2.10.2013

London Love

Lontoo on lempikaupunkini maailmassa. Ja jos olisin kaupunki, olisin Lontoo.
Heti kun täytin 18, lensin Lontooseen. Ja sen jälkeen olen ruokkinut Lontoo-riippuvuuttani käymällä Lontoossa muutaman vuoden välein. Haluaisin joskus asua Lontoossa. En yllättyisi, jos kuolisin Lontoossa.
Lontoo, London, Londres.

Jos jonkun todella tarvitsee kysyä, että miksi, niin koska steampunk. Koska sopiva ilmasto. Koska tee, kirjakaupat ja museot. Koska loistava Neverwhere-metroverkko. Koska maisemat ja mysteerit. Koska Dracula ja Dickens, Sherlock ja Woolf, Jekyll ja Hyde ja vaikka kuka. Lontooseen sijoittuvia sarjakuviakin osaisin luetella ainakin viisi – ilmeisimpänä From Hell. Lontoossa on kaikkea mitä ihminen voi kaivata ja vielä miellyttävän epätasapaksussa paketissa. Paljon on tullut nähtyä ja vielä niin paljon on näkemättä... Onneksi sinne ei ole pitkä matka!

Lanka: Shibui Knits Sock, 50 g sävyssä honey ja n. 75 g sävyssä peacock
Puikot: 4,0 mm

Tämä oli niin nokkelannäköinen huivi, että oli pakko ihan saada! Ihanaista Shibui Sockia sattui löytymään tarjouksesta juuri, kun haikailin lankoja. Ja viime silmukat tuli pääteltyä juuri, kun pohdiskelin, minkä huivin ottaisin työmatkalle mukaan. Täydellisyyttä alusta loppuun, siis. Pakko tehdä vielä toinenkin, ohuemmasta langasta ja eri väreissä – ohjeesta kun löytyy silmukkamäärät kolmelle erivahvuiselle langalle.


Ja tulihan Lontoostakin ostettua vähän huivilankaa! Käväisin I Knit Londonissa, joka sijaitsee Waterloossa, yllättävän lähellä London Eye'ta. Vihreä on kaupan omaa merkkiä I Knit or Dye. Tässä laadussa rullaa mukana ohut kimallesäie, mistä nimi Ziggy Stardust. Scholler+Stahlin liukuvärjättyä Daphneakaan ei saa Jyväskylästä, joten otin sitäkin herätekerän.


Ostelin kyllä koko kasan muutakin pientä, kuten kuvasta näkyy. Pääasiassa kirjoja (noin viidestä eri kaupasta), karkkia (Malteserssss!) ja etikkasipsejä (nom). Pieni suurennuslasi löytyi Portobello Roadin antiikkikaupasta (Alice's). Veikkaan kyllä uusiotuotannoksi, koska oli niin halpa. Toisaalta juuri niin halpa, ettei voinut jättää ostamatta - pikkusilmukoiden laskeminen ja lähiluku sanan varsinaisessa merkityksessä alakoot! Pöllön sain lahjaksi mieheltä, joka ehti pyöriä British Museumin ilman minua. Huomatkaa myös Oxfordin yliopiston kirjaston musta-kultainen kirjanmerkki.

...Mutta ehkä kaikkein parasta Lontoossa on se, että sinne sijoittuu niin monta tarinaa ja että sieltä on nähnyt niin paljon valokuvia jo ennen ensivisiittiä, ettei se oikeastaan tunnu oikealta kaupungilta ollenkaan. Tälläkin kertaa shoppailukierros kulki Cavendish Squaren kautta. Veikkaisin, että Tohtori Lanyon olisi voinut asua, say, tässä talossa?

Ja tämän maiseman olen tainnut nähdä parinkin ajopelin trailerissa. Tällä kertaa se tuli katsottua ensimmäisestä persoonasta, double-deckerin yläkerrasta.


Fleet Streetillä käytiin ihmispiirakalla... (Vaikka Sweeney Todd olikin syvästi pettymyksellinen, ja korni jopa Tim Burton -leffaksi.)

South Bankia marssittiin (taas!) edestakaisin Hustle-sarjan tyyliin. (Mahtava ja ihan aliarvostettu BBC-sarja. Ekat kaudet pyörivät Suomessakin nimellä Kelmien kerho.)

Enkä ole ihan varma, kuinka moni Sherlock Holmes -museossa kävijä muistaa, ettei Baker Streetillä varmaan oikeasti ole asunut ketään niin älyttömän nimistä. Varsinkin kun tämän "221b":n oikea numero on muistaakseni 239.

Mutta eihän Lontoosta koskaan tiedä...?
Taivuin siis steampunk-päissäni käymään lopulta Sherlock Holmes -museossakin. Matkani varsinaisessa päämäärässä, Oxfordissa taas oli vaikea olla törmäämättä Tolkieniin ja Philip Pullmaniin, joten reissusta muodostui varsin kirjallisuuspainotteinen. (Junan ikkunastakin näkyi muuten sellaiset hurmaavat Austen/Brontë-maisemat, että huh huh.) Jos saan aivojeni palaset joskus kerättyä, avaudun tästä aiheesta vielä ensi jaksossa. Ehkä.

Ei kommentteja: