Sain tänään
valmiiksi aika hiisin komeat sukat:
Bayerische Socks (See Eunny Knit)
Lanka: Drops Fabel, royal blue, n. 90 g
Puikot: metallia,
2,5 mm
Tässä
projektissa oli jotain todella tyydyttävää. Ihan jo siksikin, että opin
vääntämään pikkupalmikoita ilman apupuikkoa, ja työ sujui yllättävän vitkaan. (Ehkä
viikko/sukka noin iltapuhteina.) Se, että kaikki palmikkojen oikeat silmukat on
neulottu takareunastaan, antaa kuvioille vielä ekstraprofiilia. Aika todella
juhlavan näköiset. <3
Siksi
toisekseen, tuo väri. Siinä on jotain puhuttelevaa. Todella in-.your-face
sininen. Kirpeä, syvä turkoosi, jota kökkö pokkarikamerani ei kerta kaikkiaan
saanut kääntymään pikseleiksi. Ei edes vastavärin avulla. Niin, että joudutte
nyt googlettelemaan, jos haluatte tietää, miltä tuo lanka oikeasti näyttää.
(Siinä on vähäsen
gradumatskua. Huomatkaa ihastuttavat pupumerkkilaput.)
Huonot.
Minusta on
tainnut tulla lankahamsteri. Minusta, joka aina olen ollut niin hyvä hillitsemään
materiaaliset mielitekoni. Kattokaa ny tätäkin:
Siinä on
muutama pusero. Jos joku vaan ehtis tekemään.
Joka lajia
löytyy: ColourMartin kashmir-silkki-jatiesmitä-sekotetta, ranskalaista bambua,
Karnaluksista kaapattua puuvillaa ja uusimpana tulokkaana vielä Cascaden Eco
+:aa (on muuten pehmeää villalangaksi!). Hienointa on, että vain tuon Eco +:n
tuleva olomuoto on täysin päätetty. (Siitä tulee Aidez! ...joskus syksyllä.)
Lanka on
kirjojen ohella ollut minulle niitä harvoja asioita, joita ei muka voi olla liikaa.
Mutta nyt kun kaappiin ei mahdu enempää (eikä muuten mahdu kirjahyllyynkään),
saatan joutua akkommodoimaan tätä skeemaa vähän...
Lankadieetti
olisi kai paikallaan. Mutta jos vastaan kävelee kympin tai parin puserolangat,
niille on vähän vaikea sanoa ei. Niillä ei ehkä ole kauriinsilmiä, mutta kovin
pehmoisia ne kyllä on...