Sisäinen viikinkini

Koko helmikuun on eräässä jyväskyläläisessä opiskelijakämpässä ollut hurja ja maanläheinen meno. Teema starttasi jo alkukuusta: juhlimme poikaystävän kanssa viidettä vuosipäiväämme viikinkiravintola Haraldissa, jota voin muuten varauksetta suositella kaikille roolipeliharrastajille ja muille menneisyyttä romantisoiville nörteille. Siellä oli meininki kohdillaan! Alkupalana tarjoittiin varrasleipää voisulan kanssa ja grillatut kasvikseni tuotiin sievässä takorautamiekassa. Jopa tarjoilijalla oli lystikäs roolinimi, vanhanaikainen puheenparsi ja raskas avainnippu pirtavyöllä. Vaikutelma oli suurinpiirtein samanlainen kuin jos Amarillon kyyppareilla olisi ponchot ja sombrerot päällä – varsin verraton siis.

Ja niinpä...
Tuon aterian rouheat tunnelmat siirtyivät jopa sukkapuikoilleni. Ostin karheaa, havunvihreää villa-bambulankaa, tartuin jo kauan katselemaani viikinkihenkiseen ohjeeseen ja…


Vinnland (the Anticraft)
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura, havunvihreä
Puikot: 3,0 sukkikset


Näistä tuli oikein ihanat – kauniit, ohuet ja napakat. Ohjetta hamuaville kuitenkin neuvoksi, ettei siitä kannata katsoa kuin silmukkamäärät ja tulostaa ruutupiirros. Muu osa on niin sekavaa settiä, että on parempi pitäytyä tutuissa ja hyväksi havaituissa varpaasta varteen –sukkatekniikoissa.

Kuvausrekvisiittana käyttämäni koristemiekka on Prahan-tuliaisia. :)


PS. Tuon tunikan loputtomat koppurat saumat ovat jo nyt vieneet minut Valhallaan ja takaisin. Mutta skandinaavin veri on härän verta!