Pujotin karkeimman hopeanvärisen kaulaketjuni sen läpi, ja se oli just niin haastavaa. Älkää tehkö perässä. Trendien aloittaminen vähän niin kuin murskaisi tän väärinymmärretyn nonkonformistin imagon.