En sentään asu täällä. Mutta vierailen usein. Ja tuon tuliaisia.
Lanka: KnitPicks Gloss, jade, n. 45 g (Oo, silkkiä!)
Puikot: 2,5 mm
Ranneosa oli ohjeen monimutkaisin osa. Provisional cast-onit, short row
-käännökset keskellä palmikkokuviota ja niin edelleen. Jos siitä selviää, selviää muustakin. Ranne on myös neulottu S-koon
silmukoilla, kun taas kämmenissä ja sormissa käytin M-kokoa. Siinä välissä on
poimittava ja lisäiltävä silmukoita joka tapauksessa, joten jos jollain
muullakin on luiset ranteet, go for it.
Kuvassa myös uusi, hurmaava taksukelloni. One word: quaint. Ja oiva keksintö
tällaiselle, joka ei koskaan ole oppinut pitämään rannekelloa. Ajatelkaa
nyt miten huonosti sellainen näidenkin hansojen kanssa sopisi – vaikka
ajan kyllä näkisi kovin kätevästi tuosta rannehalkiosta. Teen
käsilläni niin paljon, ettei niissä juuri tule pidettyä ylimääräistä
hardwarea. Ei edes kihlasormusta. Romanttinen minäni häviää
käytännölliselle minälleni niin usein, että harva edes tietää sen
olemassaolosta.
Jotain, mitä olen viime aikoina ihmetellyt: miksi ihmeessä ihmiset pitävät blogeja? Ja miksi ihmeessä minä? Vaikka Latvusto poistuisi kyberversumista ikuisiksi ajoiksi, se tuskin vaikuttaisi neulomiseeni tai muihinkaan puuhiini mitenkään. Paljon suurempi tragedia olisi, jos kaikki seuraamani blogit äkisti lakkaisivat syytämästä minulle uusia ideoita ja inspiraatiota. Blogit ovat siis iloinen asia, mutta onko juuri tällä blogilla mitään mieltä tai merkitystä? En edes tiedä, soisinko mahdollisimman monen vai mahdollisimman harvan seuraavan sätöksiäni, sillä näen puolensa molemmissa vaihtoehdoissa. Yhtäältä tuntuu hyödylliseltä kirjoittaa täysin tuntemattomalle ja heterogeeniselle yleisölle - luulen, että joudun tekemään sitä vastakin. Toisaalta tuntuu, että bloggaamisen on oltava pohjimmiltaan narsistista, enkä koe itseäni kovinkaan narsistiseksi. Olen pyörinyt Bloggerissa neljä ja puoli vuotta ja seuraava postaus on jo sadas. Kaikenlaisia pahoja tapoja ihmisellä voikin olla. (Alan päästä eroon jokasyksyisestä eksistentialistisesta angstistani, joten nähtävästi projisoin hämmennystäni nyt pienempiin asioihin. Jip. Pii.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti