Omituisten esineiden kerho

Päivän pituus Jyväskylässä on tällä hetkellä melkein kaksikymmentä tuntia, ja asunnon nurkista löytyy siinä määrässä valoa kaikenlaisia unohdettuja pikku mörköjä. Edellisessä postauksessa esitellyt lasinaluset eivät suinkaan tunne oloaan yksinäiseksi, sillä sisustuksemme oli jo ennestään populaarikulttuurin ja persoonallisten pikkuesineiden ryydittämää. Heidän kaikkien kunniaksi siis pieni posti nurkkiemme pirteistä pikkuesineistä. Haastanpa samalla myös muut bloggaajat esittelemään omat kotitonttunsa!

Ensimmäisenä katse harhailkoon yöpöydälle. Tein retken Vantaan Ikeaan melkein pelkästään tämän soikeasilmäisen kaverin takia. ”Spöka” maksoi noin kymmenen euroa ja loistaa pienen akun voimalla sinistä tunnelmavaloa. Sen kaksi avutonta uloketta voi tulkita joko korviksi tai raajoiksi. Älkää antako hämmentyneen ulkomuodon hämmentää; pimeässä ja sytytettynä se on eteerinen kotikummitus. Komea, Cthulhu-aiheinen kirjanmerkki on vuoden 2006 Ropeconista, ”Dracula” kirjastosta.

Sokerikuorrutetun kauhun teema jatkuu olohuoneessa: DVD-hyllyn päällä vaanii Tiimarista viime halloweenina parilla eurolla ostettu paperilyhty. Sen modernin pelkistettyä muotokieltä korostaa kosketus vintagea - Nosferatu-postikortti, jonka heräteostin joskus Helsingin Kukunorista.

Eläviä kuolleita edustaa myös asuinkumppanini käsityötaidonnäyte, Kalmo-setä. Tämä makasi TV:n päällä antennina, kunnes ruutu vaihtui niin litteään, ettei edes Kalmo-sedän luinen takamus enää mahtunut sille. Hänen silmänsä on punainen nuppineula ja kylkiluiden välistä pilkottava suolensa villalangan pätkä. (Jos kuuntelet hiljaa, voit kuulla hänen laulavan: My backbone bends like this, my backbone bends like that, and if I’m lucky, I might get the larva of my back…)

Samalla kuvaamataidon kurssilla muovasin, maalasin ja virkkasin itse tämän kaihoisan uuskummakeijun, joka nykyisin vartioi Neil Gaimanin kirjoille pyhitettyä hyllyäni. (Parka miettii yhä, kuinka Morfeuksen todella kävi…)

Keittiön ikkunalaudalle on kerätty klassista mustaa ja valkoista, mutta vähemmän klassisessa muodossa. Alessin söpöt enkeli- ja pirusirottimet ovat tässä mukavasti kokkaajan käden ulottuvilla, mutta ne ovat myös hauska pari kellotaulusta katsoville possuille. Monokuro Boo –kello löytyi Lahden Europehousesta (muistaakseni 6,5oe), ja koska siinä on herätystoiminto, sitä voi tarvittaessa käyttää munakellon asemasta. Sellaista ei taloudessa nimittäin vielä ole.

Possukaksikko toistuu säälittävän pienissä (ja siksi niin hurmaavissa) posliinisioissa, jotka lienevät muinaisia kymmenen pennin Tiimari-löytöjä. (Ne toimittavat myös samantapaista virkaa kuin Weasleyn perheen keittiön kello Harry Pottereissa: ne ilmaisevat asukkaiden sijaintia ja mielentilaa. Jos yours truly esimerkiksi lähtee metsäretkelle, vaaleanpunainen possu pistetään viereisen rahapuun juurelle jne.) Äidiltä saatu rahapuu-pistokas on istutettu herätyskellon muotoa ja väriä toistuvaan ruukkuun, joka on ostettu muutamalla eurolla Prismasta ja salaojitettu saviruukun sirpaleilla.

Olen yleisesti tarkka siitä, että kussakin huoneessa on vain suunnilleen samaan väriskaalaan sopivia esineitä…

***

Next up: Totally unrelated news

Näillä näkymin nenäni näyttää elo-syyskuun vaihteessa kohti Barcelonaa! :) Matkakertomuksia tullaan suoltamaan ja vinkkejä otetaan ilolla vastaan…