2.11.2014

Bane of the Baskervilles

Millainen lokakuu, hyvät naiset ja herrat! Nyt on blogille niin paljon asiaa, että tuskin tiedän mistä aloittaisin!
Tartutaan ensin nummihuivi numero kahteen, koska sillä ehdin jo uhkailla aiemmin:


Lanka: Malabrigo Sock, Primavera, n. 80 g
Puikot: 4,0 mm

Tämänkin huivin olen halunnut tehdä jo iät ja ajat. Se on näppärän muotoinen sekoitus simppeleitä jujuja. Mutta DK-vahvuista lankaa oli yllättävän haastavaa löytää inspiroivissa erämaaväreissä. Tyydyin siis lopulta fingering-vahvuuteen ja hartiahuivin sijasta kaulahuiviin. Enemmänhän niitä tulee käytettyä, ja Malabrigo Sock on oikein kelpo lanka: hurmaavat, ikään kuin valossa läikkyvät sävyt ja moitteeton, pehmyt kaulatuntuma. Kunpa vain en olisi nynnyillyt riittävyyden suhteen! Huivista olisi saanut ainakin yhtä lehtikuviota leveämmänkin.


Yritin pingottaa verkkolaitaa piikeille, jotta vaikutelma olisi hieman goottilaisempi ja uhkaavampi, mutta kun tasaiseksi neulottu pinta ei tue tällaista kuviota, ei villa näköjään pysty sitä yksin muistamaan. Hyvä tietää vastaisuuden varalle. Näin opimme neuleen anatomiaa tukirakenne kerrallaan.


Tässä vielä in-action kuva Lontoosta. Kyllä, kävin taas Lontoossa. Lontoo on kohtaloni.
Siellä on tänä syksynä ollut erityisen erinomaista ohjelmaa varsinkin meille kirjallisuusnörteille ja fiktion ammattilaisille. Mutta siitä lisää paremmalla ajalla.
Juhlin muuten myös Halloweenia neulomalla. Karmaisevan hellyyttävin tuloksin.
Tule siis pian takaisin! Niin Baskervillen koirakin teki.
(Olin muuten palaamassa lentokentällä eräänä tihkusateisena yönä ja odotin bussiasemalla noutajaa (sentään pienellä ännällä), kun läheistä risteystä lähti ylittämään valtava, pikimusta koiran siluetti. Valehtelematta ainakin vasikan kokoinen. Hetken päästä sumusta sukelsi esiin omistajakin ja tulkitsin ilmestyksen lauhkeaksi tanskandogiksi, mutta noin viiden sekunnin ajan ymmärsin, kuinka koiran näkemisestä oikeasti voi saada sydänkohtauksen. Vallankin valmiiksi aavemmaisilla nummimailla.)

Ei kommentteja: