25.4.2008

Amigurumi attack!

Tiedättehän sen päät räjäyttävän söpöyden tason, sen joka ei enää ole ”ihan herttaista”, muttei vielä oikein ällötäkään? No, japanilaiset ovat mestareita sellaisen söpöyden generoimisessa. Ihan totta. Sitä eivät tuota vain Hello Kittyn kaltaiset jättibrändit ja pikkutyttöjen suosimat mangapiirtäjät, vaan tavalliset rivijapanilaisetkin tekevät sitä ihan omin pikku kätösin, virkkaamalla ja neulomalla.

Ilmiön, tai oikeastaan sen tuotteen nimi on amigurumi. Amigurumit ovat käsin tehtyjä, yleensä pienikokoisia pehmoleluja, jotka voivat esittää oikeastaan mitä vain perinteisestä pikku pupusta iloisesti hymyilevään vessapaperin palaseen: amigurumin tekijä voi antaa kaikelle naaman. Eläinotusten lisäksi myös virkattua leikkiruokaa, esimerkiksi hedelmiä ja muffinsseja näkee paljon, ja kyllä, niilläkin on usein nappisilmät ja tyytyväinen pikku suu.

Amigurumit eivät ole vielä kovin tunnettuja Suomessa, vaikka netti onkin yhdistänyt käsityöihmisiä yhä enemmän toisiinsa ja uusiin, eksoottisiin ideoihin. Itse törmäsin ameihin flickr.com -sivustolla surffatessani ja sieltä löytyykin hakusanalla ”amigurumi” tonneittain värikkäitä pehmoöttisiä ympäri maailmaa. Käsityöaddiktit ja kaikki, joilla on mutrupäivä vilkaiskoot ja ilahtukoot!

Erityisen hyvä puoli amigurumien tekemisessä on se, että niihin voi kätevästi käyttää jos jonkin värisiä, pieniäkin jämälankaeriään. Ensimmäinen oma ami-viritelmäni on tämä hellyttävä, Super Mario –henkinen tattiainen, jonka virkkasin lankalaatikkoni pohjalta löytyneistä ohuehkoista villalangan pätkistä. Koukku 3,0 ja ohje omasta päästä. Idean sain kuitenkin Anapaulaolilta.



Käytännössä virkkasin valkoisella langalla neljä kiekkoa, joista yhden jatkoin lyhyeksi umpiputkeksi ja kolme tikkasin valkoisella rihmalla kiinni lakkiin. Lakki on aloitettu laelta, virkkaamalla ympyrää sopivasti silmukoita lisäten ja, kuvun tultua sopivan muhkeaksi, vimmatusti vähentäen, kunnes palat sopivat yhteen.

Suunnitteilla on myös pienemmän, vihreä-valkoisen 1up-sienen virkkaaminen. Tarkoitus on käyttää noin kalalangan paksuista virkkauslankaa, jotta tatista kehkeytyisi siedettävän (heh, tai ehkä sienettävän) kokoinen avaimenperä.

Pikku Cthulhuni antaa ehkä hieman ironisen kaiun nimitykselle Suuret Muinaiset… Projektin pohjana olen käyttänyt Ullasta löytynyttä Tulhu-maskotin ohjetta, mutta tulin varsinkin loppua kohti muokanneeksi sitä niin paljon, ettei minun lonkeroiseni enää juurikaan muistuttanut esikuvaansa. Suloinen hänestä kuitenkin tuli, kaikessa julmuudessaan… ^^ (Pikkuveljen mielestä koko otus lähentelee jumalanpilkkaa, mutta miten noille syvänsinisille, Kotiväki-langalla kirjotuille silmille voisi sanoa ei?)



Teknisesti ottaen en oikeastaan tiedä, missä määrin Cthulhua voi pitää amigurumina. Mahdollisesti sillä pitäisi olla pallomaisempi pää ja hymyhuulet, mutta söpö käsityöluomus mikä söpö käsityöluomus. Valitettavasti yhtään Lovecraftin kirjaa ei ollut saatavilla tähän hätään, joten Tulhun oli poseeraaminen muun käsillä olevan kauhukirjallisuuden Poen, Stokerin ja Stevensonin keskellä.



Lisää otuja tulossa, kunhan akateemisen vuoden loppurähinät ja muut keskeneräiset projektit suovat! :)

1 kommentti:

pykmi kirjoitti...

Törkeen söpö Cthulhu. =P