Heti kun
täytin 18, lensin Lontooseen. Ja sen jälkeen olen ruokkinut
Lontoo-riippuvuuttani käymällä Lontoossa muutaman vuoden välein. Haluaisin
joskus asua Lontoossa. En yllättyisi, jos kuolisin Lontoossa.
Lontoo,
London, Londres.
Jos jonkun
todella tarvitsee kysyä, että miksi, niin koska steampunk. Koska sopiva
ilmasto. Koska tee, kirjakaupat ja museot. Koska loistava
Neverwhere-metroverkko. Koska maisemat ja mysteerit. Koska Dracula ja Dickens,
Sherlock ja Woolf, Jekyll ja Hyde ja vaikka kuka. Lontooseen sijoittuvia
sarjakuviakin osaisin luetella ainakin viisi – ilmeisimpänä From Hell. Lontoossa on kaikkea mitä
ihminen voi kaivata ja vielä miellyttävän epätasapaksussa paketissa. Paljon on
tullut nähtyä ja vielä niin paljon on näkemättä... Onneksi sinne ei ole pitkä
matka!
Scalene
(Carina Spencerin Ravelry-kauppa)
Lanka:
Shibui Knits Sock, 50 g sävyssä honey ja n. 75 g sävyssä peacock
Puikot:
4,0 mm
Tämä oli
niin nokkelannäköinen huivi, että oli pakko ihan saada! Ihanaista Shibui Sockia
sattui löytymään tarjouksesta juuri, kun haikailin lankoja. Ja viime silmukat
tuli pääteltyä juuri, kun pohdiskelin, minkä huivin ottaisin työmatkalle
mukaan. Täydellisyyttä alusta loppuun, siis. Pakko tehdä vielä toinenkin,
ohuemmasta langasta ja eri väreissä – ohjeesta kun löytyy silmukkamäärät
kolmelle erivahvuiselle langalle.
Ja tulihan
Lontoostakin ostettua vähän huivilankaa! Käväisin I Knit Londonissa, joka
sijaitsee Waterloossa, yllättävän lähellä London Eye'ta. Vihreä on kaupan omaa
merkkiä I Knit or Dye. Tässä laadussa rullaa mukana ohut kimallesäie, mistä
nimi Ziggy Stardust. Scholler+Stahlin liukuvärjättyä Daphneakaan ei saa Jyväskylästä, joten otin sitäkin herätekerän.
Ostelin
kyllä koko kasan muutakin pientä, kuten kuvasta näkyy. Pääasiassa kirjoja (noin viidestä eri
kaupasta), karkkia (Malteserssss!) ja etikkasipsejä (nom). Pieni suurennuslasi löytyi Portobello Roadin antiikkikaupasta (Alice's). Veikkaan kyllä uusiotuotannoksi, koska oli niin halpa. Toisaalta juuri niin halpa, ettei voinut jättää ostamatta - pikkusilmukoiden laskeminen ja lähiluku sanan varsinaisessa merkityksessä alakoot! Pöllön sain lahjaksi mieheltä, joka ehti pyöriä British Museumin ilman minua. Huomatkaa myös Oxfordin yliopiston kirjaston musta-kultainen kirjanmerkki.
...Mutta
ehkä kaikkein parasta Lontoossa on se, että sinne sijoittuu niin monta tarinaa
ja että sieltä on nähnyt niin paljon valokuvia jo ennen ensivisiittiä, ettei se
oikeastaan tunnu oikealta kaupungilta ollenkaan. Tälläkin kertaa
shoppailukierros kulki Cavendish Squaren kautta. Veikkaisin, että Tohtori
Lanyon olisi voinut asua, say, tässä talossa?
Ja tämän
maiseman olen tainnut nähdä parinkin ajopelin trailerissa. Tällä kertaa se tuli
katsottua ensimmäisestä persoonasta, double-deckerin yläkerrasta.
Fleet
Streetillä käytiin ihmispiirakalla... (Vaikka Sweeney Todd olikin syvästi
pettymyksellinen, ja korni jopa Tim Burton -leffaksi.)
South
Bankia marssittiin (taas!) edestakaisin Hustle-sarjan tyyliin. (Mahtava ja ihan aliarvostettu BBC-sarja. Ekat kaudet pyörivät Suomessakin nimellä Kelmien kerho.)
Enkä ole
ihan varma, kuinka moni Sherlock Holmes -museossa kävijä muistaa, ettei Baker
Streetillä varmaan oikeasti ole asunut ketään niin älyttömän nimistä. Varsinkin
kun tämän "221b":n oikea numero on muistaakseni 239.
Mutta
eihän Lontoosta koskaan tiedä...?
Taivuin
siis steampunk-päissäni käymään lopulta Sherlock Holmes -museossakin. Matkani
varsinaisessa päämäärässä, Oxfordissa taas oli vaikea olla törmäämättä
Tolkieniin ja Philip Pullmaniin, joten reissusta muodostui varsin
kirjallisuuspainotteinen. (Junan ikkunastakin näkyi muuten sellaiset hurmaavat
Austen/Brontë-maisemat, että huh huh.) Jos saan aivojeni palaset joskus
kerättyä, avaudun tästä aiheesta vielä ensi jaksossa. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti