Kyllä käsitöilläkin on jotain yhteistä sarjakuvien kanssa. (Kaikella on!) Silkkaa arthrologiaa – eli ruutudynamiikkaa molemmat. Ei tavitse kuin hahmottaa systeemi. Yksinkertainen, ihana, looginen systeemi...
Varisverho/Crow Curtain
Lanka: 6-säikeinen kalalanka
Koukku: 2,0 mm
Tein pitkästä aikaa tilaustyön: tietynkokoinen valoverho tiettyyn pikkuikkunaan. Ja lisäksi toiveissa oli "jonkun ison linnun" kuva. Lienee sanomattakin selvää, että sopivan mallikaavion löytäminen kuulosti jo kättelyssä hankalalta. Joku realisti olisi saattanut todeta, että mahdottomalta. Tuhlasin siihen silti aikaa, koska never give up the chase.
Typerä, itsepäinen minä. Eihän oman ruutuvirkkausmallin suunnitteleminen ole temppu eikä mikään!
Laskin siis mallitilkun avulla, kuinka monta ruutua pystyyn ja vaakaan tuottaisi halutut mitat. Koska riittävän isoa ruutupaperia ei ollut käsillä, halkaisin konseptiarkin ruudut neljään osaan ja rajasin itselleni laskujen mukaisen karsinan – se oli se vaikea osuus. Enää ei tarvinnut kuin luonnostella tilaan sopiva lintu sekä tussata ääriviivoille ja niiden sisään jääneet ruudut. Ilahduttaakseni muita ruutuvirkkaajia ja ornitologeja, siistin luonnoksen myös Excel-taulukoksi. Sen voi ladata ilmaiseksi Ravelrysta, täältä. (Jo toinen oma design! Kenelle saan suunnitella seuraavaksi?)
Materiaalina on muuten käytetty muinaista kalalankavyyhteä, jonka tongin esiin mummolan vintiltä, huuhtelin järvessä ja kuivasin kesäauringossa. Kaikin puolin kotikutoinen tuotos, siis. Väitettiin, ettei se olisi ihan oikean kokoinen, mutta sitä en usko. Jätin tarkoituksella hieman pingotusvaraa, jotta lintu istuisi ikkunalle kauniimmin. Kalalanka on yllättävän joustavaa ja kaipaa pientä pahoinpitelyä.
Mutta ei tässä vielä kaikki! Pieni pääni on jo hetken kehitellyt toistakin ruutuideaa:
Companion Cube grannies! Mikä edustaisikaan paremmin Aperture Sciencen kodikasta, kutsuvaa, äidillistä lämpöä... Tämä on niin järkyttävän ilmeistä! Olin hyvin yllättynyt, kun nopea googletus ei nostanut pintaan vastaavaa ideaa. Tästä tulisi tyylikkäin peitto ikinä, jos joku jaksaisi tehdä...
Tietysti olen jatkanut myös seinilleni rakentuvaa ruutukertomusta. Millaisilla mielenmutkilla näistä saisi yhtenäisen tarinan? Väitän, että yllättävän yksinkertaisilla.
(Anteeksi kökkö kuva - ne nyt vaan ovat kovin valovoimaisia.)
Ostin Oxfordin Blackwellsiltä ja olen syvästi ihastunut. Myös Jekyllin dekantteri, tekstuaalinen Moby Dick tai Nevermore-jalkainen Korppi olisivat kelvanneet, mutta aikuisuus on kuulemma valintoja. Juuri näistä tuli hyvä kokonaisuus, ja siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse...
1 kommentti:
Pyydän ystävällisesti tuttuja kommentoija lopettamaan oikean nimeni viljelemisen kommenteissaan. Blogi ei missään nimessä ole salaisuus ja suurin osa seuraajista lienee tuttuja, mutta en halua, että tuntemattomien on liian helppo saada selville koko nimeäni. Saati että nimeni googlettaminen johtaa tänne. Tämä on epämuodollinen ja melko pitkän historiankin omaava harrastusblogi, jota pitää yksityinen minä, ei julkinen minä. I'd like to keep it that way.
Lähetä kommentti