Nyt seuraa kaksi hyvin yllättävää faktaa:
1.) Kohta on joulu ja
2.) minä tykkään neuloa.
Yksi plus kaksi = neuloin tänä vuonna myös joulukortit.
Lankoina: Novita Wool (valkoinen ja punainen), Drops Baby Alpaca Silk (tumma hopea) ja Novita Nalle Aloe Vera (metsänvihreä)
Puikot: 2,5–3,5 mm
Featuring: sekalaisia nappeja ja kulkusia
Toinen puuha, johon tarjoutuvia tilaisuuksia en mielelläni jätä käyttämättä, on tussipiirtimillä leikkiminen. Intialainen tussi on ihanaa. "Mehevän mustaa", kuten muuan kuvataideopettajani joskus kuvaili. Ja siihen saa eri terillä ja pensseleillä jänniä tekstuureita. Tussitaide on tankarunojen ohella niitä (muiden mielestä) kummallisia mieltymyksiä, jotka kehitin jo ala-asteella – ja saattavathan ne liittyä toisiinsakin jotenkin. Kun lopetin kuvataidekoulun, opettajat antoivat minulle läksijäislahjaksi juurikin tussia ja tussipiirtimiä.
Niin, ja ylivoimaisesti yleisin kohteliaisuus, jota minulle on koskaan on lausuttu, on se, että minulla on hieno käsiala. Siis todella ylivoimaisesti – kuulen sitä joskus tuntemattomiltakin, eivätkä suomalaiset tietääkseni koskaan sano tuntemattomille mitään positiivista. Minusta se on sikäli vähän hassua, että olenhan minä nyt jokusen rivin kirjoittanut eläessäni. Olen siis piirtänyt aakkoset niin moneen kertaan, että kyllä niistä tässä vaiheessa jo sietäisikin tulla ihan sieviä...
No, joka tapauksessa, olen tehnyt paljon kutsu- ja muita kortteja vain kirjoittamalla viestini tussipiirtimellä kauniin väriselle pahville ja lisäämällä jonkin pienen koristeen, kuten tarran tai kiiltokuvan. Tällä kertaa tein liuskoihin tähdenmuotoiset reiät tuollaisella leikkurilla. (Miehenihän ei askartele mitään, jos siihen ei ole tarpeeksi hienoja, kalliita ja monimutkaisia välineitä. Niinpä sille on joskus tarttunut Tiimarista mukaan tuollainenkin. (Gadgetman, the greatest hero of all...))
Tässä siis lopputulos. Viime vuonnahan lähettelin joulutervehdyksenä virkattuja ja tärkättyjä lumihiutaleita. Se oli minusta niin hauska projekti, että teki tänäkin vuonna mieli tehtailla kokonainen vuori jotain pientä. Olen näprännyt näitä nyt viisitoista, ja suurin osa lentää parhaillaan ympäri maailmaa ulkomaisille kavereilleni – kun on se "Finnish friend", tuntee tiettyä velvollisuutta promota joulua ja talvea jotenkin. Ehkä teen vielä pari lisää pakettien päälle. Ohjetta voi varioida loputtomiin ja nämä ovat oivia sormiharjoituksia kirjoneuleen opetteluun.
2 kommenttia:
Onpa kiva idea!
Tosi monta sukkaa olet ahertanut!
Näitä tekee kyllä kevyesti yhden illassa, kun ovat niin pieniä. :)
Lähetä kommentti