Kawaii-keskiviikko

...ja nyt kaikki tekee aaltoja kevään ensimmäisen lämpöaallon kunniaksi!

Nalu Mitts (Sparrowhawk's Rav Store)
Lanka: BC Garn Allino, mudankirjava, 40g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphonie

Suomen suurin kämmekäskokoelmani sai siis jälleen uuden jäsenen! Nämä kaverit ovat kesäisen coolit, puoliksi pellavaa ja puoliksi puuvillaa - onnen omiaan vaikka pyöräilyhanskoiksi. Lanka on erään väärinkäsityksen poikanen: tilasin Titityystä Shibui Knitsin sukkalankaa, mutta se olikin (vastoin nettikaupan tietoja) loppu. Koska en parin kuukauden odotuksen ja lupailunkaan jälkeen saanut haluamaani väriä, Titityy esitti pahoittelunsa tanskalaisen kasvilangan muodossa. Hyvä niin, koska näistä tuli oikein näpsät!


Jostain syystä kaappiini kerääntyy ja kerääntyy a.) välikausitakkeja, b.) printtiteepaitoja ja c.) kämmekkäitä – niiden kanssa on vaikea mennä vikaan. Mutta auta armias, jos jostain pitäisi nyhjäistä hyvät housut tai kengät...


Tänään saapui Ameriikan ihmemaasta myös pieni tilpehööripaketti. Katsokaapas tätä asunpiristäjää! Julmaa dinoa mahtavampi on vain söpö saurus:


Älkää antako ulkomuodon hämätä. Tuo hirviö talloi varpailleni, kaatoi maljakon ja söi jääkaapista kaikki porkkanat. Ah ja voih! Kuka pelastaisi minut tältä poskettomalta postimyynti-Godzillalta?! ...Oi! Onko se albatrossi? Onko se avaruusalus? Ei!! Se on Superlaama!!!


Nämä siis Cute-Plush.comista. Ihania!
...Ja niistä muistui mieleeni, etten koskaan älynnyt esitellä Jyväskylän vapaa-aikamessuilla tapaamaani kasvissyöjäzombia:

"Graaaaains!"

Tossutellen

Kun ei tuhlaa aikaansa juhlapyhien noteeraamiseen, saa kummasti asioita aikaan. Vappua esimerkiksi on hyvä juhlistaa ihan vain nauttimalla kulhollinen pop cornia ja näpertämällä valmiiksi veikeät villatossut.

En Pointe (Ulla 3/2007)
Lanka: Aade Lõng Artistic, alle 50 g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphoniet
Koukku: 3,0

Jos ei lasketa erästä lakritsijäätelön näköistä villapalloa, jonka pyörittelin pienellä lammastilalla Turun saaristossa kymmenen vuotta sitten, en ole koskaan huovuttanut mitään. Siksi piti hieman tunnustella maastoa: näistä kumpikin kävi kahdella 40-asteen kierroksella, mutta kaveri ei koskaan sattunut samaan koneeseen. Koska muun pyykin määrä ja laatu näyttää jonkin verran vaikuttavan huopumistulokseen, tossuista ei siis tullut aivan identtisiä.


Täysin käyttökelpoiset, symppikset balleristit niistä kumminkin kuoriutui, kun vähän näytti neulaa. Napit ovat peräisin ompelurasiani vaatimattomasta tilpehööripussukasta. Minimalistisen kirjontakoristelun olisi tarkoitus heijastella nappien ranskanliljakuviota.


Taidan antaa nämä äidilleni kiitokseksi vironvillan diilaamisesta ja rokotusasioitteni hoitamisesta. (Amerikkalaisissa opiskelija-asuntoloissa voi nähtävästi tulehduttaa aivokalvonsa.) Äiti se alunperin on ostanut niin langan kuin napitkin ja minähän haluan tietysti osoittaa, että hän on valinnut hienon ja tuotteliaan sijoituskohteen, eikä näitä osakkeita kannata myydä ihan vielä... Tahdon kyllä tällaiset tohvelit itsellenikin, mutta vihreästä langasta ja puisilla napeilla.


Taivas taisi aattona ottaa vähän liikaa, kun oli tänään niin ailahtelevainen. Aamulla se protestoi raivokkaasti kaikenlaisia piknikkejä vastaan, mutta iltaan mennessä oli jo kaivettu esiin omatkin serpentiinit. Voi näitä nykyisiä luonnonjumalia... Hirveitä diivoja.

Alpakkalevää

No niin, tässä se ujo eliö nyt on! Se on huivi. Hemmetin iso huivi. Niin iso, että se on jo viitta. Niin iso, että jouduin käymään jopa kahdesti ostamassa lisää lankaa. Niin iso, että jos se sattuisi karkaamaan tuuleen, Islannin tuhkapilvet tuntuisivat hyttysen pieruilta sen jälkeen. Koko Suomi pimenisi päiviksi!

...no, ehkei sentään. Sehän on kuitenkin pitsiä!


Laminaria (Knitty, Spring 2008)
Lanka: Drops Alpaca, sammakonvihreä, n. 220g
Puikot: 5,0 Knit Picks pyöröt


En ole missään vaiheessa ollut ihan vakuuttunut, ovatko tämä lanka ja tämä malli mikään unelmayhdistelmä, mutta kun molemmat kerran ovat tahoillaan mukavia, eihän tämä täysin myttyynkään voinut mennä. Neuloin kerrankin ihan kirjaimelleen ohjeen mukaan, isomman koon toistoilla.


Eestiläiset kuviot olivat kaikki uusia tuttavuuksia, eivätkä lainkaan niin hankalia kuin miltä aluksi kuulostivat. Tikuttelinkin tämän jättiläisen tasan kahdessa kuukaudessa. Ottaen huomioon, että käsissäni on ollut paljon muitakin langallisia ja langattomia projekteja, se ei ole paljon mitään.


Tarkoitus oli tehdä iso mutta kevyt huivi, johon voisin kevätkylmillä kääriytyä, kun istun vetoisissa Jugend-luentosaleissa. Enää en kuitenkaan tiedä, raaskiiko tätä kuljetella...?


Jostain syystä sukkia neuloessa tulee aina himo neuloa huiveja ja huiveja neuloessa taas himo neuloa sukkia. Tästä ja lähestyvästä vuodenajasta voinee päätellä, mihin seuraavaksi tartun...

Mättöä

Pääsiäinen kuuluu kiistatta suuriin ruokajuhliin, mutta näitä mainioita perusmössöjä voi hyvin nauttia arkenakin.

Aamumättö (yhdelle)

n. 2 dl maustamatonta (rasvatonta) jogurttia
1 banaani
n. 3 rkl kaurahiutaleita tai leseitä
liraus juoksevaa hunajaa

Kaada jogurtti mukavaan välipalakulhoon. Siipaloi päälle banaani. Ripottele pinnalle kaurahiutaleet. Lorauta päälle hieman hunajaa ja nauti – puoli ruokaympyrää aamuisessa asussa!

Lounasmättö:
Kvinoaa ja ananasta aasialaisittain (kahdelle)

vajaat 2 dl kvinoaa
neljä kourallista soijasuikaleita
¼ kasvisliemikuutiota
1 rkl rypsiöljyä
½ sipulia
2 tomaattia tai ½ paprikaa
1 purkki ananasviipaleita
soijakastiketta
makeaa thai-chilikastiketta

Huuhdo ja keitä kvinoat pakkauksen ohjeen mukaan. Heitä soijasuikaleet paistinpannuun ja laske päälle kylmää vettä sen verran, että ne peittyvät. Lisää kasvisliemikuution osa – halutessasi myös muita mausteita – ja keitä, kunnes vesi on haihtunut tai suikaleiden konsistenssi vastaa vaativaa makuasi. Lisää lähes kuivalle pannulle öljy, hienonnettu sipuli ja pilkotut tomaatit tai paprika. Paista suikaleita ja kasviksia kohtuullisella lämmöllä kunnes sipuli on hieman läpikuultavaa ja soijasuikaleiden pinta on saanut kevyesti väriä. Lisää pilkotut ananasviipaleet ja paista hetki lisää. Roiski koko komeuden päälle soijakastiketta ja chilikastiketta makusi mukaan. Jos seos jää turhan kuivaksi, kostuta ananasten jälkeensä jättämällä mehulla. Kumoa kastike kvinoan päälle ja SYÖ!

Iltapalamättö:

Talkkunahyve (neljälle)

1 purkki (2 tai 2,5 dl) vispikermaa
1 tölkki (rasvatonta) maitorahkaa, esim. Ehrmann
2 – 3 rkl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
0,5 dl – 1,5 dl talkkunajauhoja
1 pussillinen pakastepuolukoita

Vispaa kerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon maitorahka. Mausta seos sokereilla (tässä vaiheessa ne on helpompi sekoittaa mukaan). Lisää talkkunajauhoja, kunnes seoksen paksuus tuntuu mielestäsi sopivalta. Sekoita lopuksi joukkoon reilu satsi puolukoita. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään, jaa kuppeihin ja ole tyytyväinen.


Kylläistä keväänodotusta! Seuraavaksi pääsen toivottavasti esittelemään alpakkahuivin, joka tuolla lounasmätön vieressä ujostelee…

Nam!

Makoisat, piparminttuiset kotisukat valmistuivat:


Firestarter (Yarnissima Ravelry Downloads)
Lanka: Colinette Jitterbug, Renaissance, n. 100g
Puikot: 3,5 Knit Pro Symphonie sukkikset (Hiljattain hankitut – ylittivät odotukset!)


Nämä ovat ensimmäiset (vaan eivät suinkaan viimeiset!) sukkani, joissa pääosassa ei olekaan jännä pitsi- tai palmikkokuvio vaan upeasti värjätty lanka. Miellyin kovasti Jitterbugiin – pitää tilata lisää heti, kun suinkin ilkeän. Josko raaskisi ostaa vaikka pienen puseron verran?


Joo, hajaantukaa. Täällä ei ole mitään muuta nähtävää.

He who fights monsters...

…might take care lest he thereby become a monster.
- Friedrich Nietzsche -

Edellisessä neulepostauksessa oli vampyyreitä, ja nyt tulee muita mörmöjä:

Seaweed Monster
Ohje: Nereid Gloves, Sutherland Studios
Lanka: Shibui Knits Sock, n. 47g
Puikot: 2,5; metalli

Sekä ohje että lanka olivat minulle ihastuksia ensisilmäyksellä. Niiden yhdistelmästä ei siis voinut syntyä muuta kuin über-coolit kämmekkäät! Nämä sopivat hyvin niin sisään, ulos kuin uuteen punaiseen tukkaanikin. Tykkään kovasti, vaikka en aikaisemmin ole itseäni liskoksi mieltänytkään.

Ja Adlibriksestä saapui näiden seuraksi aina vain lisää örkkejä: uusia eläviä kuolleita ja mystisiä verimatoja.

Olen ammoin lukenut kaikki Ricen suomennetut Vampyyrikronikat ja aprikoinut jonkin englanninkielisen jatko-osan lukemista jo pitkään. Päätin jättää Tale of the Body Thiefin välistä ja hypätä suoraan Armandiin. Hänen elämätyylinsä Kadotettujen kuningattaressa teki sen verran lähtemättömän vaikutuksen. (Eikä muuten kannata arvioida Ricen kirjoja niistä tehtyjen filmatisointien pohjalta. Subilta parhaillaan tuleva Veren vangit -sovitus on ainakin aika *huoh*.)

Toinen hankintani, Legend of the Sword Demon perustuu Dark Horse Comicsin englanniksi julkaisemaan Blade of the Immortal -mangaan, ainoaan aasialaiseen sarjakuvaan, jota olen jaksanut lukea enemmän kuin yhden albumin. (Ja tätä olenkin lukenut sitten 20…) Juoneltaan BotI sopii lähinnä autenttisen feodaalijapanin, hitaiden kostoretkien ja teräaseiden ystäville, mutta sarjan luoja, Hiroaki Samura on niin hävyttömän hyvä piirtäjä, ettei tarina oikeastaan ole se pääasia. Ei siis mitään tavanomaista lautassilmämangaa. Taiteen ystävät, tutustukaatten.


Yup. Muensters we are, yet muensters we become.

Barcelona - Abre tus puertas al Mundo

Kuten kuvasta näkyy, Latvustossa on nyt entistä enemmän munaa. Jottei vakiolukijoille tulisi uuden ulkoasun myötä turvaton olo, palataan hetkeksi vanhoihin juttuihin.

The Best of BARCELONA – osa II
(Ykkösosan löydät täältä.)

Rakennus
Perinteinen valinta olisi tietenkin Gaudín Sagrada Família. (You know, se kirkko, joka on ollut tekeillä jo yli sata vuotta ja valmistuu hyvällä säkällä 2026. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voi tehdä mañana!?) Sekin oli toki vaikuttava näky. Pidin etenkin modernista ja kiistanalaisesta Kristuksen kärsimyksen fasadista. Paljon enemmän luonnetta ja…öh…särmää kuin perinteisessä kirkkoarkkitehtuurissa!

Valintani on kuitenkin Museu Nacional d’Art de Catalunya, joka toi etenkin kevyessä aamu-usvassa elävästi mieleen Carlos Ruiz Zafónin kirjat. Ensi kerralla on päästävä myös sisälle!

Ruokapaikka
Monet haluavat kai maistaa Barcelonassa perinteisiä katalonialaisia herkkuja: paellaa ja churro-munkkeja. Molempia oli tarjolla vain turistihinnoin, mutta jälkimmäisiä sentään söin. Sekä munkit että niiden kanssa tarjoiltu duperpaksu kaakao maistuivat melkoisesti rasvalta.

Mutta jos jotain olen matkoiltani oppinut, se on tämä: minne kauas sitä eksyykin, kiinalainen ja kebabmies ovat nälkäisen ylimmät ystävät. Niiltä saa aina kelpoa, halpaa ruokaa, eivätkä ne yleensä vietä siestaakaan. Suosittelen erityisesti kahta paikkaa:

* Tyylikästä japanilaista lounasbaaria Barri Gòticin laidalla, lähellä Santa Maria del Maria (nimeä en kuollaksenikaan muista). Suussasulavia okonomiyakeja ja brownieita, hinnat kohtuulliset ja seinät täynnä hassuja kuvia ja tarroja.

* Ciudad Nueva -nimistä kiinalaista ravintolaa parin korttelin päässä Sagrada Famíliasta. Palvelu oli niin ripeää ja annokset niin hulppeita, että niin edullisia hintoja oli melkein mahdoton uskoa. Kaupan päälle saimme rapusipsejä ja söpöillä pandoilla kuvitetun, bambuisen seinäkalenterin. (WTF?) Enpä ole vastaavaa nähnyt.

Välipalalle kannattaa pistäytyä Ramblan kauppahalliin. Värikästä, ylenpalttista ja epähygieenistä.

Museo
Parhaan museon titteli kuuluu ilman muuta Picasso-museolle, jossa viehättää taulujen lisäksi interiööri – näyttely on rakennettu kolmeen keskiaikaiseen kivipalatsiin. Erityisesti ”Vaaleanpunaisen kauden” taulut, varhaisimmat työt ja luonnoslehtiöt jäivät mieleen. Vaihtuvassa näyttelynosassa kerrottiin Picasson kiinnostuksesta japanilaisiin shunga-puupiirroksiin. Siellä oli esillä itsensä Hokusain luonnoslehtiö, jonka näkemisestä olin vähintään yhtä innoissani kuin Picasson töistä. (Rakastan taitavien taiteilijoiden luonnoslehtiöitä! Ja Hokusain Aalto kävis edelleen kivasti tuohon olohuoneen seinälle…)

Toinen jännittävä museotuttavuus oli Tibidabon pieni Automaattimuseo, jossa oli esillä viktoriaanisia, kolikoilla toimivia kellopelinukkeja. Myös semmoinen pelottava ennustajaeukkokoppero.

Muu kulttuuripläjäys

Jos sinulla on aikaa käydä Barcelonassa vain yhdessä paikassa, käy hyvä ihminen Palau de la Musica Catalanassa! Tuo satavuotias konserttisali on aivan ensimmäisiä modernismen edustajia ja ylivoimaisesti lumoavin rakennus, jossa olen koskaan käynyt. Suuria myrkynvihreitä lyhtyjä, lasipienaisia kaiteita, kukkamosaiikein koristeltuja pylväitä, seinästä esiin työntyviä muusapatsaita ja siivekkäitä hevosia… Sanalla sanoen epätodellinen paikka. Me kävimme vain lyhyellä opastetulla kierroksella, mutta niitä, joiden aikataulut ja kukkaronnyörit joustavat omiani paremmin, kehottaisin menemään suoraan konserttiin.

Ryysis
Vaikka marraskuisessa Barcelonassa on paikoin suorastaan kuollutta, onnistuimme kyllä löytämään muutamia turistimassojakin. Parc Güellin portilla oli keskipäivän jälkeen valtavasti väkeä, Tibidabon huvipuisto taas täyttyi iltaa kohti. Varmin yleisömagneetti näytti kuitenkin olevan Font Màgica: Katalonialaisen taiteen museon edustalla olevat suihkulähteet tanssivat musiikin ja värivalojen tahtiin viikonloppuiltaisin. Koska hotellimme oli aivan lähellä, kävimme parinakin iltana kuuntelemassa Kummisetä-tunnaria ja ihastelemassa museopalatsin taakse sytytettyjä valonheittimiä. Vaikka eriteemaisia esityksiä oli iltaseitsemästä eteenpäin aina puolen tunnin välein, koko museon ympäristö oli jatkuvasti tupaten täynnä eri-ikäisiä paikallisia ja turisteja.

Ja olihan se ihan mukava. Lahden vesiurut potenssiin viisi, sanoisin.

Vampire Valentine

(Myyvä otsikko näinä synkkinä aikoina, I’m sure…)

My (Gloomy) Vampire Boyfriend (Knitty, Fall 2009)
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball, black currant, n.80g
Puikot: 2,5 metallisukkikset


Siitä viinimarjanvärisestä Taikapallosta tuli siis mitä uhkasinkin, ja kuten arvelin, tykkään todella Zauberballin värikäyttäytymisestä. Pehmeääkin on ja riittoisaa, mutta myös aivan mahdotonta nyppyyntymään. Saa siis nähdä, tuleeko tähän taloon koskaan toista kerää.


Kuinka ollakaan näin viime yönä untakin vampyyreista. Pitkäaikaiset Masquerade-hahmomme yrittivät siinä selvittää Frank Sinatran murhaa ja ostelivat naivistisia grafiikanlehtiä. Mutta ei siitä sen enempää.

What I’m trying to say with all this is:
Sydänverenpunaista ystävänpäivää!

Odder jobs

Pienet palaset ja kokeilut ovat aina olleet enemmän minun alaani kuin suuret, päättäväiset projektit. En ole esimerkiksi koskaan ollut töissä paria kuukautta pidempään, vaan raavin pikku summia kasaan milloin mistäkin. Olen vähän pienryhmäohjaajana, käännän vähän tekstejä tänne ja tuonne – ja kaupustelen tietysti neulottuja imetyskoulutusrintojani. (Olen tehnyt ja myynyt jo kuusi! Kohtahan minulla on enemmän tissejä kuin Efesoksen Artemiilla! …Yäk.)

Niin, eikä mitään kirjaa ahmita putkeen. On paljon hauskempaa, kun on yhtä aikaa kesken neljä tai viisi täysin erilaista kirjaa, joita voi maistella vuoronperään. Ja irtokarkit on tietysti pop.

Tammikuussa sovelsin tätä trendiä myös neulomiseen ja näpräsin kaikkea pientä:

It's a Boy! (Saartje's Bootees, Ravelry)
Lanka: muinaista Nalle Coloria, vähän
Puikot: 3,0 bambu
Napit: Muovia, paikallisesta ompelukoneliike H. Keinosesta


Nämä menivät ristiäislahjaksi kälyn uusimmalle vesalle Mauri Kunnaksen vauvakirjan kera. Malli on todella suosittu, enkä ihmettele, kun lopputulos on kansankielellä niin kjyyyyt. Neulomisen suhde näpräämiseen oli näissä kuitenkin liian pieni.

****

Knotty Alpacas II (Ravelry)
Lanka: Yönsinisen ja violetin kirjava DROPS Alpaca, n. 65 g
Puikot: 2,5 metalli


Lisää sinistä sukulaisille! Olen kehunut ja käyttänyt omia Knottyjani niin paljon, että äiti halusi omat. Olen neulonut näitä pitkän aikaa, vähän aina vanhempien luona käydessäni, että hanskoista sai soviteltua mittojen mukaiset. Nämä piti tehdä aivan eri silmukkamäärillä kuin omani – äiti kun on enemmän hobitin kuin ihmisen muotoinen. :D Väri on oikein kiva ja asiakas tyytyväinen, mutta sitä pääteltävien langanpäiden infernaalista armeijaa en ihan heti unohda…

****

Ballband Dishcloth (Peaches & Creme)
Lanka: Novita Tennesseen jämiä
Puikot: 4,0 metalli


Ballband-rätin toinen tuleminen! Värit ovat samat kuin edellisessä versiossa, mutta käänteiset. Ja tämä jää omaan keittiöön. Ballband Dishcloth on ehdottomasti toimivin tiskirättiohje, jota ole kokeillut: pirtsakka, joustava ja imukykyinen. Omnomnom.

****

Space Invader (omasta päästä)
Lanka: Novita Bambu n. 20g
Puikot: 3,5 metalli


Halusin kokeilla, osaisinko neulaista kohokuvioisen tiskirätin omasta päästä. Otin mallia yhdestä Space Invader -lasinalusestamme, lisäsin helmineulereunat, vähän pituutta ja ta-daa! Ei yhtään vaikeaa. Yksi hamahelmipikseli vastaa tässä rätissä kolmea silmukkaa ja neljää kerrosta. Helmineulos taas on laidoissa 4s ja päädyissä 5krs leveä. Aloitussilmukoita tulee siis 47.

Väri on lälly ja Novita mölli, mutta ei ollut muutakaan bambulankaa käsillä.

****

It’s all about Xombies! (omasta päästä, idea Girl on the Rocksilta)
Lanka: Erilaisia nimettömiä pikkujämiä
Koukku: 2,0 ja 1,5


Aaargh! Mikä se on?! Elääkö se?! – Ei! Se on vaan huulirasvakotelo! Jonka tein vuosipäivälahjaksi avokilleni! Mä oon niin romanttinen!
Eka kerta muuten, kun hyödynsin yläasteen kässänopelta lahjaksi saatua ”pätkäpussiani” johonkin…

****

Raparperimetri (eli Calorimetry; Knitty, Winter 2006)
Lanka: Novita Puro, kanervikko, n. 45g (joululahjalapasten jämiä)
Puikot: 4,0 metalli


Lämpimämpi, värikkäämpi ja villaisempi virkaveli vanhalle calorimetrylleni. Nämä ovat pitkätukkaiselle niin paljon parempia kuin pipot! En usko, että olen leikki-iän jälkeen omistanut mitään näin vaaleanpunaista, mutta eihän tällaista stashbusting-tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Lanka riitti nimittäin tasan tarkkaan, ja haikailin juuri uuden täysivillaisen päähineen perään.


Veli sanoi osuvasti, että väristä tulee mieleen raparperi. Ei ole sen koommin pistänyt tuo aniliinikaan niin pahasti silmään.

Sukkalankaslaagi Vihreän valtakunnassa

Sain tänään niin mukavan postipaketin, että oli pakko tulla oitis julistamaan: vyyhti Colinette Jitterbugia suoraan Walesista! Värin nimi on Renaissance (”Sitä Leonardokin tilaisi!”), eikä valokuva tee sen syvyydelle lainkaan oikeutta. Se on oikeasti paljon vihreämpikin. Sormet syyhyäisivät tilaamaan heti lisää, mutta pitänee ensin katsoa, millaiset sukat tästä saa. Firestartereita kaavailin.


Vihreä on vallannut lankalaatikkoani muutenkin viime päivinä. Titityystä hain kartion South West Trading Companyn täysbambuista Xie-lankaa, jota olen himonnut jo puolisen vuotta. Ikään kuin pieni synttärilahja itselle. Suunnittelin siitä Aquila-huivia, ja pelkään, että joudun kaivamaan jostain bambupyöröpuikot ennen kuin näin ohut ja liukas lanka kesyyntyy. Ostin hätäpäissäni varastoon myös metsänvihreän kerän hoitavaa Nalle Aloe Veraa, kun pelästyin Novitan uusia lankakarttoja. Niin kauhean tekopirteitä värejä en kyllä osta! Enkä täysakryylia.


Tämän kauniin viherryksen ostin jo vuodenvaihteessa ja se on juuri puikoilla. Shibui Knitsin Sock on ollut toivelistalla jo pitkään, mutta kun ennen joulua lopulta raaskin tilata Titityystä yhden riikinkukon värisen vyyhdin, ne näyttivät tietysti tippuneen maailmanlaidan yli. Kuukauden odotettuani jouduin tyytymään tähän merilevänväriseen. Kaunis sekin.


Mausteeksi vielä jotain vähemmän vihreää, eli Evillan vironvillaa. Tämän pulskan vyyhden sain äidiltä joululahjaksi. Sanoi löytäneensä sen Tallinnan joulutorilta. Se on jännänväristä ja sitä on paljon, mutta se ei vaan osaa päättää, mikä siitä tulee isona. Jotenkin se ei tunnu huivilta… Saa nähdä.


Monta pikkuprojektia on valmistunut ja pari vähän isompaa suunnitteilla. Mutta niistä kuulette seuraavissa jaksoissa. *hyräilee (vihreää) lopputunnaria*