Barcelona - It was the first time we met / How can I forget

Barcelonassa käy ainakin pari miljoonaa turistia joka vuosi, kun taas tänne Latvustoon eksyy varovasti arvioiden 200 sielua kuukausittain. Mietiskeltyäni näitä numeroita tulin tulokseen, että melko monet pienestä lukijakunnastani ehkä kuuluvat siihen valtavaan joukkoon, joka on joskus kokenut Katalonian omin aistein. Siksi on kai parempi olla tekemättä tästä seikkailusta mittavaa matkapäiväkirjaa. Tarjoilen teille mieluummin tiiviin kaksiosaisen paketin oman Barcelonani parhaista paloista.

Ensin kuitenkin sananen niille, jotka eivät tunne tätä puolentoista miljoonan asukkaan kulttuuri- ja olympiakaupunkia. Mistä siis on pienet Barcelonat tehty?

No, modernismesta, suklaasta ja katalaanista. Niistä ainakin on pienet Barcelonat tehty. Ennen kaikkea siellä vaahdotaan miehestä nimeltä Antoni Gaudí, joka rakensi tämän kaupungin täyteen toinen toistaan persoonallisempia rakennuksia noin vuosisata sitten. Gaudí on modernismen tunnetuin edustaja; hän inspiroitui Art Noveau’sta ja loi sen pohjalta orgaanista, värikästä arkkitehtuuria. Eli teki tästä (ks. linkki (Mucha is looove!)) tätä:

Toinen barcelonalainen pakkomielle eli suklaa näkyy lähinnä kuolattavina suklaapuoteina sekä kaakaona, joka muistuttaa lähinnä paksua suklaakastiketta. (Just think about it!) Lisäksi kaupungissa järjestetään suklaaveistoskilpailuita. Ne ovat saaneet alkunsa pääsiäisperinteestä nimeltä mona, joka tarkoittaa pupujen ja tipujen muotoisia, suklaisia pääsiäiskakkuja. Taitavimpia suklaaveistoksia on esillä Museu de la Xocolatassa:

(Tuoksuivat muuten kiusallisen hyville…)

Katalaani taas on Katalonian autonomisen maakunnan alueella puhuttu kieli, jota ei saa erehtyä pitämään espanjan murteena tai minä ja seitsemän miljoona katalonialaista suutumme. Vaikka puhunkin jonkin verran espanjaa, en nimittäin saanut katalaanista mitään tolkkua. Luulen, että se lähenee jonkin verran ranskaa. Tässä kiinnostava näyte Picasso-museon edustalta (sama katalaaniksi, espanjaksi ja englanniksi):

Ja nyt, kun teidät on esitelty toisillenne, mennään asiaan: The Best of BARCELONA – osa I

Matkan ajankohta
Unohda rantaloma! Barcelona on ennen kaikkea kulttuurikaupunki, eikä ketään huvita jonottaa kolmea tuntia Picasso-museoon kolmenkymmenen asteen helteessä. Vältä kesäkuukausien helteet ja ihmismassat menemällä loka-marraskuussa, jolloin lämpöasteita on leppoisat 15 – ja ihmisiä Picasso-museossa suunnilleen saman verran. Itse kävin marraskuun lopulla. Luulen, että optimaalisin aika olisi noin kolme viikkoa aiemmin.

Kulkuneuvo
Paikalliset näyttävät kulkevan enimmäkseen skoottereilla ja moottoripyörillä – ja ajavat niillä vielä varsin siivosti. Me käytimme pitkien välimatkojen taittamiseen metroa ja suosittelen sitä muillekin. Ykkösvyöhykkeen lipuilla pääsee aina laitakaupungille asti ja niitä on helppo ostaa automaateista, jotka puhuvat montaa kieltä ja huolivat sekä käteistä että kortin. Junien ikä vaihtelee huomattavasti ja vaihtoasemia on melko vähän, mutta muuten systeemi toimi yhtä hyvin kuin muissakin suurkaupungeissa. Paikallisväriä tuovat katusoittajat, jotka tulevat vaunuihin musisoimaan – yleensä kauniisti, mutta liian kovaäänisesti.

Ensisijaisena kulkuneuvona pitäisin kuitenkin omia jalkoja. Mukavimmat alueet, kuten Barri Gòtic ja puistot on varattu pelkästään kevyelle liikenteelle, eivätkä välimatkat ole vanhoissa kaupunginosissa lainkaan pitkiä. (Ranta- ja satama-alueella sen sijaan hyvin pitkiä!)

Puisto
Barcelonassa on paljon omalaatuisia, kävelyretken arvoisia puistoja. Parc de la Ciutadella on niistä pienin, vanhin ja urbaanein. Kesällä suuren Schönbrunn-henkisen suihkulähteen ympäristö on taatusti täynnä elämää. Marraskuussa siellä ei ollut paljon muuta kuin vihreitä papukaijoja ja betoninen mammutti.

Myös Montjuïc-vuorella oli tilavaa ja rauhallista – sekä huikeat näkymät niin merelle kuin kaupunkiinkin. Montjuïcin linnalle pääsee köysiradalla, jos raaskii maksaa lipuista. Itse vanhojen purjelaivojen mastoilla koristeltuun linnaan sen sijaan pääsee ilmaiseksi (luultavasti siksi, ettei siellä ole mitään näkemistä). Vietimme mukavan, rauhallisen iltapäivän tallustelemalla linnalta alas olympia- ja messualueelle.

Paras ja persoonallisin puisto on kuitenkin kiistatta Gaudín värikkäiden patsaiden ja pylväiden koristama Park Güell, josta sieltäkin on hulppeat näköalat. Puiston portilla ja korkeimmalla kohdalla oli tungosta, mutta muualla sai kävellä aivan rauhassa. Välillä voi pysähtyä katselemaan puistoon majoittuneiden torikauppiaiden edullisia valikoimia tai kuuntelemaan saksofonin soittajaa ja hänen ihmeellistä laulavaa koiraansa. :)

Puistossa oli myös paljon kaktuksia, joihin ihmiset olivat kaivertaneet nimiään. Sekä tämä iki-ihana asuinrakennus. Kelpais.

Näkymä
Barcelona on siitä harvinainen kaupunki, että sitä pääsee näkemään ylhäältä käsin ihan kyllästymiseen asti: Montjuïcilta, Park Güellista, Katalonialaisen taiteen museon portailta… Parhaat näkymät tarjoutuvat kuitenkin Tibidabo-vuorelta, jonka harjalla, suuren kirkon juurella kököttää pieni huvipuisto. Jos pelkkä alas katsominen ei huimaa, voi aina mennä tähän (Youtube-linkki) – ensimmäinen huvipuistolaite, jossa olen joutunut kiljumaan. Hyvän karamelliomenan söin siellä myös.

Osa elämystä on kiivetä ylös Avenida del Tibidaboa, jossa voi bongata sympaattisen, antiikkisen Tramvia Blaun sekä ylimaallisen upeita ja aavemaisia omakotitaloja.

Parhaista ruokapaikoista ja museoista kerron yhden tai kahden neulepostauksen jälkeen...

My Favorite Things

Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä käsittää konseptin ’loma’ aivan väärin.

Näistä kahdesta lähtökohdasta useimmat ovat samaa mieltä:

1.) loma >< työ
2.) työ = velvollisuudet.

…mutta niiden jälkeen päättely näyttää muuttuvan vaikeammaksi.
Kahdesta yllä olevasta kohdastahan ei mitenkään voi päästä suoraan johtopäätökseen, että loma = lötköttely. Oikea johtopäätös on: loma = ei velvollisuuksia = tilaisuus touhuta niiden asioiden parissa, jotka juuri tänään sattuvat inspiroimaan! Toisaalta, jos juuri lötköttely on se, joka juuri tänä kauniina joululomapäivänä inspiroi juuri sinua… I won’t get on your way.

Itse olen tässä vuodenvaihteessa inspiroitunut lähinnä kirjoista ja neulomisesta – kaksi maailman rentouttavinta asiaa.

Mitä niistä ensimmäiseen tulee, sain tänä jouluna aivan mahtavan kirjasaaliin:


Tässä runo-osasto. Olen jo pitkään kaipaillut Tuomas Anhavan suomentamaa tankarunokokoelmaa Sateen ääni sillalla. Todella kaunis, postuumisti toimitettu teos sisältää Suomessa ennen julkaisematonta feodaaliajan japanilaista runoutta – lähinnä tankoja, mutta myös muutamia haikuja ja pidempiä runoja. Löysin tankarunouden jo ekaluokkalaisena. Olen aina nähnyt siinä jotain salaperäistä, mutta tuttua ja rauhoittavaa.

Ihanan minimalistinen muoto antaa ennen kaikkea tilaa yksittäisille sanoille – yksittäiset sanatkin voivat olla tavattoman kauniita, olivat ne sitten minulle tuntemattomia Japanilaisia paikannimiä, lintulajeja tai sääilmiöitä. (Kaikkia näitä vieljellään japanilaisessa lyriikassa runsaasti.) Toinen tankataiteen juju on tunnelman tai näkökulman muutos, joka sijoittuu yleensä toiseksi ja kolmanneksi viimeisen säkeen väliin. Pitää olla melkoinen mestari, että voisi ylipäätään sanoa jotain syvällistä 31 tavussa. Vaihda siinä nyt sitten vielä suuntaakin!

Aivan erilaista runoutta edustavat Shakespearen valitut sonetit, joita en saanut kirjana vaan pakallisena kauniita pahvikortteja. Pikkuveljeni osti ne minulle joulua ajatellen, kun kävimme keväällä Lontoossa. Shakespeare on ihku! ^^


Monipuolisen kirjasaaliini täydentävät Jaana Kapari-Jatan suomentama kokoelma Oscar Wilden kirjoittamia satuja – Onnellinen prinssi ja muita tarinoita - sekä Alan Mooren sarjakuva-albumi League of Extraordinary Gentlemen 1, joka on ikään kuin supersankarisarjakuva viktoriaanisen kirjallisuuden hahmoista. Lisäksi sain kiehtovan Muumit ja olemisen arvoitus (by Jukka Laajavuori), jossa tarkastellaan Tove Janssonin muumiromaaneja eksistentialistisen filosofian näkökulmasta, ja josta en hoksannut ottaa kuvaa silloin, kun oli valoisaa.


En ole vielä lukenut näistä mitään kokonaan, mutta suosittelen kaikkia varauksetta. Ensimmäistä siksi, että Kapari-Jatta kertoo itkeneensä jokaista satua kääntäessään, toista siksi, että Moore on sarjakuvien Shakespeare ja kolmatta siksi, että siinä on ihania muumisitaatteja.

Vuoden kirjayllätys tuli poikaystävältä: hän tietää minun keräilevän Neil Gaimanin tuotantoa ja hankki minulle Dream Hunters -pienoisromaanin sarjakuvaversion, joka on julkaistu vasta tänä vuonna, ja jonka olemassaolosta olin itse tuiki tietämätön! Tarina perustuu japanilaisen kansantaruun, ja sen pääosassa ovat sikäläisen mytologian suosituimmat jumaleläimet, kettu (kitsune) ja pesukarhu (tanuki).


Sitten siihen neulomiseen:
Kuten lupasin, tein Barcelonan-tuomisista huivin!


Nightsongs (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, vähän päälle 50g
Puikot: 3,5 pyöröt


Olin innoissani silloinkin, kun Revontuli-huivi valmistui, mutta tämä kurvaa siitä kirkkaasti ohi. Kuten joku Ravelryssä lohkaisi, Malabrigo Lace on ”ridiculously soft” – jouluna pidin tätä kaulassa sisälläkin, ihan vain siksi, että se on niin pehmoinen. Lisäksi pieni 50-grammainen vyyhti oli todella riittoisa: yhdeksän mallikerran jälkeen jouduin neulomaan kolme viimeistä kerrosta uudelta kerältä. Loppu jääköön muhimaan. Ehkä teen siitä pitsikaulurin joskus.


Nyt poden hirveää sukkalankahimoa. Olen selaillut jo monen ulkomaisen nettikaupan sivuja, joten oireilu on vakavaa. Asiaa ei yhtään auta, että tässä pitäisi jo alkaa vääntää ensi joulun lahjoja. Koko ensi syksy kuluu nimittäin somewhere in the USA… ;)

Lahjuksen nahjukset

Älkää antako otsikon hämätä! Olen oikeastaan kaikkiin kolmeen tänä jouluna neulomaani pakettiin tavattoman tyytyväinen. Jopa lankavalinnat menivät kerrankin niin nappiin, että olisi melkein tehnyt mieli pitää nämä lämpimäiset itsellä. Jopa tämä, vaikkei se ihan päälle taida mahtuakaan…

November Sprite
Ohje: Sprite (Knitting Adventures)
Lanka: Garnstudion DROPS Merino Extra Fine: 200g savunharmaata, n. 20g hempeää liilaa
Puikot: 3,0 ja 4,0 pyöröt
Napit: 3 kpl, muovia, Neppinapista

Toivottavasti tuotos sopii sentään parivuotiaalle kummitytölle, aluksi mekkona, ja kunhan kokoa on vähän kertynyt, tunikana. Tämä oli projektina todella palkitseva: eteni nopeasti, säilyi kiinnostavana, ja löysin jälkikäteen hauskat laventeliset napitkin. Kuten muidenkin kokeilemieni Garnstudion lankojen, Merino Extra Finen hinta–laatu -suhde on erinomainen. Se on lapsillesopivan pehmoisaa ja antaa palmikoille kunnolla profiilia.


Kun näytin mekkoa lapsista ja vaatteista mitään piittaamattomalle veljelleni, tämä tokaisi painokkaasti, hetken harkinnan jälkeen: ”Kiva.” Sen on siis oltava todella kiva.

Aikuisille tyttökavereilleni en oikein ehtinyt mekkoja neuloa, mutta talviset käsineet sentään. Eräs pitkäaikainen ystini on asunut tämän syksyn Saksassa, ja toivotin hänet tervetulleeksi takaisin Pohjolaan eestiläisestä villasta neulotuilla, haltiahenkisillä kämmekkäillä:



Rivendell Gloves
Ohje: Del Mar (Spindlicity) - ei löydy netistä enää!
Lanka: mustavalkoinen Aade Lõng Artistic, parikymmentä grammaa
Puikot: 4,0 sukkikset

Nämä onnistuivat huomattavasti paremmin kuin ne, jotka neuloin aikaa sitten itselleni. Tällä kertaa etenin ohjeen mukaan sormista ranteeseen ja ymmärsin tehdä peukalolle riittävän suuren reiän. Samaan pakettiin sujahti Fazerin mustikkapiirakkasuklaata.


Itärajan kylmyydessä elävä serkku sai myös täyttä villaa – hilpeiden raitalapasten muodossa.


Winter Berries

Ohje: Peruslapaset omasta päästä; Lychee Mittenseistä (Kelbourne Woolens) otin vähän suuntaa

Lanka: Novita Puro Kanervikko n. 60g
Puikot: 4,o sukkikset

Novitan tekijänoikeussotkut ja huono asiakaspalvelu ovat kuohuttaneet suomalaisten neulojien tunteita jo kauan, ja tänä syksynä kamelin selkä katkesi monella. Minäkin olen ollut hengessä mukana paheksumassa ja allekirjoittamassa adressia, koska olen pettynyt Novitan solmuisiin keriin, älyttömään hinnoitteluun ja sekaviin ohjeisiin useammin kuin kerran. Siksi haluaisin kovasti kohauttaa harteitani myös uudelle Puro-langalle, ja tokaista, ettei se ole sen kummempaa kuin firman vanhat, nyppyyntyvät polyamidipuurot. Että neuloisin mieluummin karhunlankaa.

Katkera totuus kuitenkin on, että tykkäsin. Kuohkea villa on neulojan käsille lempeä ja itse lapasista tuli superlämpöiset ja pehmoiset. Valokuvat eivät tee oikeutta edes herkullisille väreille.

Onneksi värikartalta ei löydy sellaista sekoitusta, josta saisin oman tyylini mukaisia asusteita…


Näiden ohessa piti lahjoittaa tietysti karpalojäädykesuklaata.


Hyviä pyhien jatkoja kaikille tutuille ja tuntemattomille! Toivottavasti lahjat lämmittävät.

Pikkujouluhiutaleita

Muistin tässä eräänä pimeänä iltana, että virkkaustöitähän voi tärkätä, ja sain äkillisen inspiraation näprätä lumihiutaleita vaatimattoman joulukoristevarastoni jatkoksi. Ravelrysta löytyi runsaasti ohjeita ja kaapista kalalankaa. Käytin kaikkiin 1,5 -koukkua ja tärkin korvasi sokeri.

Näitä syntyi näpsäkästi yksi illassa, mutta sokerivesi värjäsi valmiiksi kellahtavan langan aika ruman väriseksi. Pelastin tilanteen maalaamalla hiutaleet valkoisella akryylimaalilla, ja nyt ne ovat somia kuin sokerikakkuset!

Northern Snowflake (Karp Styles Crochet & Knitting)


Nämä kävisivät mainiosti kuusen oksille, jos minulla vain olisi kuusi. Alun perin ajattelin tehdä viisi tai kuusi ja ripustaa ne siimalla verhotankoon. Sidon nämä kai kuitenkin lahjapakettien päälle koristeeksi.

Lacy Snowflake (JPFun Crochet Club)


Ekaluokalla minut muuten puettiin tyllihameeseen ja pistettiin tanssimaan typerää lumihiutalepiiritanssia koulun joulujuhlassa. Koin sen jostain syystä äärimmäisen nöyryyttävänä, enkä ole sen koommin halunnut esiintyä missään koulun tilaisuuksissa. Sen sijaan laadin käsikirjoitukset moniin ala-asteen juhlanäytelmiin. (Tieni introvertiksi, osa 11…)

Perinteinen hiutale (Australian Women’s Weekly)

”Yksikään lumihiutale ei ikinä putoa väärään paikkaan.”
- Kiinalainen sananlasku -

Tunnelmallista talviaikaa!

Shoppamies to the rescue!

En tiedä, ehtikö kukaan huomata, mutta minä kävin viime viikolla Barcelonassa. Olisi minulla tietysti ollut luentojakin, mutta njääh… maailmassa on monta tapaa oppia, ja matkustaminen on yksi parhaista. Itse reissu sujui mukavasti modernismen, suklaan ja hulppeiden näköalojen merkeissä, mutta yritän edelleen kovasti unohtaa menomatkan, johon kului, kiitos myöhästelleiden lentojen, yli vuorokausi.

Palaan kirjoittamaan matkaraporttia katalonialaisesta seikkailuistani lähitulevaisuudessa. (Puola-päiväkirjatkin ovat vielä kesken, joo, mutta en vain saa itseäni kirjoittamaan Auschwitzista. :/) Ensin haluan kuitenkin esitellä, millaisia hauskoja hankintoja olen viime aikoina tehnyt, matkoilla ja muuten. En tunnusta kuuluvani ”shoppailu käy halvemmaksi kuin terapia” -ihmisiin, mutta joskus saan sellaisia puuskia, että silmä löytää ja rahaa palaa…

***

Yllättäen Barcelona ei ollut matkamme ainoa etappi: kökötimme yli kahdeksan tuntia Wienissä, milloin milläkin lentokentän käytävällä pelaamassa korttia ja syömässä sacherkakkua. (Tämä siksi, että ensimmäinen koneemme lähti Helsingistä kaksi tuntia myöhässä ja myöhästyimme jatkolennolta. Luulimme, että joutuisimme odottamaan seuraavaa jatkoyhteyttä ”vain” kahdeksan tuntia, mutta eikös sekin ollut kaksi tuntia myöhässä. Eläköön Austrian Airlines!)

Paremman tekemisen puutteessa nuohosimme kaikki lentokentän kaupat. Löysin itselleni kympillä Wienin kartta -aiheisen toilettipussin – tyylikkään ja juuri oikeankokoisen. Lisäksi ostin rasiallisen Mozartin-kuulia, joihin ehdin mieltyä käydessäni Wienissä pari vuotta sitten. Suomessa niitä tulee ikävä, koska täältä saa vain yhtä merkkiä ja sitäkin kalliilla. Saan rasiasta aikas mageen keittiöpurkin vaikkapa herneille tai auringonkukansiemenille, kunhan olen mussuttanut kaikki kuulat.


Kun kaikkien koettelemusten jälkeen olimme päässeet Barcelonaan, törmäsin heti ensimmäisenä päivänä Papirvm-nimiseen paperikauppaan (Baixada de la llibreteria 2), joka kerta kaikkiaan vei minulta jalat alta: upeita papereita, nahkakantisia muistikirjoja, lasisia tussipiirtimiä, musteita vanhoissa apteekinpulloissa, kaikenlaisia kirjanmerkkejä, sinettejä ja ties mitä muuta ihanaa.

Pakkohan sieltä oli jotain ostaa: kuparinen, osoittavaa etusormea esittävä tussiterä puuvarrella ja paikallisesta parkkinahasta tehty kirjanmerkki.


Suurin piirtein korttelin päästä löysimme myös mainion pelikaupan, jossa oli tarjolla noin kymmenen erilaista tarotpakkaa, jänniä shakkilautoja ja erilaisia pulmapelejä. Poikaystävä poimi sieltä mukaansa tällaisen herkän akselin varassa tasapainottelevan ”hopeasurffarin”, joka sopiikin huippuhyvin hänen työpöydälleen.


…Ja tässä on katettuna barcelonalainen herkkulautanen. Lautasella on:

• palanen Museu de la Xocolatan (suklaamuseon) pääsylippua – 75-prosenttista tummaa suklaata.
• kaulakoru, joka irtosi eurolla Park Güellin korkeimmalle kohdalle majoittuneelta kaupustelijalta. (Mustaa materiaa varmaan…)
• 100g iki-ihanaa, pullonvihreää Malabrigo Yarnin Lacea! Sitä sain vanhan kaupunginosan pienestä lankakaupasta nimeltä All You Knit Is Love (Plaça de la Llana 7), ja siitä valmistuu mitä pikimmin Gail (a.k.a. Nightsongs). Olen himoinnut Gailia jo pitkään, ja tämä on siihen täydellinen lanka!

Muita neuleaiheisia hankintoja ehdin tehdä jo ennen lähtöäni. Tilasin nimittäin Etsyn kautta mainioita silmukkamerkkejä:


Alun perin tilasin vain vihreitä pöllyköitä, mutta yksi niistä oli haljennut kuljetuksessa. Mainitsin tästä myyjälle, Dragonlady Designsin Kimberlylle puolella sanalla. Aikomukseni ei ollut valittaa tai vaatia korvauksia, koska merkit oli kyllä pakattu asianmukaisesti. Myyjä halusi kuitenkin ystävällisesti korvata vahingon, ja koska vihreitä pöllöjä ei enää ollut, sain tilalle peräti neljä muuta: kaksi jään- ja kaksi verenväristä.


…ja jo alkuperäistenkin pöllöjen mukana saapui kaupanpäällisiksi kaksi sööttiä päivänkakkaramerkkiä! Ensiluokkaista asiakaspalvelua – suosittelen.

Kuukauden viimeinen ostos, jota ei voi syödä, on tämä pikkujouluhyasintti.


Aukesi vihreistä nupuista täyteen kukkaan ja tuoksuu huumaavalle. Ai mikä tihkusade ja marraskuu?

Purple Haze

Muinaisessa intialaisessa lääketieteessä uskotaan, että kannamme sisuksissamme seitsemää energiapistettä eli chakraa. Minä puolestani uskon, että kannamme sisuksissamme kaikenlaista rojua, joka tuskin osaa itsestään lokeroitua seitsemään siistiin henkilokeroon, mutta minun chakroistani avoimin on kuulemma Sahasrara eli kruunuchakra. Päälaella sijaitseva kruunuchakra hallitsee oletettavasti aivoja ja edistää ajatusta, tahtoa ja tietoisuutta.

Tänä syksynä ottamani hathajoogatunnit ovat kai entisestään hieroneet Sahasraraani, koska sen hallitseva väri, violetti, on salaa hiipinyt toiseksi lempivärikseni, sen iänikuisen vihreän rinnalle…


Marquise (de Carabas!) Gauntlets
Lanka: Novita 7 Veljestä, luumu (n. 75g?)
Puikot: 4,0 ja 3,5 (vaihdoin ranteen tuntumassa pienempiin puikkoihin parantaakseni istuvuutta)

Tässä ovat siis tämän talven irtohihat! Vaikka en ole vieläkään ruvennut gootiksi (enkä rupea), malli on mielestäni todella kaunis. Heti kun näin nuo rannepalmikot, tiesin, että nämä on tehtävä. Eräänä tylsänä iltana ryhdyin sitten hetken mielijohteesta vääntämään näitä siitä ainoasta oikeanpaksuisesta langasta, jota talossa oli tarpeeksi, eli seiskaveikasta. Parempiakin ideoita olen joskus saanut. Villa-polyamidisekoituksesta neulottuna nuo lenkit nimittäin kutisevat sormien välissä aika vietävästi. Pitää joskus neuloa paremmasta langasta toiset. (Hienovaraista Novita-kritiikkiä...) Mutta kyllä näillä tämän talven pärjää kylmemmissä luentosaleissa.


Tässä liilan huumassa ostin myös samansävyisen Schoppelwollen ”Taikapallon”, josta saadaan joskus sukat. (Ehkä Paminat? Vai Vampire Boyfriendit? I’m torn.)


Violettia pidetään muuten yleisesti henkisyyden, älyn ja ylhäisten värinä. Kirjallisuudessa tekstiä, jossa on liikaa pitkiä ja pröystäileviä sanoja, nimitetään ”violetiksi proosaksi” (purple prose).

Mitäs muuta violettia on? Orvokit. Brittiläiset suklaakääreet. Hukkuneen huulet.

Pieniä piristeitä

Täytynee heti vastata edellisen postauksen jättämiin kysymyksiin, että ei, otus ei kestänyt mukana. Kuumaliima ei tarrautunut kovin omistavasti sen paremmin metalliseen rintaneulapohjaan kuin sulatettuihin hamahelmiinkään, joten Goomba lensi melkein ensimmäisessä mutkassa. (Se oli sittenkin Super Mario Bros 3:sta se yksilö…)

…Mutta onneksi löysin kassiini muuta koristetta! Lahden Kuuomenan muuttomyynnistä keksin tällaisen napin, joka käypi kivasti miun itäiseen murretaustaan ja muihin puhevikoihin, neurooseihin ja neulooseihin. :) (Kuva on myös sneak peek erääseen joululahjaneulomukseen…)


Samassa puodissa törmäsin näin hulvattomaan kangasmerkkiin. En tiedä vielä, päätyykö sekin kassiin vai mihin, mutta oli pakko saada. :) Jännempi ku sata jänistä.


Kolmas piristys on silkkiä ja alpakkaa… :)

Star-Crossed Slouchy Beret (Ravelry)
Puikot: 6,0 ja 8,0
Lanka: DROPS Silke Alpaca, n. 80g


Otsanauha on neulottu kutosen puikoilla, loput peräti kasin puikoilla, ja olipahan kammottavaa hallitta täytekynää paksumpia kutimia! Löllöjenkin juttujen eteen joutuu siis joskus kärsimään.

Onneksi lanka oli unelmaisen pehmeää. Kaunis kiiltokin siinä on, eikä se sähköistä hiuksia. Ainoa ongelma on, että silkki ja minun tukkani ovat aika liukas pari, joten pipo ei pysy korvilla niin hyvin kuin soisi.

No mutta…

”Tie vain jatkuu jatkumistaan…”

Pussukat ja kassukat

Minusta on hauska tehdä tilaustöitä silloin tällöin. Jopa niin hauska, että otan vastaan sellaisiakin tilauksia, joita en oikeasti osaa toteuttaa. Tällä kertaa armeijaa käyvä, pian korpraalin arvon saava veli pyysi pussia pyssynpuhdistusvälineilleen. No, Hitlerkin oli korpraali ja masinoi kansanmurhan – minun teoriani mukaan – siksi, ettei häntä hyväksytty wieniläiseen taideakatemiaan. Johtopäätös: korpraaleille ei kannata tuottaa pettymystä. Niinpä hikoilin ja kiroilin ompelukoneen ääressä melkein kaksi tuntia saadakseni aikaan tällaisen pienen vetonarupussukan:


Ompelin ja purin useimmat saumat ainakin pariin kertaan. Välillä siksi, että ompeleet muistuttivat humalaisen hiihtolatua, välillä taas siksi, ettei minulla ollut minkäänlaisia ohjeita, tai edes kovin hyvää suunnitelmaa. Lopulta hermostuin ja ompelin taskun kiinni käsin.


Taskuun kirjailin jo ennen ompelu-urakan aloittamista veljen nimen – sukunimen, sillä sitähän armeijassa käytetään. Lankana käytin lankalaatikosta löytynyttä Anchor-virkkauslankaa ja ompelu tapahtui tikkaamalla pikkuruisia takapistoja lyijykynällä luonnosteltujen viivojen päälle. Veli pitää nimestään ja mustista linnuista. Siksi ajattelin, että muutamasta harakanvarvaskoristeesta pidettäisiin. Olin oikeassa.

Myös pussin sisälle taittuva, ohuemmasta kankaasta kaksinkerroin ommeltu läppä on kiinnitetty pussiin käsiin. Sen tarkoitus on estää ohuimpia ja pienimpiä esineitä tippumasta suuaukosta, kun pussi on vedetty kiinni. Hieno älynväläys ja insinööritaidonnäyte, vaikka itse sanonkin ja vaikka minulla ei insinööritaitoja olekaan.


Vetonarua ostin metritavarana Neppinapista ja kankaat leikkelin poikaystävän kangasvarastoista. Ruskea kangas on jostain muinaisesta larppipropista, maastokankaat taas jääneet tähteeksi hienosta Solid Snake -hartianlämmitimestä, jonka kultani askarteli minulle muutama joulu sitten. <3 Toivottavasti pussukka kestää kovassa kenttäkäytössä.


Samana päivänä, kun ompelin pussin, satuin ostamaan itselleni uuden olkalaukun. Päädyin tylsään tasaruskeaan, koska sellaista on paras tuunailla ja somistaa mielensä mukaan. Ensimmäinen idea on nyt käytössä: hamahelmi-Goombaan kiinnitettiin kuumaliimalla rintaneulapohja. Toivottavasti otus kestää mukana.


PS: Latvusto kohisee nyt jännityksestä. Haen uudemman kerran vaihtoon Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin, tällä kertaa Kanadaan. Jos vihdoinkin sattuu tärppäämään, Latvustosta tulee vuoden päästä myös vaihto-opiskelublogi. Tai vaihtoehtoisesti se saa kummallisia kanadalaisuuksia käsittelevän sisarblogin.

Muisto kesästä

…vai lupaus keväästä?

Niin tai näin, Decimal-nuttuni valmistui vihdoin ja näyttää saapuneen väärään aikaan tai paikkaan. Loin ensimmäiset silmukat kesäkuun ollessa heleimmillään, mutta nyt sai hädin tuskin valokuvat räpsittyä, kun vettä tihutti niskaan ja palelsi!


Decimal (Knitty, spring 2009)
Lanka: Novita Tennessee, n. 400g
Puikot: 4,0 pitkät ja pyöröt
Napit: puuta, 7 kpl


Eilisaamuna, kun pujottelin viimeiset langanpäät piiloon, tajusin, että tämä on ensimmäinen kunnollinen neuletakki, jonka olen tehnyt valmiiksi sitten peruskoulun. Ja eräässä mielessä Decimal onkin Freyjan, ensimmäisen neuletakkini, kesäinen pikkusisko. Molemmat ovat vihreitä, molempien hihat kellottavat ja molemmissa on lehtikoristeiset napit. Siinä missä Freyja on villaa, Decimal on kuitenkin puuvillaa. Siinä missä Freyjassa on palmikoita, Decimalissa on pitsiä. Freyjassa on täyspitkät, Decimalissa puolipitkät hihat… Jos ne olisivat tauluja, ne pitäisi ripustaa vierekkäin.


Jostain syystä useimmat neuletakit saavat minut tuntemaan itseni viluiseksi, kaksosia odottavaksi tätimoonikaksi. Siksi en ole niitä liiemmin neulonutkaan. Tässäkin nutussa se elementti on olemassa, mutta olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen. Se on joka mutkasta ja nurkasta suurin piirtein sopiva, iloisen värinen ja laskeutuva. Viimeistään kun kevät koittaa, se pääsee luultavasti mukaan arkigarderoobiin, tekstianalyysin luennoille ja järvenrantakävelyille.

Kauniit, tammenlehtikuvioiset puunapit löysin Lahden Neppinapista. Luulen, että niissä asuu jonkin muinaisen druidin henki.


Syksyn kunniaksi järjestin muuten työn alla olevat lankakerät ja projektit vanhaan leipäkoriin. Näin ne näyttävät oikein kodikkailta yhdessä pöydille hiipivien kynttilöiden ja tuikkulyhtyjen kanssa. Tällä hetkellä kori on täynnä Garnstudion pehmoisia villa- ja alpakanvillalankoja, joita olen viime aikoina innostunut ostelemaan *köh* myöskin syksyn kunniaksi. Vaikka samat säät ja kuviot toistuvatkin joka vuosi ennalta arvattavina, se ei ole mikään syy, ettei niitä voisi silloin tällöin ylistää ja juhlistaa. Esimerkiksi Japanissa erilaiset vuodenaikarituaalit ovat hyvinkin tärkeitä.


Korissa on siis:

• 100 g Silke Alpacaa, josta teen jo löllöbaskeria itselleni
• 200 g Merino Extra Finea, josta syntyy ensimmäiset joululahjasalaisuudet
• 100 g sinikirjavaa Alpacaa, josta tulee Knottyt äidille
• sekä 100 grammaa pirteän vihreää Alpacaa, jonka kohtalo on vielä epäselvä. Luulen, että ne muuttuvat ennen pitkää huiviksi.

Tupaantuliaisia

Heti näin introksi pahoittelen, että päivitys on viipynyt. Latvusto yrittää palata kesän jälkeen taas arkiruotuun, mutta kuten joka vuosi, syksy toi taas muassaan pyörremyrskyn – tai siltä ainakin tuntuu! Lukuvuoden alku on yliopisto-opiskelijalle yhtä päänsärkyä: järjettömien aikataulujen punomista järkeväksi lukujärjestykseksi, muuttuvan opintosuunnitelman ääressä koettavaa eksistentialistista angstia… ja kirjastoonkin voisi asentaa pyöröovet. Lisäksi olen hoitanut tutorin velvollisuuksia ja kääntänyt aivoni ympäri löytääkseni itselleni sopivan kandityön aiheen. Jostain aivokurkiaiseni poimuista löysin sitten Watchmenin – ja olen oikeastaan aika innoissani!

(Aasinsilta:) Toinen asia, josta olen viime aikoina innostunut, on patalaput. Vanhemmat ja koira vaihtoivat uuteen – siis aivan _uuteen_ – asuntoon, jonka iskemättömään, harmaa-valkoiseen keittiöön tukehtuu, jos sinne ei pian saada jotain värikästä ja perinteikästä. Värikäs tarkoittaa minun tapauksessani helakoita vihreitä ja herkullisia violetteja. Perinteikkyyttä taas edustavat nämä mummoilta tämän päivän bloggaajille periytyneet perisuomalaiset käsityömallit.


Perinteinen tähtipatalappu (Langanpätkiä)
Lanka: Novita 7 veljestä, kuvioihin Novita Wool
Puikot: 3,5
Koukku: 3


Himppu-mummun patalappu (Harmaa villasukka)
Lanka: Novita 7 veljestä
Koukku: 3


Olen kumpaankin lappuun todella tyytyväinen. Perinteisistä malleista huolimatta ne eivät ole lainkaan mummomaisia, vaan värit tuovat niihin modernia jujua. Himppu-mummun versiosta tuli jopa tyylikkäällä tavalla retro. Käyttökelpoisiakin niiden pitäisi olla. Molemmat tuntuvat melko paksuilta ja tein niille sen verran pinta-alaa, ettei näppien pitäisi kärvähtää.

Koska minulla sattui olemaan jämäkerä samansävyistä vihreää Tennesseetä, liitän settiin myös pienen siivousrätin. En tosin haluaisi luopua siitä, koska se sointuu niin prikulleen oman sohvan väreihin…

Ballband Dishcloth (Peaches & Creme)
Lanka: Novita Tennesse
Puikot: 4,0


Toivottavasti näillä avuilla saisi historiattomalle kiinteistölle edes pienen palan sielua.