One of The Kool Kids

Kesän luennot loppuivat eilen ja keksin oitis kaikenlaista juhannuspuhdetta!

Olen varmaan maininnut, että täkäläisten nettineulojien himoitsemia Kool Aid -jauheita sai Amerikassa parillakymmenellä sentillä lähimarketista? (Oh yeaahh!) Olihan siis välttämätöntä tuoda muutama pussi New Yorkista kotiin kokeiltavaksi! Juotavaksi niitä eivät kuulemma kelpuuta kuin afroamerikkalaiset, enkä minäkään kieltämättä tullut maistaneeksi, en täällä enkä siellä. (Ja parempi niin, koska kaikesta päätellen minulla olisi nyt sitten vihreät suolet...) Mutta tee-se-itse-värjäykseen nämä aineet sopivat juuri niin hyvin kuin mainostetaan: myrkytöntä, vaivatonta, eikä tahraa pintoja tai astioita. Esanssiset karkkikärytkään eivät olleet niin pahoja kuin peloteltiin, joten innostuin käyttämään jo kaikki viisi pussukkaani.

Aloitin nämä jogurttipurkkikemian kokeet kunnianhimoisesti 800 metrillä uutta, ihanaa Lace-lankaa, jonka ostin Dropsin keväisestä supersalesta. Mitään tarvetta sille ei tietenkään ollut, mutta pilkkahintainen alpakka-silkkisekoite oli tarjous, josta en vaan voinut kieltäytyä. Valitettavasti värikartta ei vielä lanseerausvaiheessa käsittänyt juuri muuta kuin valkoisen, joten koko kevään kaapissa muhineet Kool Aidit muuttuivat äkkiä tuiki tarpeellisiksi. Mikron ja vesivärisiveltimen turvin sain aikaan tällaista sotkua:


Päästin kirkkaanvalkoisen vyyhdin kimppuun koko paletin: harmahtavavioletti on silkkaa Grapea, vihreä taas Lemon-Limesta, Lemonadesta ja Ice Blue Raspberry Lemonadesta sekoitettuja erilaisia sävyjä. Lopputulos näytti vyyhdillä aika läikikkäältä, mutta kerällä suorastaan kauniilta. Silkki antaa väreille ihanan hopeaisen vivahteen:


Toinen uhrini oli arkista Nalle Coloria. Olen joskus valittanut Novitalle jostain onnettomasta 50 gramman kerästä, joka oli pätkitty ja solmittu ainakin viidestä kohdasta – ärsyttävää! Pahoitellakseen firma lähetti minulle sellaisen Nalle Colorin, joka ei osunut omaan värimaailmaani ensinkään, joten se on hillunut jossain kiertoradalla siitä lähtien. Ajattelin, että voisin jalostaa langasta siedettävämpää parilla pussilla Kool Aidia. Puoli pussia Ice Blue Raspberry Lemonadea + puolitoista pussia Grapea teki tästä...


...100 grammaa tätä (luonnossa vähän tummempaa kyllä):


Tällä kertaa lähdin liikkeelle kattilataktiikalla. Liotin vyyhdin kunnolla ja upotin sen liemeen kokonaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut niin tasainen eikä niin tumma kuin olisin toivonut. Vaikka tämäkin oli muutos parempaan, en usko että pystyn vieläkään neulomaan tästä mitään, minkä kelpuuttaisin omaan käyttööni. Joku onnellinen sukulainen tai ystävä on siis lähitulevaisuudessa saamassa aniliininvioletin lottovoiton... :P

Minua miellyttää paljon enemmän tämä iloinen sävy tässä:


Finally
Ohje: Polly Jean (exartstudent.net)
Lanka: Fleece Artist Nyoni, n. 90 g
Puikot: 3.25 mm (ostin itelleni nimpparilahjaksi välikoon Knit Picksit! <3)

Eli teinpä taas yhdet sukat. Jotenkin niitä ei vieläkään tunnu olevan liikaa. Varsinkaan tällaista kesäistä, tuuletusaukollista mallia. :)


Projektin nimi juontaa juurensa siitä, että olen haikaillut sekä langan että ohjeen perään jo pitkään... Nytkin sain liikettä töppöseen vain siksi, että Nyonin tekeminen lopetettiin. :( Heti kun sain kuulla tästä, kiiruhdin tilaamaan itselleni yhden viimevyyhdin, etten jäisi kokonaan ilman. Nettikaupassa oli tuolloin enää kahta väriä – tätä ja tylsän harmaata – mutta eihän tämäkään hullumpi ole. Neulepinnasta tuli itse asiassa todella kaunista. Kamera ei pysty edes toistamaan kaikkia hienovaraisia hiirenkorvan vivahteita.


Etsii siitä sitä juhannusta sitten, jos viitsii.

Sekalaisessa seurassa

Voi minua. Taas on blogihiljaisuus karannut kuukauden mittaiseksi! Vaan tällä kertaa syypää ei ole mikään kunnianhimoisen ohut ja avara pitsihuivi.

Ei. Ei edes uusi neuletakki.
Itse asiassa olen puuhannut – ja saanut valmiiksikin – kokonaisen kavalkadin kaikkea pientä, mutta tekeleiden raportoimisen on aina estänyt jokin kosminen väliintulo. Milloin on kamerasta akku loppu, milloin tenttimonsuuni niskassa ja milloin taas niin kova helle, ettei läppärin keskuslämmitetylle näppäimistölle tahdo laskea sormiaan.

Tänään kuitenkin valmistui sellainen sisustustaiteen mestariteos (hahaa!), että en enää malta pitää suutani kiinni. Kattokaa nyt! Modernihko pizziliina ihan omasta pääkkösestä:


Lanka: Novita Virkkauslanka, silmunvihreä, n. 50 g
Koukku: 2.0

No, okei. Ei ihan omasta pääkkösestä. Idean fraktaalimaiseen muotoon sain tästä Kanervaisen Ravely-projektista. Ja siihen nähden, että valmistusproseduuri oli täysin itseohjautuva, sainkin sen apinoitua aika tarkalleen. Ihastuin ikihyviksi siihen, että liinan juju ei olekaan sen sisällä polveilevat pitsikuviot vaan itse liinan poikkeuksellinen muoto. Ajatella, että pitsiä voi virkata niin epämummomaisesti, että poikaystäväkin hyväksyi tämän sohvapöydän kevätliinaksi.


Haluaisin kauheasti virkata myös jonkinlaisen verhon. Mieluiten vanhasta kunnon kalalangasta. Odotan vain, että a.) keksisin tarpeeksi nuorekkaan ja swengaavan mallin b.) vanhemmat ostaisivat kesämökin. Mökkityyliinhän kävisi paljon perinteisempikin setti. (Uudessa lähiön kerrostaloasunnossa mummonneliöt näyttävät allekirjosta hassuilta.

***

Toiseksi (Cthulhu presents):

Tuhkimon kesätohvelit (Novitan nettisivut)
Lanka: Novita Tennessee, hopeanharmaa, n. 100g (neulottu kaksinkertaisena)
Puikot: 4,5


Tämä ohjeen löytäminen herätti välittömän ahaa-elämyksen. Tennesseen uusi hopeainen väri on minusta hurjan kaunis, joten halusin käyttää sitä jossakin. Siksi toisekseen, olen jo pitkään halunnut kunnon aamutohvelit. Ajatuksissa on pyörinyt lähinnä huovuttaminen, mutta hei, nythän on kesä!

Toteutusvaiheessa ohje kääntyi kuitenkin pettymykseksi (ei muuten ole Novitan kohdalla ensimmäinen kerta!): vaikka neuletiheyteni oli jopa väljän puoleinen, jouduin purkamaan ekan tossun ja muokkaamaan ohjetta isommaksi (+ 8 silmukkaa). Siksi toisekseen, kun katsoin valmista, kokoon ommeltua tossuparia, niiden muoto ei ihan ensimmäiseksi tuonut mieleen ihmisen jalkaterää... (Sääli etten ottanut kuvaa. Jos en itse olisi niitä itselleni neulonut olisin veikannut tossujen tulevaksi käyttäjäksi ehkäpä...hmm...tapiiria?)


Mutta Veljellä oli vahva usko ja hän tiesi kiven sijainnin. No, en nyt ihan kävellyt vetten päällä, mutta sitkeällä märkämuokkauksella sain kuin sainkin tulokseksi ihan kelvot tohvelit. Suorastaan sievät. Novita oli kylläkin arvioinut langankulutuksen sen verran yläkanttiin, että lankaa olisi jäljellä vielä toiseen pariin ja ylikin... Pitänee ostaa lisää ja neuloa toppi. Näin meitä kuluttajia huijataan.

***
Ja sitten vielä:
(Havainas) Tabit (Ulla 02/06)
Lanka: Colinette Jitterbugin ja Schoppelwolle Zauberballin jämiä
Puikot: 3,5 (toiseen sukkaan saatoin kyllä käyttää 3,0:aa... Hups.)



Minä haluan eroon sukkalangan jäänteistä. + Äiti haluaa sukkia, joita voi käyttää varvastossujen kanssa. = Minä neulon kirjavia ninjasukkia. Everybody wins!
Ei kuulemma haittaa, jos sukat eivät ole identtiset, joten tässä ovat:
Herra Tabi


ja Rouva Tabi.


...Tai voitte te niitä lesboparinakin ajatella, ihan sama. Yksilöitä kumminkin.
Ottaen huomioon, etteivät ne jämät tähän loppuneet, näitä saatte varmaan nähdä vielä pari paria lisää. Ja mikäs sen soveliaampaa, kun olen kerran aloittanut japaninopinnotkin.

すごいですね。

Suosikkisukkalangan metsästys

Jos ette ole huomanneet, jokainen neulepostaus noudattaa aika lailla samaa kaavaa: juttu pitää kehystää juuri tämän projektin tuottamilla fiiliksillä ja kommelluksilla, arvioidaan vähän ohjetta, lopputulosta, säätilaa ja tietysti lankaa. Vaikka siis olenkin tämän blogin varrella laukonut erinäisiä valistuneita mielipiteitä käyttämistäni langoista, ajattelin tehdä myös tällaisen kokoavan sukkalanka-arvostelun. Ai miksi? No siksi. Listoja on niin vaivaton kirjoittaa ja tästähän voisi olla jollekulle vahingossa jotain hyötyäkin. Siis asiaan:

Zitron Trekking Pro Natura
+ Selvästi erilaista kuin muut kokeilemani sukkalangat – ohutta, bambuista ja herkkää. Varmasti omiaan pitsisissä sukkamalleissa.
+ Pro Naturasta saa todella kevyitä ja hengittäviä sukkia, joita tekee mieli pitää jopa kesällä! Siksi olen uuden kerän perään vähän haikaillutkin.
+ Keveytensä ansiosta Pro Natura on myös todella riittoisaa – kerästä saisi noin kolme peruspitkää sukkaa.
+/- Värikartta on langan nimen mukaisesti melko hillitty ja rustiikkinen. Itse en pane pahakseni, mutta joku varmaan kysyy, että missä se auringonoranssi on. Myös pätkävärjäyksiä löytyy.
- Ei kovin miellyttävää neulottavaa: ohut ja karhea lanka on julma sormille. Lisäksi työ etenee aika hitaasti.
- Arvostan suuresti lankoja, joita on ainakin yritetty vahvistaa luonnonkuiduilla, mutta ihan nailon-tasoista kestävyyttä bambusta ei saa. Pro Naturasta tehtyjen sukkien elinajanodote on noin kaksi vuotta. Jonkin verran sitkeyttä 25 % raakaa bambukuitua siis kuitenkin tarjoaa. Alla suht' onnistunut pohjanpaikkausnäyte.


Colinette Jitterbug
+ Jitterbugin värikartta on todella laaja, mielikuvituksekas ja monipuolinen. Kun tilaa langat suoraan valmistajalta, Britanniasta, pääsee nauttimaan koko mahtavasta valikoimasta.
+ Lanka on todella pehmeää ja täyteläistä täysmerinoa. Ihanalta tuntuu, sekä puikoilla että jalassa. En usko, että kutittaa ketään.
+ Halvempaa kuin muut herkkuväriset kollegansa – varsinkin, kun ottaa huomioon, että yhdessä kerässä on peräti 110 grammaa.
- Värin ja neulemallin yhteensopivuutta pitää miettiä tarkkaan, sillä jotkut värit ovat todella kirjavia ja dominoivia. Tasavärisempiäkin vaihtoehtoja on tosin olemassa (Dalí- ja Velvet-sarjat).
- Langassa ei ole vahvikekuitua tai edes kovin tiukkaa kierrettä, joten se kuluu nopeasti. Omat, vuoden vanhat Jitterbug-Firestarterini muistuttavat aika lailla Fukushiman reaktoreja tai jotain muuta räjähdyksenjälkeistä – mutta on niitä kyllä pidettykin! Ostan Jitterbugia siis varmasti toistekin. Jos ei muuten, niin unisukiksi.


Drops Delight
+ Huomattavan halpaa liukuvärjätyksi sukkalangaksi. 5–6 euroa/sukkapari ei ole paha.
+ Väriliu'ut ovat omaan makuuni sopivan pituisia, lyhyempiä kuin esim. Zauberballissa, saman kerän eri sävyt muodostavat myös aika mukavia kokonaisuuksia.
- Lanka on todella pörröistä jo neulomisvaiheessa ja neulepinnasta tulee hassun epätasaista, oli kuinka huolekas käsiala tahansa. Ihan sileitä sukkia näistä ei siis kannata tehdä.
- Lanka tykkää myös halkeilla neulottaessa, mikä ei varsinaisesti paranna neulepinnan ulkonäköä sekään.
- Ylivoimaisesti kutiavinta sukkalankaa, johon olen törmännyt. Hermoheikkoina hetkinäni en pysty pitämään Delightista tehtyjä sukkia ollenkaan. Siksi lanka on minusta pöljästi nimetty.



Schoppel-Wolle Zauberball
+ Lanka on valmiiksi mukavalla pallolla, eli neuloja säästyy kerimisen vaivalta ja pääsee suoraan asiaan. Kirjavat pallot ovat myös hauskan ja puristeltavan näköisiä. Niitä vaan tekee mieli ostaa ja viskellä.
+ Ainoa tuntemani sukkalanka, joka selvästi paranee käytön ja pesun myötä! Pörröisyys on vähentynyt ja palmikot tulleet vain entistä paremmin esiin. Sukat eivät myöskään ole venyneet yhtä pahasti kuin muut sukkaparini.
+ 25 %:n nailonpitoisuus tuntuu aika paljolta, mutta se antaa valmiille sukalle ihan mukavaa joustoa, eivätkä sukat vielä vuoden käytönkään jälkeen osoita kulumisen merkkejä.
- Neuloessani petyin taikapalloon aika pahasti. Se ei tuntunut oikein luistavan puikoilla ja työ eteni langan ohuuden takia muutenkin hitaasti. Aluksi sukat olivat todella kurttuiset ja nuhjuisen näköiset. Osa syytä saattaa toki olla neulemallissakin.
- Nukkaantuminen on minusta Zauberballin suurin ongelma. Pelkkä neulominen tekee langasta todella höttöistä ja ensimmäisten käyttökuukausien aikana sukista pitää nyhtää pahinta nöyhtää pois, että jalat voisi ylipäätään yhdistää johonkin ihmislajin edustajaan. Yllätyksekseni tämä oli kuitenkin jokin ohimenevä uhmaikä, ja nyt minä ja Zauber-Boyfriendini olemme ylimpiä ystäviä. Harkitsen taas ostavani tätäkin lankaa.


Schoppel-Wolle Admiral
+ Halpaa, perushyvää ja -helppoa perusperusperussukkalankaa todella vaihtelevissa väreissä pätkävärjätyistä kiinteisiin – joka lankakaupassa on Admiralista ihan erilaiset värivalikoimat, mikä on sikäli vaarallista, että lopulta jokainen törmää juuri siihen sävyyn, joka kolahtaa ja kävelee kaupasta ulos kainalossaan lankakerä, josta ei oikein tiedä, mitä tekisi.
+ Silmukat ja palmikot erottuvat hyvin, mikä tekee langasta helppoa neuloa. Isommat kuvioinnit pomppaavat mukavasti esiin jopa kirjavammista langoista. Sopii siis erityisesti palmikollisiin sukkiin.
- Admiral on todella epäelastista. Toisin sanoen aluksi sukat eivät jousta yhtään ja sitten ne lörpähtävät ihan ykskaks.
- Kastuminen lötkistää lankaa aivan suhteettoman paljon. Admiral-sukat kannattaa siis todella muotoilla järkevän näköisiksi ennen kuin ne ehtivät kuivaa tai lapsenlapsistasikin kasvaa muotopuolia. Lisäksi sukat hieman nukkaantuvat pesussa.


Shibui Knits Sock
+ Ehkä suurimpia lankaihastuksiani ikinä! Aivan ihanat, hehkuvat, semisolidit sävyt, jotka pitää nähdä luonnossa, parissa eri valossa ennen kuin oikeasti ymmärtää, miten kauniita ne ovat.
+ Tiukka, selvästi erottuva kierre tekee langasta mukavan, vaivattoman neulottavan ja neulepinnasta persoonallisen näköisen.
+ Pehmeää, kutisematonta, hengittävää ja kaikin puolin miellyttävää tavaraa.
- Oikeastaan ainoa syy siihen, miksi kaappini eivät pursuile Shibui Knitsin sukkalankaa on se, että se on kallista. Vyyhdistä saa pulittaa kympin, eikä siitäkään synny kuin vasta yksi täysikasvuinen sukanturjake. Sukkaparin hinnaksi nousee siis peräti pari kymppiä, mikä on aika huomattava summa, ottaen huomioon, että kyseessä on täysmerinoinen sukkalanka. Sukat siis tuskin selviäisivät yksivuotispäiviään pidemmälle. (Tästä syystä olen tehnyt tästä langasta vain kynsikkäät.) Ehkä joskus, jos olen rikas ja kulutushenkinen, shoppailen Shibuita mielin määrin. *sniif*


Novita Nalle
+ Nallen saatavuus on Suomessa aika ylivoimainen. Sitä löytyy ties mistä marketeista ja varastomyymälöistä vaikka ihan heräteostoksina, eikä maksa maltaita.
+/- Novitan värikartat ja valikoimat uudistuvat kahdesti vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Nallesta on nähty jo melko monenlaista versiota, itseraidoittuvasta ja pätkävärjätystä aloe veralla jalostettuun. Tämä on sikäli hyvä, että jos tämän kevään värikartta ei miellytä, voi odottaa syksyyn, ja aina silloin tällöin putkahtaa jotain uutta kokeiltavaakin. Mutta: projekteja ei totisesti saa jättää roikkumaan, sillä samaa lankaa ei välttämättä enää myydä parin kuukauden päästä. Myös värien yleisestä aistikkuudesta voi olla montaa mieltä.
- Lankaan sekoitettu polyamidi todella tuntuu. Esimerkiksi siten, ettei lanka luista puikoilla.
- Nalle on selvästi paksumpaa kuin muut sukkalangat eikä siksi välttämättä sovellu kaikkiin sukkaohjeisiin. Saati sitten ympärivuotiseen käyttöön.


Novita Kotiväki
+ Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Kotiväki on paljon Nallea parempi ja aivan liian ylenkatsottu sukkalanka! Kotiväkihän on mainiota kesäisiin pitsi- ja polvi- ja pitsipolvisukkiin.
+ Kestävää, viileää ja miellyttävää ihoa vasten. Täyspuuvillaiset sukat ovat kiva vaihtoehto niille iänikuisille villasukille.
+ Keräkoko on iso, joten polvisukkaankaan ei tule ärsyttäviä, irtonaisia langanpäitä. Lankaa jää melko todennäköisesti myös yli, mikä saattaa joko vaivata tai ilahduttaa, riippuen itse kunkin hamsterimaisista taipumuksista. Lisäksi kerät ovat kokoonsa nähden halpoja.
+ Kestää hyvin pesua ja värjäystä.
- Värikartat ovat vähintäänkin aneemiset. Sanoisin jopa puutteellisiksi.
- Kaunis sileä neule edellyttää hyvin tasaista käsialaa. Sileän neuleen nurja puoli voi myös tuntua aika epätasaiselta ja kulmikkaalta jalkapohjaa vasten.


Seuraavaksi tähtäimessäni ovat kaapin kätköissä kyhjöttävät Knit Picks Gloss, Knit Picks Stroll Tonal sekä Fleece Artist Nyoni. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että silkkisekoitteet kutkuttelevat nyt kovasti... Ja semisolidit taas ovat niitä kestosuosikkeja.

Talvipuutarha

Lupasinhan. Nyt on ensimmäinen Amerikan lanka mennyt läpi mystisestä metamorfoosikoneesta nimeltä neulepuikot!

Haruni (Emily Ross' Ravelry Store)
Lanka: Knit Picks Shadow, Vineyard, 45g
Puikot: 3,5 mm Knit Picks Symphonie -pyöröt

Olen halunnut Harunin (tai kuten runollisimmat suomalaisneulojat sitä kutsuvat, Hanurin) aina siitä lähtien, kun bongasin sen Ravelryn uusimmista ohjeista. Olen vain etsinyt Sitä Oikeaa Lankaa – prosessi, joka ainakin minun kohdallani muistuttaa kovasti hengille puhumista tai taikavarpuilua. Varsinkin niiden mieluisimpien mallien kohdalla, joiden todella haluan onnistuvan ja päätyvän käyttöön, saatan kytätä ja jahkata vuodenkin, kunnes esiin putkahtaa jotain puhuttelevaa.

Hassua kyllä Knit Picks Shadow ei ollut suuri neule-elämys suuntaan eikä toiseen. Ei ihkupehmeää eikä veemäistäkään. Ihan perusmukavaa pitsilankaa, yksi vyyhti = kaulakokoinen kolmiohuivi. Mutta kun tämä väri oli juuri minun Harunini väri. Alusta asti tiesin, ettei tästä mallista tehdä vihreää, olkoonkin lehtikuvioita väärällänsä. (Nyt ei sitten auta muu, kuin neuloa kaveriksi violetit hanskat ja hattu...öh...voi harmi?)


Violetti näyttää niin hyvältä lehdissä. Ehkä siksi, että se on vähän surrealistista. Ehkä siksi, että se on jotenkin eleganttia. Ehkä siksi, että tykkäisin lehdistä, vaikka värinä olisi kissan ripuli.
Joka tapauksessa innostuin yhdistelmästä siinä määrin, että pyöräytin samalla teemalla uuden tiskirätinkin:


Apple Leaf Cloth (Eva Skulbru Eriksen's Ravelry Store)
Lanka: Novita Bambu, laventeli, 30g (tuttu toisesta tiskirätistä)
Puikot: (ne paljon puhutut) newhavenilaiset 3,0-milliset pyöränpinnapuikot

Poikaystävä toivoi uutta, reilumman kokoista tiskirättiä. Tällaisen sai. Lankaa jäi noin metri.
Ja rätin molemmat mallineuleet ovat muuten todella helpot ja kauniit – suosittelen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Niin ja...
Fanfaareja kiitos – Latvusto sai ensimmäisen tunnustuksensa!
Kiitos Villasukat ja pipa! Hauska kuulla, että joku jossain lukee ja tykkää! :)


Tunnustuksen saajan kuuluu vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle.

1. Koska aloitit blogin?
Latvuston tie alkoi itse asiassa jo kesällä 2005, Windows Liven (susipaskassa) blogipohjassa. (-> Klikkaa TÄSTÄ, jos uskallat!) Bloggeriin muutin maaliskuussa 2008. Olen tykännyt tästä nykyisestä alustasta erittäin paljon.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Alun perin Latvusto oli pelkkä tekosyy kirjoittaa lennokkaita artikkeli- ja arvosteluhenkisiä juttuja, lähinnä kirjoitusharjoituksen vuoksi. Vanhassa blogissa tuumailtiin enimmäkseen kirjallisuutta, leffoja ja sen sellaista. Uusi Latvusto on ollut alusta asti käsityöblogi. Neulepostauksia onkin kivoin kirjoittaa, mutta silloin tällöin pälisen muistakin harrastuksistani ja aikaansaannoksistani. Arkistossa on matkoja, reseptejä ja kirja-asiaa, ja niitä tulee satunnaisesti jatkossakin.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
"Mahtavat" kielikuvat. Ja tämä ilmiselvä nörtti-hippi-twisti.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kuten todettua, blogin pitäminen oli alun perin kirjoitusharjoitusta. (Harrastan luovaa kirjoittamista.) Käsityöbloggaamiseen vaihdoin monen ihanan neuleblogin inspiroimana. (Vaikka en jaksakaan kommentoida, seuraan säännöllisesti liki kahtakymmentä käsityöblogia!) Ensisijaisesti pidän blogia itseäni varten: Latvusto on minun neulepäiväkirjani. On kuitenkin ollut mukava huomata, että monet tutut ja tuntemattomat seuraavat puuhiani aika uskollisestikin. :) Olette kaikki tervetulleita jatkossakin!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Kunpa ehtisin päivittää useammin! Pitäisi varmaan opetella kirjoittamaan lyhyempiä juttuja. Olen kuulemma ollut liiankin monisanainen aina 1-vuotiaasta asti...

En laita tunnustusta eteenpäin, koska useimmat, joille haluaisin sen antaa, ovat jo saaneet sen. Mainostan tässä yhteydessä kuitenkin muutamaa mainiota neuleblogia: Monologia langasta, Haaveiden hahtuvia ja Lankahullaannusta. ;) Kiitos kivoista kommenteistanne ja ihanista blogeistanne! Napatkaa sulka hattuunne, jos haluatte.

Ms. Longstockings

Neuleiden tie se on täynnä virstanpylväitä. Tässä ensimmäiset polvisukkani:


Kevätaaltosukat
Ohje: Kalajoki (Yliveto-blogi) + Mittatilauspolvarit (Ulla 01/10)
Lanka: Drops Delight, n. 115g
Puikot: 2,5

Sanotaan suoraan: ostin langan siksi, että se oli todella halpaa. Arvelin nimittäin, että näiden urheilijanpohkeiden peittämiseen palaisi enemmänkin lankaa kuin lopulta paloi. Myös kivoilla väriliu'uilla saattoi olla vaikutusta valintaan. Mutta eihän tämä nyt mitään mukavaa lankaa ole. Neulepinnasta tulee aika pörröistä ja epätasaista, lanka pöllysi ja katkeili neulottaessa ja valmiit sukat ovat aika kutisevat.


Kutinasta huolimatta nämä ovat pysyneet jalassa jo pari päivää. Päättelin tarvitsevani polvareita juuri siksi, että tykkään liehua kotona ilman housuja... siis *köh* pitkähelmaisessa yöpaidassa. Pakkasilla joskus vähän palelee – ja näistä sai kyllä siihen välittömän avun. Kai tuo kutinakin käytön kanssa asettuu. Jos varret eivät siis lökähdä ennen sitä...

Kalajoki-ohjeesta en sen sijaan keksi pahaa sanottavaa. Aallot näyttävät pieniltä palmikoilta, mutta ovat tosiasiassa paljon helpommat ja nopeammat tehdä. Suosittelisin tätä Tiina Seppälän mallia vaikka aloittelijoillekin – ja monenlaisille langoille.


Nämä sukat kutsuvat jo kevättä! :) Mutta seuraava postaus on vielä viileän violetti...

Across the Pond

Tuumin tässä, että olisi jo korkea aika esitellä Amerikan aikana valmistuneet käsityötuotteet:

Foxy Soxs
Ohje: Milo (Cookie A.:n kirjasta Sock Innovation)
Lanka: Schoppel-Wolle Admiral 4 ply, kettumetsänkirjava, 90g
Puikot: 2,5

Nämä sukat ovat oikeastaan mannertenvälinen projekti. Lanka on ostettu kotoisesta Jyväskylästä, mutta pakkasin sen mukaan, koska arvelin neulomisen olevan hyvää ajanvietettä niin yksinäisiin dorm room-iltoihin kuin kansainvälisiin porinapippaloihinkin. Mutta siellä New Englandissa vaan on niin tolkuttoman hektistä – kahvia juodaan paljon ja harvemmin istualtaan – että en ehtinytkään tikuttamaan valmiiksi kuin yhden sukan. Kärkisilmukat päättelin tasan tarkkaan läksiäisjuhlissamme! ...Ja toinen sukka neuloutui sitten kotiinpaluuta seuraavina laiskoina päivinä ikiomassa sohvannurkassa.


Admiral on ihan perushyvää, napakanoloista villasekoitesukkalankaa. Tuntuu aika tekokuituiselta, mutta väreistä tykkään kovasti. Tulee mieleen ketut ja ketuista taas lapsuuden kirjasuosikki Taikametsän ketunleipäjäljet (kuvitukset ihanaa Riikka Juvosen akvarellia!), jossa Levoton kettu pääsee eroon kirotuista jäljistään vaihtamalla käpäliinsä onnelliset vanamot.


Levottomat sukat. Uskaltaako näitä pitääkään vai löydänkö itseni kohta taas uudelta mantereelta?


Tämä huivi taas on ihka-aito connecticutilainen, born and raised.

Connecticut Scarf
Ohje: Lamina (Knitty, First Fall 2010)
Lanka: Berocco Lustra, 100 g
Puikot: 4,5

Huivin syntytarina on tällä kertaa himpun villimpi kuin "öh, ostin uuden takin, niin piti neuloo sen väreihin sopivat asusteetki sitten". Ei: Lensinpä tuonne New Yorkiin ja halusin tietysti kierrellä kaupunkia hieman, ennen kuin jatkaisin matkaani pohjoiseen. Köyhänä opiskelijana majoituin tietysti hostelliin Upper West Sidelle. Ei siinä muuten mitään, mutta matkalaukun vetoketjujen unohtaminen auki yön ajaksi oli kohtalokas virhe: sisään livahti hiiri, joka söi mukaan varaamani Fazerin siniset ja pisti koko pakkauksen pesuun ja desinfiointiin. Kaiken muun sain pestyä kolikkopyykkikoneilla, mutta Gail-huivini oli lähetettävä takaisin Suomeen käsiteltäväksi ja pingotettavaksi.

Onneksi pakkasiin oli vielä pari kuukautta aikaa, joten ehdin neuloa uuden huivin menetetyn tilalle! Lanka löytyi New Havenista, missä kävin tutustumassa Yalen yliopistoon. (Ostin eräästä second hand-kaupasta myös vanhoista prätkän pinnoista tehdyt neulepuikot! Esittelen joskus.)


Ensimmäinen kosketukseni tencel-lankaan, ja täytyy sanoa, että kauniisti hehkuu. Tuntu on kuitenkin sen verran muovinen, että vähän tuli sitä unelmaisen babymerinoista Gailia ikävä.. Älkäätte kuitenkaan huoliko – sekin on taas kovassa käytössä ja uuden veroinen! :)


Tuota New Havenista varta vasten hankkimaani kerää lukuun ottamatta tein kaikki lankahankintani netissä. Olen jo pitkään haikaillut Knit Picksin lankojen perään ja täytyy sanoa, että uskomattoman laadukkaan tuntuista tavaraa hintaansa nähden! (On synti ja häpeä, ettei näitä voi tilata Eurooppaan. Pitänee pistää adressi pystyyn...) Kahmin kahta eripaksuista silkkisekoitetta, pitsivahvuista merinoa ja monisävyistä sukkalankaa. Yksikään vyyhti ei vielä ole ehtinyt puikoille, mutta lupaan, että näistä kuullaan pitkin vuotta. ;)


Paitsi konkreettista käsityötavaraa, mukaan tarttui tietenkin myös kaikenmoisia uusia vaikutteita ja mieltymyksiä – enimmäkseen kalliita tai epäterveellisiä. Yksi uusista rakkaudenkohteistani on cupcaket, joita olen aiemmin pitänyt todella yliarvostettuina. Nyt olen kiiruhtanut leipomaan niitä itsekin:


Käytin Pirkan Vadelmaisten kuppikakkujen ohjetta. Kuorrutetta tein tosin vain puolet tuosta määrästä ja se riitti hyvin. Lisäksi korvasin kuorrutteen vadelmat tilkalla mustikka-aroniamehua. (Kypsentämättömissä vatuissahan vaanii se norovirus...) Suosittelen lämpimästi – oli herkkua! <3

Ja leipomuslistalla on yhä jonoa: haluan toki kokeilla New Yorkin diner-tyylistä juustokakkua, mehevää red velvet cakea, porkkanakakkupohjaisia kuppikakkuja, karamelliomenoita sekä iki-ihania macaron-leivoksia, joihin törmäsin vaihtoyliopiston kansainvälisillä viikoilla... :9 Mitäs sanoin: kallista ja epäterveellistä. I'll keep you posted.

Outo arki

Niin loppui amerikkalainen syyslukukauteni...
Lensin takaisin Totorolla.

Norwegian Totoro Mittens (Ravelry)

Lanka: Ihanan niittyinen Novita Nalle Colori (n. 50 g); valkoinen Novita Wool (n. 30 g)

Puikot: Knit Picks Symphonie 3,5

Ensimmäinen lapanen valmistui oikeastaan jo viime talvena, mutta kuuma kesä lähetti projektin pitkille horrosunille. Vasta nyt, kun kotiuduin uudenvuoden tienoolla, olin niin kovassa neulontapuutteessa, että rykäisin toisen lapasen valmiiksi parissa illassa. Totoroihin tarttuminen tuntui erityisen sopivalta kahdesta syystä:

1.) Kotimatka oli niin pitkä, että alpakkasormikkaisiini puhkesi reikä. Tarvitsin uudet hanskat.

2.) Jos animen piirissä on koskaan luotu maagista realismia, Totoro on juuri sitä: omituisia asioita arkisessa maailmassa.

Muualla asuminen näyttää kaiken tutun niin uudessa valossa. Jos olisin istunut täällä koko syksyn, en ollenkaan huomaisi, kuinka pitkä ja sininen on suomalainen talvihämärä. Rekisterikilvet ja pistorasiat ovat aivan erinäköisiä kuin muistin. Ja kaikkialla on pientä, hiljaista ja uneliasta.

Ihan kuin olisi palannut maahismaahan, jonka luuli vain kuvitelleensa.

Yle muuten esitti Tonari no Totoron juuri tänä aamuna, kun lopettelin peukaloa. Peukaloa, josta tuli ihan eri näköinen kuin edellisestä. Tein ohjeeseen nimittäin paljon muutoksia, mutta vähän muistiinpanoja. Kakkoslapasesta tuli myös himpun isompi, koska väliin mahtui melkein vuosi taukoa ja muuta projekteja enkä ole mikään kirjoneuleiden mestari. ...vielä!

Mutta bottomline: I'm back! With vengeance and cute mittens!

(Jos haluat katsoa, miten vaihtokauteni meni, vieraile osoitteessa connecticuted.blogspot.com. Takautuvia päivityksiä on vielä luvassa.)

Sushia ja tohveleita

Eläköön kesäloma ja kokeilunhalu! Eilen meillä lounasteltiin kotitekoisen sushin merkeissä.

Ostimme laiskuuttamme Blue Dragonin ateriapakkauksen, jossa oli pakolliset tykötarpeet neljään makirullaan. Täytteeksi laitettiin kurkku- ja porkkanatikkuja, raakaa ja kypsää merilohta, sekä itse marinoitua tofua. Voittajayhdistelmäksi nousi uunilohi+kurkku. Tofun kannattaisi olla kylmäsavustettua, että se pääsisi edes hiukan pilkottamaan norin vahvan merenmaun takaa. Raaka porkkana taas on tekstuuriltaan aika dominoiva.


Vastoin ennakko-odotuksia riisin rullailu ei ollut yhtään hankalaa, pelkästään hidasta. Työläin luku on etikkariisi, jota tulisi sekä keittää, jäähdyttää että muotoilla zenmäisellä hartaudella. Toiseksi haastavinta on wasabin annostelu – sitä on kiva olla, mutta pienikin liika on aivan liikaa.


Ruokajuomana nautittiin pieni mutta laadukas pullo sakea – ihan jo senkin kunniaksi, että meikäläisen lähtö lähestyy...


Lyhyesti sanottuna siirrän kirjallisuudenopintoni täksi syksyksi Western Connecticut State Universityyn. Vaihtokokemuksia ja jännittäviä kulttuurihavaintoja pääsee seuraamaan uudessa puujalkablogissani cut & connected. Täällä Latvuston puolella jatketaan kirjallisuudella ja käsitöillä. Mistä puheen ollen, tässä viimeinen projektini ennen New Yorkia:


En Pointe (Ulla 3/2007)
Lanka: Aade Lõng Artistic, alle 50 g
Puikot: 3,5 Knit Picks Symphoniet
Koukku: 3,0
Napit: puuta, Tallinnasta


Näillä minä sitten tassuttelen danburylaisessa opiskelija-asuntolassa, kun en halua tai tarvitse kenkiä. Jos kuluvat puhki, ei haittaa! Tuon napit Suomeen ja neulon uudet.

Neuloottisen hartiahuivi

...on tietenkin haltiahuivi!

Tämä olisi taatusti kelvannut propiksi vaikka Lord of the Rings -filmatisointeihin. Harmaisiin satamiin vaeltavien haltioiden hunnuksi.

Aquila (Ulla 01/08)
Lanka: Southwest Trading Company Xie, 83 g
Puikot: 3,0 Knit Picks pyöröt

Tämä harmittoman näköinen taikaviitta on pääsyyllinen viime kuukausien päivityskatoon. Minusta saatte korkeintaan pakoauton kuljettajan. Olen ollut yhtä ahkera kuin aina ennenkin, siitä ei ole epäilystäkään, mutta näin suuren ja ohuen seitin kutominen vei silti pienen iäisyyden – kaksi ja puoli kuukautta.


Xie on hennompaa kuin useimmat tuntemani virkkauslangat. Niinpä huivista tuli juuri niin kevyt ja läpikuultava kuin toivoinkin. Painaa hartioita suunnilleen saman verran kuin kuiskaus, vaikka pidinkin neuletiheyden kohtuullisen tiiviinä. Sataprosenttiseksi bambuksi Xie on suloisen pehmeää, mutta myös yllättävän haurasta ja rispaantuvaa. Yleensä näiden lankojen yhteydessä niristään liukkaudesta ja joustamattomuudesta, mutta minua haittasi enemmän langan katkeilu ja pörrööntyminen.


Sari Åströmin ohjeesta en sen sijaan keksi pahaa sanottavaa. Tämä on kaunein huivimalli, jonka olen löytänyt sitten Gailin!