Ei hatuntekijä niin hullu ole kuin
mainostetaan. Sillä on ihan oikea ajatus: hatuilla on aina persoonallisuus. You
just slip it on and instantly, you can be anybody that you wanna be. Jotain
valeasumaista, määrittävää ja epäilyttävää niissä aina on. Niihin sisältyy
liikaa odotuksia. Hellehattu päässä tuntuu todella typerältä, jos ei ole
todella aurinkoista eikä stetsonia nyt vakavissaan voi käyttää kukaan, joka ei
todella harrasta metsästystä, ratsastusta, Teksasia tai haudanryöstöä. Lippis
tekee kantajastaan automaattisesti sporttisen, säästä riippumaton pipoilu taas
velton...
Niinpä en suuremmin välitä
hatuista – minulla on enimmäkseen hatuton persoonallisuus. Mutta ei Suomen
talvessa ihan ilmankaan pärjää.
Hyvä uutinen on se, että
osaan itse tehdä mieleni mukaisia pipoja. Huono taas se, että korkeintaan joka
kolmas niistä pääsee jatkuvaan käyttöön.
Tässä siis
viimeisimmät yritelmät.
Brambles-baskerin
(vasen alalaita) tein jo viime talvena, varta vasten ostamastani Manos del
Uruguay Silk Blendistä (sävyä Andromeda). Eikä siinä mitään varsinaista vikaa
ole. Lankahan on aivan ihanaa. Mahtuu päähän. Mutta jotenkin se ei vain tunnu
omalta. Ehkä väri on liian hempeä, ehkä palmikot erottuvat liian huonosti, ehkä
muoto on liian päänmyötäinen. En tiedä. Nyt, kun se on lojunut hyllyllä vuoden
päivät, taidan vain suosiolla lahjoittaa sen eteenpäin...
Samassa
kuvassa komeilee myös
Silmu (eli
Villapeikon Sirle, Ulla 3/11)
Lanka:
Ístex Létt-Lopi, n. 75 g
Puikot:
4,0 mm
Viimetalvisia
sekin. Malliin miellyin heti ja islantilainen lanka on ihanan lämmintä, vihreää
ja rouheaa. Tätä olen sentään kovimmilla pakkasilla käyttänyt, mutta yksi pikku
vika: jos en
jonain kauniina päivänä muuten sattuisi näyttämään ikäistäni nuoremmalta, niin
nähtävästi pipoissa piilee varsinainen sakkoliha-express. Jotenkin tämä päässä
on todella teinimäinen fiilis ja sehän ei kaltaiselleni ylväälle ja
uskottavalle akateemikolle sovi ensinkään. *krhm*
Eli
takaisin piirustuspöydän ääreen...
Seuraava
yritelmä syntyi Anttilan Multicolor-langasta, jota voin sivuun mennen sanottuna
suositella oikein lämpimästi (pun intended). Älkää antako brändin puutteen
saati akryylin ei-puutteen hämätä: on todella mukavaa ja tasa-laatuista
neulottavaa. Ja niinpä siitä syntyi kelvollinen
Urchin
(Knitty Fall 2007)
Lanka:
Anttila Multicolor, n. 75 g
Puikot: 8
mm
(Esiintyy
myöskin ameebagallerian oikeassa yläkulmassa.)
Aloitin
tätä M-kokoisena, mutta se näytti pieneltä, joten purin ja neuloin uudelleen
L-kokoisena. Tuloksena oli sellainen pizza, josta tuli lähinnä mieleen
ranskalaisten paljon parjatut sotilasunivormut. Onneksi ohje on niin helppo,
nopea ja nokkela, ettei yhtään ärsyttänyt purkaa ja tehdä koko kuvio vielä
kerran uudelleen M-koon silmukoilla. Oikeasti. Neuloin tämän baskerin 2,5
kertaa ja siihen kului ehkä 8 tuntia! Ensimmäinen Ysolda Teaguen ohje, johon
olen iskenyt puikkoni, muuten.
Mutta kun.
En voi käyttää päivittäin sellaista hattua, johon en oikeasti ole kiintynyt. Tuosta
tuli ihan kiva ja kenties se pääsee uloskin joskus, mutta ei sen päähän
laittamisesta mitään naksahdusta kuulu. Joten pitihän se kokeilla vielä kerran.
Night Hunt
(Novita Kevät 2008)
Lanka:
Rosé Mohair, n. 40 g
Puikot:
4,0 ja 5,0 mm
Hm. Joo-o...
Hmmm...
Kuohkea
mallineule, juuri sopiva koko, käytännöllinen väri...
Joo. Ei
tämä ehkä varsovalaisen newsboycappini tai romantillisen lierihattuni tasolle
pääse, mutta tämän kanssa voin ehkä jotenkin elää. Nyt kun edellinen luottobaskeri
kasvaa nukkaa, sniff. Ohjeeseen kuuluisi tupsukin, mutta se näytti liian
huvittavalta.
Miksi olen
näin hankala?
Pahoittelen heikkolaatuista kuvamateriaalia.
Pahoittelen heikkolaatuista kuvamateriaalia.
2 kommenttia:
You like hats? I'm MAD about hats. Myös: ranskalaisten sotilasbaretit, HA.
Kuuntelin sitä biisiä Youtubesta, kun kirjotin tätä. :D
Lähetä kommentti