Nämä nätit, metalliset edelweiss-napit sen sijaan ostin ihan tarpeeseen. Että millaiseen?
Jaa, jaa… siinäpä teille joulukalenteria.
Myyjä väitti, että metalliset napit on aina ommeltava vahvalla nappilangalla, muuten ne rispaavat itsensä irti alta aikayksikön. Saipa sitten myytyä minulle rullan viininpunaista sellaistakin.
Savolaisella iso-isälläni oli tähtikirkkaina öinä tapana tokaista, että näkyy nappikauppa olevan auki. :)
Siksi toisekseen, neuloin itselleni tunikan etu- ja takakappaleiden välissä uudet ranteenlämmittimet. Eli nyt olen varmaan virallisesti eniten neulottuja kynsikkäitä omistava henkilö tässä valtakunnassa.
Ohje: Del Mar (Spindlicity)
Lanka: Vihreänkirjava Aade Long
Puikot: 4,0
Nämä kehkeytyivät siis Revontuli-huivin jälkensä jättämistä jämistä. Lanka oli ohjeeseen liian ohutta, joten jouduin kokeilemaan useampaa puikkokokoa ja silmukkamäärää, ennen kuin sopiva löytyi (->4,0 & L/XL). Modifioin ohjetta myös lisäämällä ranteeseen 1o1n-joustinta ja neulomalla kuvion lopusta alkuun, ranteesta sormiin. Näin suulle ei jäänyt ohjeiden mukaisissa hansikoissa olevaa runollista läppää, jonka rullautuminen olisi vain tehnyt minut hulluksi.
Tämä oli projektina helppo ja sutjakka, ja lopputulos on mukavan rustiikkinen. Suosittelisin vaikka ensimmäiseksi pitsineuloskokeiluksi.
Peukalon kohta ei kuitenkaan ole aivan sopiva, ei ainakaan minun käteeni: hanskat tuppaavat kiertymään niin, ettei pitsikuvio enää olekaan keskellä käden selkää, vaan vaeltaa missä milloinkin. Olenko muka niin levoton, että neuleistanikin tulee levottomia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti