14.11.2012

Mad Hatting


Ei hatuntekijä niin hullu ole kuin mainostetaan. Sillä on ihan oikea ajatus: hatuilla on aina persoonallisuus. You just slip it on and instantly, you can be anybody that you wanna be. Jotain valeasumaista, määrittävää ja epäilyttävää niissä aina on. Niihin sisältyy liikaa odotuksia. Hellehattu päässä tuntuu todella typerältä, jos ei ole todella aurinkoista eikä stetsonia nyt vakavissaan voi käyttää kukaan, joka ei todella harrasta metsästystä, ratsastusta, Teksasia tai haudanryöstöä. Lippis tekee kantajastaan automaattisesti sporttisen, säästä riippumaton pipoilu taas velton...

Niinpä en suuremmin välitä hatuista – minulla on enimmäkseen hatuton persoonallisuus. Mutta ei Suomen talvessa ihan ilmankaan pärjää.

Hyvä uutinen on se, että osaan itse tehdä mieleni mukaisia pipoja. Huono taas se, että korkeintaan joka kolmas niistä pääsee jatkuvaan käyttöön.

Tässä siis viimeisimmät yritelmät.
Brambles-baskerin (vasen alalaita) tein jo viime talvena, varta vasten ostamastani Manos del Uruguay Silk Blendistä (sävyä Andromeda). Eikä siinä mitään varsinaista vikaa ole. Lankahan on aivan ihanaa. Mahtuu päähän. Mutta jotenkin se ei vain tunnu omalta. Ehkä väri on liian hempeä, ehkä palmikot erottuvat liian huonosti, ehkä muoto on liian päänmyötäinen. En tiedä. Nyt, kun se on lojunut hyllyllä vuoden päivät, taidan vain suosiolla lahjoittaa sen eteenpäin...


 Samassa kuvassa komeilee myös
Silmu (eli Villapeikon Sirle, Ulla 3/11)
Lanka: Ístex Létt-Lopi, n. 75 g
Puikot: 4,0 mm

Viimetalvisia sekin. Malliin miellyin heti ja islantilainen lanka on ihanan lämmintä, vihreää ja rouheaa. Tätä olen sentään kovimmilla pakkasilla käyttänyt, mutta yksi pikku vika: jos en jonain kauniina päivänä muuten sattuisi näyttämään ikäistäni nuoremmalta, niin nähtävästi pipoissa piilee varsinainen sakkoliha-express. Jotenkin tämä päässä on todella teinimäinen fiilis ja sehän ei kaltaiselleni ylväälle ja uskottavalle akateemikolle sovi ensinkään. *krhm*

Eli takaisin piirustuspöydän ääreen...

Seuraava yritelmä syntyi Anttilan Multicolor-langasta, jota voin sivuun mennen sanottuna suositella oikein lämpimästi (pun intended). Älkää antako brändin puutteen saati akryylin ei-puutteen hämätä: on todella mukavaa ja tasa-laatuista neulottavaa. Ja niinpä siitä syntyi kelvollinen

Lanka: Anttila Multicolor, n. 75 g
Puikot: 8 mm

(Esiintyy myöskin ameebagallerian oikeassa yläkulmassa.)
Aloitin tätä M-kokoisena, mutta se näytti pieneltä, joten purin ja neuloin uudelleen L-kokoisena. Tuloksena oli sellainen pizza, josta tuli lähinnä mieleen ranskalaisten paljon parjatut sotilasunivormut. Onneksi ohje on niin helppo, nopea ja nokkela, ettei yhtään ärsyttänyt purkaa ja tehdä koko kuvio vielä kerran uudelleen M-koon silmukoilla. Oikeasti. Neuloin tämän baskerin 2,5 kertaa ja siihen kului ehkä 8 tuntia! Ensimmäinen Ysolda Teaguen ohje, johon olen iskenyt puikkoni, muuten.

Mutta kun. En voi käyttää päivittäin sellaista hattua, johon en oikeasti ole kiintynyt. Tuosta tuli ihan kiva ja kenties se pääsee uloskin joskus, mutta ei sen päähän laittamisesta mitään naksahdusta kuulu. Joten pitihän se kokeilla vielä kerran.

Night Hunt (Novita Kevät 2008)
Lanka: Rosé Mohair, n. 40 g
Puikot: 4,0 ja 5,0 mm

Hm. Joo-o... Hmmm...
Kuohkea mallineule, juuri sopiva koko, käytännöllinen väri...
Joo. Ei tämä ehkä varsovalaisen newsboycappini tai romantillisen lierihattuni tasolle pääse, mutta tämän kanssa voin ehkä jotenkin elää. Nyt kun edellinen luottobaskeri kasvaa nukkaa, sniff. Ohjeeseen kuuluisi tupsukin, mutta se näytti liian huvittavalta.

Miksi olen näin hankala?

Pahoittelen heikkolaatuista kuvamateriaalia.

2 kommenttia:

Grey kirjoitti...

You like hats? I'm MAD about hats. Myös: ranskalaisten sotilasbaretit, HA.

Elen kirjoitti...

Kuuntelin sitä biisiä Youtubesta, kun kirjotin tätä. :D