15.10.2012

Herätys


Niin paljon valmiina. Niin vähän valokuvattuna. Mur, olen olosuhteiden uhri.

Tässä nyt kuitenkin jotain näyttöä siitä, etten ole käynyt talviunille. Vielä. Päinvastoin, ottaen huomioon, että tämä projekti hibernoi laatikossani melkein kaksi vuotta, olen pikemminkin harjoittanut kovan luokan nekromantiaa.

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera, metsänvihreä, n. 110 g
Puikot: 3,0 mm

Koska, hei, pitäähän seminaareissa nyt tehdä muutakin kuin istua hiljaa paikallaan? Aina pitää tehdä jotain muuta kuin istua hiljaa paikallaan! Ja neulominen nyt on monissa tilanteissa niitä vähemmän epäkohteliaita vaihtoehtoja. Vastahan julkaistiin tutkimuskin, jonka mukaan silmukoiden siirtely parantaa keskittymiskykyä luennoilla. Ainakin itselläni neulominen pitää aivoissa yllä sellaista miellyttävää, hiljaista taustahurinaa, eikä ajatus karkaa sfääreihin niin nopeasti, kun käsillä on muitakin henkisiä tehtäviä kuin passiivinen vastaanottaminen. Eikä kukaan luennoitsija tai kanssaopiskelijakaan vielä toistaiseksi ole niin pahasti puuhastelustani sydämistynyt, että olisi minulle mitään sanonut. Ehkä se johtuu siitä, ettei minun tarvitse koko aikaa katsoa, mitä neulon? Eli onnistun ehkä näyttämään tarkkaavaisemmalta kuin muistiinpanoja suhertavat? Ja käytän yleensä hiljaisia puupuikkoja. Oveluus on juurikin sitä, että osaa oikeuttaa tekemisensä, tekipä sitten mitä hyvänsä, hyvät naiset ja herrat.

 
Olen kyllä aika ihastunut noihin epäsymmetrisiin palmikoihin. Aivan yhtä oivaa suomalaista sukkadesignia kuin taannoiset Kalajoetkin! Simppeliä, mutta kaunista. Valitettavasti vain ahnehdin niin pitkät varret, että jouduin neulomaan toisen sukan varpaat toisen värierän kerältä. Kuten noista kuvista kovin kivuliaasti käy ilmi.
No, mutta. Lämmittämään minä nämä tein, enkä takanreunalle.

PS: Sain Aina on aikaa -blogista "I heart your blog" - tunnustuksen, josta kiitän nöyrimmästi, oli se sitten nepotistinen tai ei. Myös Villasukat ja Pipa antoi minulle jo kauemman aikaa sitten Liebster Blog -tunnustuksen, josta olen aiemmin unohtanut mainita, koska olen sellainen kuin olen. Vaikka en oikein ymmärräkään tällaisten kiertojuttujen päälle, eivät tunnustukset suinkaan mene ohi korvieni, vaan ilahduttavat aina. Kiitos! :)

2 kommenttia:

Grey kirjoitti...

Komeaa jälkeä, kuten aina. Käsittelet mun kuriositeettikirjaa sitten asianmukaisella kunnioituksella ja kummastuksella. >;P

Elen kirjoitti...

Kuten kaikkia kirjoja!
...tai noh, hyviä kirjoja.