Pidän kovasti kaikesta syksyyn liittyvästä. Jopa sana "syys" on miellyttävä. Puhumattakaan siitä, että kannattaa taas investoida uuteen teepannuun, neuloa uusia villasukkia, kaivaa kynttilälyhdyt esiin ja löhötä sisällä lukemassa, kun ulkona kuitenkin on märkää ja pimeää. Lukukausikin on parhaimmillaan tuoreena, kun kaikki deadlinet häämöttävät jossain joulun tienoilla. Kyllä kelpaa!
Mutta ennen kuin voin lopullisesti kääriytyä trenssiin ja nauttia siitä, ettei ole liian kuuma, on kesän viime rippeet vielä kuitattava pois alta. Tuossa touko- ja syyskuun välillä syntyi nimittäin puuvillaneule jos toinenkin. Hienoimmat luomukseni olenkin jo esitellyt, mutta tässä vielä jotain pientä kivaa...
Moby Dick
Ohje: Lakeside (Knotions, Winter 2008)
Lanka: Novitan Kotiväki, valkoinen, alle 100 g
Puikot: metalliset, 3,5 mm
Ihastuin tähän malliin siksi, että kuvio muistuttaa minua valaanpyrstöistä. Pelkään kuollakseni kaskelotteja, mutta toisaalta pienemmät epelit, esimerkiksi pilottivalaat ovat oikein mukavia. Valaanpyyntiä en tietenkään hyväksy missään muodossa – paitsi 1800-luvun amerikkalaisromaaneissa se on oikein jännää ja eksoottista. Perämies Starbuck for the win!
Aiemmin en olekaan neulonut kuin yhdet polvi- ja yhdet puuvillasukat. Tässä siis täydennystä kumpaankin koriin. Nähtäväksi jää, haluanko vielä värjätä nämä pyykkikonejauheella. Alunperin suunnittelin sukista tummansinisiä tai -violetteja, mutta toisaalta tämä Moby Dick -vibakin on ihan perusteltu. Pitänee katsoa, miten pahasti valkoinen nuhruuntuu...
Samasta langasta syntyivät myös hieman vaatimattomammat, mutta vähintään yhtä merihenkiset sukat:
Seilori-Tabit
Ohje: Havaianas Tabi (Ulla 2/2006) + tasaraidat
Lanka: Novitan Kotiväki, valkoinen & laivastonsininen (jämiä)
Puikot: Knit Picks Symphonie 3,25 mm
Kerronkin tabi-hankkeestani jo yhdessä aiemmassa postauksessa. Tein joutessani äidille myös purjehduskelpoiset kesäsukat. Ehdottoman kestävät ja konepestävät. Jostain syystä keski-ikäiset naiset rakastavat tasaraitoja... Marimekko ja silleen. En tiedä.
Vähän epätasaisempaa raitaa tuli kesätoppiin:
Ribbon Top
Ohje: Lace Ribbon Scarfin mallineule (Knitty Spring 2008)+ Villilangan Ravelry-muistiinpanot + vähän omaa modausta
Lanka: Novita Tennesse, musta, vajaat 200 g
Puikot: Knit Picks Symphonien vaihtopäiset pyöröt, 4,0 mm
Naruolkaintoppejahan ei koskaan voi olla liikaa. Ja tänä kesänä tuli sellainen fiilis, ettei tuuletusaukoissakaan kannata kursailla. Ratkaisu: käsinneulottu pitsitoppi.
Ajatuksena tämä tuntui oikein jännältä ja käyttökelpoiselta, mutta totuus on vähän toinen: toppi on kaikkea muuta kuin käyttökelpoinen. Rypistyvä siksak-kuvio näyttää lähinnä valtaisilta vatsamakkaroilta, eikä asiaa auta se, että alta pilkottavat alusvaatteet ja housunvyötäröt katkaisevat keskivartalon luonnottoman lyhyeksi. Ei mikään imartelevin neule siis. Lisäksi se tuntuu melko kovalta ihoa vasten ja on vaikea pukea päälle.
Villilangan toppi on halter-mallinen, mutta minä halusin ihan tavanomaiset olkaimet. Tein niistä siis hieman pidemmät ja kiinnitin taakse napeilla. Jos olkaimet lörähtävät liian löysiksi, kuten muutamissa tehdasvalmisteisissa topeissani, liikasenttejä voi kompensoida napittamalla olkaimet ristiin tai siirtämällä nappeja. Nerokasta? Ehkä hullun tiedemiehen mielestä.
Paita on toistaiseksi päässyt ulkoilemaan vain kerran, eikä kovin montaa lisäkierrosta liene tiedossa. Aina ei voi onnistua.
Mutta onneksi on se syksy.
1 kommentti:
Ihanii! Aivan erityisen ihanat sukat.
Lähetä kommentti