Ajatus kukkii keväisin

Olen jo hyvän aikaa etsiskellyt täydellistä kastelukannua alati laajeneville ruukkukasviviljelmilleni. ”Täydellinen kastelukannu” voi tietysti jonkun korvaan kuulostaa modernin runon nimeltä tai muulta absurdiudelta, mutta tavallisten huonekasvikannujen sävyttömät päävärit ja muovin kumina vieroksuttavat minua. En mielelläni omista esineistöä, josta en oikeasti pidä, ja siksi persoonallisen tavaran, käyttötavarankin etsiskelemiseen kannattaa mielestäni tuhlata aikaa ja vaivaa.

Viikko sitten lopultakin löysin Tiimarin tarjoushyllystä parin euron vanhanmallisen peltikastelukannun. Ei sinällään mikään ihmeellinen löytö: kannun rähjä oli lajinsa viimeinen, huonolaatuinen, hieman vääntynyt, eivätkä kaikki kastelureiätkään olleet läpi asti porattuja. Mutta se herätti vision.

Kannu oli niin ohutta peltiä, että se oli helppo väännellä takaisin muotoon ja poikaystävä, joka on käsistään kätevä juuri näissä asioissa, joissa minä en ole, lupasi porata reiät kuntoon. Tärkein tuunausambitioni oli kuitenkin koristaa kannun toinen kylki käsin maalatuilla kukilla.

Harkittuani villiruusua, auringonkukkaa ja murattia, päädyin vähemmän maineikkaaseen helmikrysanteemiin, koska sen kirkkaansinisistä kelloryppäistä sai hyvän kaverin keittiön kaakeleille. Luonnostelin ensin suunnitelmia paperille ja jäljensin parhaan pehmeällä lyijykynällä suoraan peltiin. Sitten vain pienin jäykkäharjaksinen sivellin käteen, akryylivärituubit esiin ja…



Tämä oli mielestäni todella nopea ja onnistunut projekti. Jos ei oteta huomioon eeppistä, puolivuotista kannunmetsästystä, aikaa meni puolisen tuntia ja kuivuneen akryylivärin pitäisi kestää huoletta vettä ja ulkoilmaa ilman mitään lakkojakin. Kantomalliset salaatti- ja yrttimaani kehräävät. :)


Harjoitukseksi maalailin äitienpäiväkortit kumpaankin mummolaan. Perinteistä orvokkia ja modernimpaa liljaa.