19.5.2015

Lahjakasta, vaikka itse sanonkin

Käsityökevät on kulunut (puoli)aivottoman seminaareissa nyhertämisen ja - ennen kaikkea - epäitsekkyyden merkeissä.


Kuutio
Ohje: Sovellettu Molla Millsin toisesta Virkkuri-kirjasta Muotoja ja pintoja
Langat: Puolentoista millin koukulle sopivia, merseroituja, puuvillaisia virkkauslankoja (esim. Anchor) mustana, tummanvihreänä ja kylmänharmaana, menekki yllättävän pieni
Koukku: 1,5 mm

Olen kai maininnut pitäväni M.C. Escheristä? Totta kai pidän M.C. Escheristä! Kukapa ei pitäisi M.C. Escheristä?! Siksi Molla Millsin optiset virkkauspinnat ovat kiehtoneet minua kovin. Kolmen langan kirjovirkkaus on kuitenkin niin jäykkää, että se sopii lähinnä erilaisiin kasseihin ja pusseihin. Olen jo pitkään jahkannut, millaiseen kokeiluun ryhtyisin. Kun työ- ja roolipelitoveri väitteli hiljan tohtoriksi pelitutkimuksesta, erillään leijuvat idea-atomit järjestyivät vihdoin suunnitelmamolekyyliksi: noppapussi. Tietenkin ensin tehdään aina noppapussi.

Jakuvasti paisuvista lankavarastoistani löytyi onneksi sopivan värisiä virkkuurihmoja ja musta punosnyörin pätkä, joten siirryin suinpäin soveltamaan: 
  • Tein kaavion mukaista kirjovirkkuuputkea muistaakseni 9 x 3,5 toistoa (viimeisestä toistosta tehdään vain kaksivärinen osuus).
  • Viimeiseen kokonaiseen toistoon tein reiät nyöriä varten. Kerrokselle, jolle tulee vain vihreää, on helppo laatia yksinkertainen reikäalgoritmi (muistaakseni *6ks + 2 kjs* (hyppää ketjusilmukoilla kahden ks:n yli)). Reikien vuoksi kahta muuta lankaa ei tällä kerroksella voi kuljettaa mukana. Tämä tekee sitomiskohdasta myös hieman ohuemman ja taipuisamman.
  • Pohjaksi virkkasin tavallisen ks-ympyrän vihreällä langalla. Ompelin sen kiinni aloitusreunaan pykäpistoin nurjalta puolelta. (Yritin ensin oikealta puolelta, mutta huomasin kesken kaiken, että nurja puoli näytti silloin siistimmältä.)

Tekniikka on oikeastaan yksinkertaisempi kuin miltä se näyttää. Vaikeinta on pitää silmukoiden sisällä kulkevat, lepäävät langat sopivan kireinä ja hallinnoida kolmea lankakerää niin, etteivät ne sotkeudu toisiinsa. Suosittelen yksinkertaisesti pitämään kerät mahdollisimman etäällä toisistaan.

Rakensin pussukasta pienen karonkkamuistamisen täyttämällä sen roolipelinopilla ja hamahelmistä sulatetuilla Space Invader -lasinalusilla. Kortiksi pikainen Super Mario -sieni, vaikka tutkintohan on oikeastaan level-up eikä lisäelämä...

Eri onnistunut kokeilu, vaikka itse sanonkin! Voisin värkätä tällaisen itsellenikin jollain toisella optisella kuviolla, kenties hieman eri väreissä. Toisaalta jotkut Mollan iltalaukku-designit houkuttelisivat ihan sellaisinaankin... Seuraavat kuukaudet näyttänevät, mitä jokakesäinen virkkuuvimma tuo tullessaan!

Sitä ennen kuitenkin
Lahja no. 2:



Tulilintu (or Bleeding Robin)
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, Sequoia, n. 100 g ja Holst Garn Noble, Linen, 5-10 g
Puikot: 3,75 mm

Äitini tilasi vanhalle ystävälleen syntymäpäivälahjahuivin. Toiveissa olivat tumma punainen, luksuslanka ja riittävä koko. No, minähän heti Ravelryyn ja Titityyhyn. Tämä herkullinen, syvän verenpunainen, yksisäikeinen merino hyökkäsi heti silmille ja asia eteni siitä omalla painollaan. Oivallinen lanka ja oivallinen ohje.


Sen verran kuitenkin sovelsin, että tein laitimmaisen raidan toisesta langasta - geelong-kashmir-sekoitteesta, jota sattui jäämään yli edellisestä lahjahuivihankkeesta.

Olen nähnyt tämän monesti ennenkin: ohje on lopussa, mutta lanka ei. Käsialani on ilmeisesti edelleen niin tiukkaa, että töistäni tulee aina ohjeistusta niukempia, sekä pinta-alaltaan että langankulutukseltaan. Onneksi erilaisia reunusratkaisuja on hauska keksiä. Niillä valmisohjeet saa ikään kuin signeerattua omikseen. Nyt käytin alkuperäisen langan lopun ylimääräiseen ainaoikeinraitaan ja lisäsin kontrastilangan ylimääräistä pitsiraitaa varten.

Yhdistelmässä on jotain viehättävän uusvanhaa.

Nyt sitten haluan itselleni myös hemoglobiinin heleän vampyyrihuivin. Hyvin sujuu tämä antavan arki.