24.6.2014

Certain as the Moon

Ne jotka sanovat, ettei pyörää kannattaisi keksiä uudelleen, eivät yksinkertaisesti tiedä, kuinka tyydyttävää se on. Minusta on mahtavaa keksiä, määritellä ja ajatella asioita uudelleen! Esimerkiksi juhlapyhät voi viettää jotenkuten perinteisesti, mutta silti loputtomilla uusilla tavoilla. Tänäkin juhannuksena kävin keräämässä niittykukkia - mutta keskiyöllä, Jyväskylän Harjulla. Tänäkin juhannuksena mussutin mansikoita ja kirsikoita - mutta katselin samalla zombieleffaa. Ja kuten asiaan kuuluu, tänäkin juhannuksena mökkeilin - paitsi että tein sen juuri ennen juhannusta, ja mökin virkaa toimitti syrjäinen tutkimusasema Konnevedellä. Perinteiden mukaisesti oli myös kylmä ja satoi - mutta mikään ei estä minua turisteeraamasta hieman, kun olen uudessa paikassa!

Konneveden kivikirkko oli jännittävä tuttavuus. Olimme muutaman kollegan kanssa yhtä mieltä siitä, ettei se näytä erityisen vakuuttavalta. Vaan jotenkin sarjakuvamaiselta. Tai ehkä lavasteelta. Taivaasta tipahtaneelta, käsimaalatulta Sleigh-miniatyyriltä. Varsinainen kirkon stereotyyppi, vuosimallia 1929. Kuvittelee selvästi olevansa vanhempi.
Minulla sattui olemaan uusin huivini mukana, joten valokuvasin kaksi kärpästä yhdellä sulkimen räpsähdyksellä:


Ohje: Moonlight Sonata by Shui Kuen Kozinski (elann.com)
Lanka: Knit Picks Gloss Lace, Sterling, n. 85 g
Puikot: 4,0 mm

 
Tämä malli on ollut jonossa vuosikaudet. Ja itse asiassa raahasin myös nämä hopeanhohtoiset silkkisekoitelangat Jenkeistä (vuonna 2010!)  juuri tätä ohjetta silmällä pitäen. Vihdoin toteutus on saanut ideoinnin kiinni - ainakin tässä pienessä kohdassa ajallis-tilallista avaruutta. 
Odotus kannatti - olen huiviin suunnattoman tyytyväinen, koska sen voi lukea monella tavalla. Se on riittävän hillitty sekä kuosiltaan että väriltään ollakseen klassisen tyylikäs ja ajaton; istuu melkein millaiseen asukokonaisuuteen vain.


Toisaalta hopeisissa täysikuissa ja pykäreunoissa on jotain suunnattoman romanttista...


Mutta verkkomainen välipitsi ja silkin hieman tahmea tekstuuri tuo mukaan jotain seittimäistä, synkkää ja aavemaista. Tätä ei ehkä suositella ihmissusille.

Konneveden kirkon rukouslaatikko

Varsinainen tehtäväni tutkimuskeskuksella oli väitöskirjan edistäminen retriittiolosuhteissa, toisin sanoen hyvin ja säännöllisesti ruokittuna, vieraassa, netittömässä työhuoneessa. Joku oli leikannut minun lainatoimistoni seinälle kokonaisen sivun kokoisen, mustavalkoisen lehtikuvan, joka esitti äärimmäisen pitkästyneen näköistä Marie Curie'ta. Mikään ei inspiroi ihmistä kuin penseän nobelistin tuijotus.

2 kommenttia:

Ingi kirjoitti...

Kauniita taidokkaita töitä, tämä huivikin aivan upea!

Elen kirjoitti...

Kiitos, kiitos!