Kesän luennot loppuivat eilen ja keksin oitis kaikenlaista juhannuspuhdetta!
Olen varmaan maininnut, että täkäläisten nettineulojien himoitsemia Kool Aid -jauheita sai Amerikassa parillakymmenellä sentillä lähimarketista? (Oh yeaahh!) Olihan siis välttämätöntä tuoda muutama pussi New Yorkista kotiin kokeiltavaksi! Juotavaksi niitä eivät kuulemma kelpuuta kuin afroamerikkalaiset, enkä minäkään kieltämättä tullut maistaneeksi, en täällä enkä siellä. (Ja parempi niin, koska kaikesta päätellen minulla olisi nyt sitten vihreät suolet...) Mutta tee-se-itse-värjäykseen nämä aineet sopivat juuri niin hyvin kuin mainostetaan: myrkytöntä, vaivatonta, eikä tahraa pintoja tai astioita. Esanssiset karkkikärytkään eivät olleet niin pahoja kuin peloteltiin, joten innostuin käyttämään jo kaikki viisi pussukkaani.
Aloitin nämä jogurttipurkkikemian kokeet kunnianhimoisesti 800 metrillä uutta, ihanaa Lace-lankaa, jonka ostin Dropsin keväisestä supersalesta. Mitään tarvetta sille ei tietenkään ollut, mutta pilkkahintainen alpakka-silkkisekoite oli tarjous, josta en vaan voinut kieltäytyä. Valitettavasti värikartta ei vielä lanseerausvaiheessa käsittänyt juuri muuta kuin valkoisen, joten koko kevään kaapissa muhineet Kool Aidit muuttuivat äkkiä tuiki tarpeellisiksi. Mikron ja vesivärisiveltimen turvin sain aikaan tällaista sotkua:
Päästin kirkkaanvalkoisen vyyhdin kimppuun koko paletin: harmahtavavioletti on silkkaa Grapea, vihreä taas Lemon-Limesta, Lemonadesta ja Ice Blue Raspberry Lemonadesta sekoitettuja erilaisia sävyjä. Lopputulos näytti vyyhdillä aika läikikkäältä, mutta kerällä suorastaan kauniilta. Silkki antaa väreille ihanan hopeaisen vivahteen:
Toinen uhrini oli arkista Nalle Coloria. Olen joskus valittanut Novitalle jostain onnettomasta 50 gramman kerästä, joka oli pätkitty ja solmittu ainakin viidestä kohdasta – ärsyttävää! Pahoitellakseen firma lähetti minulle sellaisen Nalle Colorin, joka ei osunut omaan värimaailmaani ensinkään, joten se on hillunut jossain kiertoradalla siitä lähtien. Ajattelin, että voisin jalostaa langasta siedettävämpää parilla pussilla Kool Aidia. Puoli pussia Ice Blue Raspberry Lemonadea + puolitoista pussia Grapea teki tästä...
...100 grammaa tätä (luonnossa vähän tummempaa kyllä):
Tällä kertaa lähdin liikkeelle kattilataktiikalla. Liotin vyyhdin kunnolla ja upotin sen liemeen kokonaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut niin tasainen eikä niin tumma kuin olisin toivonut. Vaikka tämäkin oli muutos parempaan, en usko että pystyn vieläkään neulomaan tästä mitään, minkä kelpuuttaisin omaan käyttööni. Joku onnellinen sukulainen tai ystävä on siis lähitulevaisuudessa saamassa aniliininvioletin lottovoiton... :P
Minua miellyttää paljon enemmän tämä iloinen sävy tässä:
Finally
Ohje: Polly Jean (exartstudent.net)
Lanka: Fleece Artist Nyoni, n. 90 g
Puikot: 3.25 mm (ostin itelleni nimpparilahjaksi välikoon Knit Picksit! <3)
Eli teinpä taas yhdet sukat. Jotenkin niitä ei vieläkään tunnu olevan liikaa. Varsinkaan tällaista kesäistä, tuuletusaukollista mallia. :)
Projektin nimi juontaa juurensa siitä, että olen haikaillut sekä langan että ohjeen perään jo pitkään... Nytkin sain liikettä töppöseen vain siksi, että Nyonin tekeminen lopetettiin. :( Heti kun sain kuulla tästä, kiiruhdin tilaamaan itselleni yhden viimevyyhdin, etten jäisi kokonaan ilman. Nettikaupassa oli tuolloin enää kahta väriä – tätä ja tylsän harmaata – mutta eihän tämäkään hullumpi ole. Neulepinnasta tuli itse asiassa todella kaunista. Kamera ei pysty edes toistamaan kaikkia hienovaraisia hiirenkorvan vivahteita.
Etsii siitä sitä juhannusta sitten, jos viitsii.
Aloitin nämä jogurttipurkkikemian kokeet kunnianhimoisesti 800 metrillä uutta, ihanaa Lace-lankaa, jonka ostin Dropsin keväisestä supersalesta. Mitään tarvetta sille ei tietenkään ollut, mutta pilkkahintainen alpakka-silkkisekoite oli tarjous, josta en vaan voinut kieltäytyä. Valitettavasti värikartta ei vielä lanseerausvaiheessa käsittänyt juuri muuta kuin valkoisen, joten koko kevään kaapissa muhineet Kool Aidit muuttuivat äkkiä tuiki tarpeellisiksi. Mikron ja vesivärisiveltimen turvin sain aikaan tällaista sotkua:
Päästin kirkkaanvalkoisen vyyhdin kimppuun koko paletin: harmahtavavioletti on silkkaa Grapea, vihreä taas Lemon-Limesta, Lemonadesta ja Ice Blue Raspberry Lemonadesta sekoitettuja erilaisia sävyjä. Lopputulos näytti vyyhdillä aika läikikkäältä, mutta kerällä suorastaan kauniilta. Silkki antaa väreille ihanan hopeaisen vivahteen:
Toinen uhrini oli arkista Nalle Coloria. Olen joskus valittanut Novitalle jostain onnettomasta 50 gramman kerästä, joka oli pätkitty ja solmittu ainakin viidestä kohdasta – ärsyttävää! Pahoitellakseen firma lähetti minulle sellaisen Nalle Colorin, joka ei osunut omaan värimaailmaani ensinkään, joten se on hillunut jossain kiertoradalla siitä lähtien. Ajattelin, että voisin jalostaa langasta siedettävämpää parilla pussilla Kool Aidia. Puoli pussia Ice Blue Raspberry Lemonadea + puolitoista pussia Grapea teki tästä...
...100 grammaa tätä (luonnossa vähän tummempaa kyllä):
Tällä kertaa lähdin liikkeelle kattilataktiikalla. Liotin vyyhdin kunnolla ja upotin sen liemeen kokonaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut niin tasainen eikä niin tumma kuin olisin toivonut. Vaikka tämäkin oli muutos parempaan, en usko että pystyn vieläkään neulomaan tästä mitään, minkä kelpuuttaisin omaan käyttööni. Joku onnellinen sukulainen tai ystävä on siis lähitulevaisuudessa saamassa aniliininvioletin lottovoiton... :P
Minua miellyttää paljon enemmän tämä iloinen sävy tässä:
Finally
Ohje: Polly Jean (exartstudent.net)
Lanka: Fleece Artist Nyoni, n. 90 g
Puikot: 3.25 mm (ostin itelleni nimpparilahjaksi välikoon Knit Picksit! <3)
Eli teinpä taas yhdet sukat. Jotenkin niitä ei vieläkään tunnu olevan liikaa. Varsinkaan tällaista kesäistä, tuuletusaukollista mallia. :)
Projektin nimi juontaa juurensa siitä, että olen haikaillut sekä langan että ohjeen perään jo pitkään... Nytkin sain liikettä töppöseen vain siksi, että Nyonin tekeminen lopetettiin. :( Heti kun sain kuulla tästä, kiiruhdin tilaamaan itselleni yhden viimevyyhdin, etten jäisi kokonaan ilman. Nettikaupassa oli tuolloin enää kahta väriä – tätä ja tylsän harmaata – mutta eihän tämäkään hullumpi ole. Neulepinnasta tuli itse asiassa todella kaunista. Kamera ei pysty edes toistamaan kaikkia hienovaraisia hiirenkorvan vivahteita.
Etsii siitä sitä juhannusta sitten, jos viitsii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti