28.7.2011

My Nemesis

Vieläköhän joku uskollinen lukija muistaisi tämän loistoidean melkein kolmen vuoden takaa? Ei se mitään, en minäkään muista – olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa. Miksei tästä projektista ole kuulunut mitään sitten lankatilauksen, you ask? Kolme arvausta?
Ei, en keksinyt langoille parempaa käyttöä.
Ei, osasin seurata ohjettakin ihan mallikkaasti.
Joo-o, liian paljon saumoja; ei huvittanut ommella. Nyt alkaa kuumottaa. Mutta se on vain osasyy. Tärkein syy on se, että tunikankuvatuksesta tuli liian iso! Se vähän masensi, ja kypsä ratkaisu oli tietysti unohtaa se jonnekin kaapinpohjalle pariksi vuodeksi ja toivoa, että se itsestään marinoituisi joksikin käyttökelpoiseksi.
Ja hei, arvatkaa mitä? Se toimi!


Nemesis
Ohje: Novita Kevät 2008
Lanka: Drops Muskat, havunvihreä, 575g
Puikot: 4.0 mm

Tosiaan. Siinä vaiheessa, kun olka- ja hihasaumat oli (kauhealla tuskalla) rämmitty umpeen, totesin, että neuleen mitoitus oli mennyt pahemman kerran pieleen. Tämä on ensimmäinen neulepusero, jota olen vääntänyt ilman käsityöopettajan apua, ja juuri mitoitus oli alusta asti suurin stressin aihe. Eniten pelkäsin, että vaate jäisi liian pieneksi. Paranoidi-papukaija pääni sisällä muistutteli, ettei merseroitu puuvilla jousta yhtään. Ja minulla kun on niin tiukka käsialakin. Varman päälle pelatakseni neuloin M-koon mukaan. Ja näin siinä tietysti kävi.


Viime viikolla kohdalleni osui joku epäluonteenomainen aamutarmokkuus ja päätin, että tämä projekti olisi viimein saatava päätökseen tavalla tai toisella. Harkitsin vakavasti vaatteen purkamista ja etsiskelin jo netistä, mitä muuta tuosta lankamäärästä voisi tehdä... Mutta kun kaivoin horrostavan hirviön kaapista, se iski minua satukirjaopetuksella naamaan: ei se niin kamala ollutkaan.

Ompelin reippaasti loput saumat ja päätin, että tuloksen voisi vaikka lahjoittaa jollekin oikeankokoiselle. Säästyisipähän kaappitilaa. Ja sitten tuli viimeinen neronleimaus: pujottamalla ylimpään reikäriviin satiininauhan sain tuon puolijoukkueteltan muistuttamaan ihan oikeaa vaatekappaletta. Snaps for me! Vähän äitiysmekkomainenhan se on vieläkin...


...mutta toisaalta ihan hieno.


Voi tätä helpotuksen ja itsetyytyväisyyden määrää!
Olen viime aikoina saanut valmiiksi aika läjän muitakin kesäneuleita. Tekeminen on loppunut kesken jopa niin pahasti, että aloittelen jo joululahjaprojekteja. (No kidding.) Pitäisi vaan kiriä blogi ajan tasalle...

1 kommentti:

--jonna kirjoitti...

Kivannäköinen tuli :)