Barcelona - Abre tus puertas al Mundo

Kuten kuvasta näkyy, Latvustossa on nyt entistä enemmän munaa. Jottei vakiolukijoille tulisi uuden ulkoasun myötä turvaton olo, palataan hetkeksi vanhoihin juttuihin.

The Best of BARCELONA – osa II
(Ykkösosan löydät täältä.)

Rakennus
Perinteinen valinta olisi tietenkin Gaudín Sagrada Família. (You know, se kirkko, joka on ollut tekeillä jo yli sata vuotta ja valmistuu hyvällä säkällä 2026. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voi tehdä mañana!?) Sekin oli toki vaikuttava näky. Pidin etenkin modernista ja kiistanalaisesta Kristuksen kärsimyksen fasadista. Paljon enemmän luonnetta ja…öh…särmää kuin perinteisessä kirkkoarkkitehtuurissa!

Valintani on kuitenkin Museu Nacional d’Art de Catalunya, joka toi etenkin kevyessä aamu-usvassa elävästi mieleen Carlos Ruiz Zafónin kirjat. Ensi kerralla on päästävä myös sisälle!

Ruokapaikka
Monet haluavat kai maistaa Barcelonassa perinteisiä katalonialaisia herkkuja: paellaa ja churro-munkkeja. Molempia oli tarjolla vain turistihinnoin, mutta jälkimmäisiä sentään söin. Sekä munkit että niiden kanssa tarjoiltu duperpaksu kaakao maistuivat melkoisesti rasvalta.

Mutta jos jotain olen matkoiltani oppinut, se on tämä: minne kauas sitä eksyykin, kiinalainen ja kebabmies ovat nälkäisen ylimmät ystävät. Niiltä saa aina kelpoa, halpaa ruokaa, eivätkä ne yleensä vietä siestaakaan. Suosittelen erityisesti kahta paikkaa:

* Tyylikästä japanilaista lounasbaaria Barri Gòticin laidalla, lähellä Santa Maria del Maria (nimeä en kuollaksenikaan muista). Suussasulavia okonomiyakeja ja brownieita, hinnat kohtuulliset ja seinät täynnä hassuja kuvia ja tarroja.

* Ciudad Nueva -nimistä kiinalaista ravintolaa parin korttelin päässä Sagrada Famíliasta. Palvelu oli niin ripeää ja annokset niin hulppeita, että niin edullisia hintoja oli melkein mahdoton uskoa. Kaupan päälle saimme rapusipsejä ja söpöillä pandoilla kuvitetun, bambuisen seinäkalenterin. (WTF?) Enpä ole vastaavaa nähnyt.

Välipalalle kannattaa pistäytyä Ramblan kauppahalliin. Värikästä, ylenpalttista ja epähygieenistä.

Museo
Parhaan museon titteli kuuluu ilman muuta Picasso-museolle, jossa viehättää taulujen lisäksi interiööri – näyttely on rakennettu kolmeen keskiaikaiseen kivipalatsiin. Erityisesti ”Vaaleanpunaisen kauden” taulut, varhaisimmat työt ja luonnoslehtiöt jäivät mieleen. Vaihtuvassa näyttelynosassa kerrottiin Picasson kiinnostuksesta japanilaisiin shunga-puupiirroksiin. Siellä oli esillä itsensä Hokusain luonnoslehtiö, jonka näkemisestä olin vähintään yhtä innoissani kuin Picasson töistä. (Rakastan taitavien taiteilijoiden luonnoslehtiöitä! Ja Hokusain Aalto kävis edelleen kivasti tuohon olohuoneen seinälle…)

Toinen jännittävä museotuttavuus oli Tibidabon pieni Automaattimuseo, jossa oli esillä viktoriaanisia, kolikoilla toimivia kellopelinukkeja. Myös semmoinen pelottava ennustajaeukkokoppero.

Muu kulttuuripläjäys

Jos sinulla on aikaa käydä Barcelonassa vain yhdessä paikassa, käy hyvä ihminen Palau de la Musica Catalanassa! Tuo satavuotias konserttisali on aivan ensimmäisiä modernismen edustajia ja ylivoimaisesti lumoavin rakennus, jossa olen koskaan käynyt. Suuria myrkynvihreitä lyhtyjä, lasipienaisia kaiteita, kukkamosaiikein koristeltuja pylväitä, seinästä esiin työntyviä muusapatsaita ja siivekkäitä hevosia… Sanalla sanoen epätodellinen paikka. Me kävimme vain lyhyellä opastetulla kierroksella, mutta niitä, joiden aikataulut ja kukkaronnyörit joustavat omiani paremmin, kehottaisin menemään suoraan konserttiin.

Ryysis
Vaikka marraskuisessa Barcelonassa on paikoin suorastaan kuollutta, onnistuimme kyllä löytämään muutamia turistimassojakin. Parc Güellin portilla oli keskipäivän jälkeen valtavasti väkeä, Tibidabon huvipuisto taas täyttyi iltaa kohti. Varmin yleisömagneetti näytti kuitenkin olevan Font Màgica: Katalonialaisen taiteen museon edustalla olevat suihkulähteet tanssivat musiikin ja värivalojen tahtiin viikonloppuiltaisin. Koska hotellimme oli aivan lähellä, kävimme parinakin iltana kuuntelemassa Kummisetä-tunnaria ja ihastelemassa museopalatsin taakse sytytettyjä valonheittimiä. Vaikka eriteemaisia esityksiä oli iltaseitsemästä eteenpäin aina puolen tunnin välein, koko museon ympäristö oli jatkuvasti tupaten täynnä eri-ikäisiä paikallisia ja turisteja.

Ja olihan se ihan mukava. Lahden vesiurut potenssiin viisi, sanoisin.

Vampire Valentine

(Myyvä otsikko näinä synkkinä aikoina, I’m sure…)

My (Gloomy) Vampire Boyfriend (Knitty, Fall 2009)
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball, black currant, n.80g
Puikot: 2,5 metallisukkikset


Siitä viinimarjanvärisestä Taikapallosta tuli siis mitä uhkasinkin, ja kuten arvelin, tykkään todella Zauberballin värikäyttäytymisestä. Pehmeääkin on ja riittoisaa, mutta myös aivan mahdotonta nyppyyntymään. Saa siis nähdä, tuleeko tähän taloon koskaan toista kerää.


Kuinka ollakaan näin viime yönä untakin vampyyreista. Pitkäaikaiset Masquerade-hahmomme yrittivät siinä selvittää Frank Sinatran murhaa ja ostelivat naivistisia grafiikanlehtiä. Mutta ei siitä sen enempää.

What I’m trying to say with all this is:
Sydänverenpunaista ystävänpäivää!

Odder jobs

Pienet palaset ja kokeilut ovat aina olleet enemmän minun alaani kuin suuret, päättäväiset projektit. En ole esimerkiksi koskaan ollut töissä paria kuukautta pidempään, vaan raavin pikku summia kasaan milloin mistäkin. Olen vähän pienryhmäohjaajana, käännän vähän tekstejä tänne ja tuonne – ja kaupustelen tietysti neulottuja imetyskoulutusrintojani. (Olen tehnyt ja myynyt jo kuusi! Kohtahan minulla on enemmän tissejä kuin Efesoksen Artemiilla! …Yäk.)

Niin, eikä mitään kirjaa ahmita putkeen. On paljon hauskempaa, kun on yhtä aikaa kesken neljä tai viisi täysin erilaista kirjaa, joita voi maistella vuoronperään. Ja irtokarkit on tietysti pop.

Tammikuussa sovelsin tätä trendiä myös neulomiseen ja näpräsin kaikkea pientä:

It's a Boy! (Saartje's Bootees, Ravelry)
Lanka: muinaista Nalle Coloria, vähän
Puikot: 3,0 bambu
Napit: Muovia, paikallisesta ompelukoneliike H. Keinosesta


Nämä menivät ristiäislahjaksi kälyn uusimmalle vesalle Mauri Kunnaksen vauvakirjan kera. Malli on todella suosittu, enkä ihmettele, kun lopputulos on kansankielellä niin kjyyyyt. Neulomisen suhde näpräämiseen oli näissä kuitenkin liian pieni.

****

Knotty Alpacas II (Ravelry)
Lanka: Yönsinisen ja violetin kirjava DROPS Alpaca, n. 65 g
Puikot: 2,5 metalli


Lisää sinistä sukulaisille! Olen kehunut ja käyttänyt omia Knottyjani niin paljon, että äiti halusi omat. Olen neulonut näitä pitkän aikaa, vähän aina vanhempien luona käydessäni, että hanskoista sai soviteltua mittojen mukaiset. Nämä piti tehdä aivan eri silmukkamäärillä kuin omani – äiti kun on enemmän hobitin kuin ihmisen muotoinen. :D Väri on oikein kiva ja asiakas tyytyväinen, mutta sitä pääteltävien langanpäiden infernaalista armeijaa en ihan heti unohda…

****

Ballband Dishcloth (Peaches & Creme)
Lanka: Novita Tennesseen jämiä
Puikot: 4,0 metalli


Ballband-rätin toinen tuleminen! Värit ovat samat kuin edellisessä versiossa, mutta käänteiset. Ja tämä jää omaan keittiöön. Ballband Dishcloth on ehdottomasti toimivin tiskirättiohje, jota ole kokeillut: pirtsakka, joustava ja imukykyinen. Omnomnom.

****

Space Invader (omasta päästä)
Lanka: Novita Bambu n. 20g
Puikot: 3,5 metalli


Halusin kokeilla, osaisinko neulaista kohokuvioisen tiskirätin omasta päästä. Otin mallia yhdestä Space Invader -lasinalusestamme, lisäsin helmineulereunat, vähän pituutta ja ta-daa! Ei yhtään vaikeaa. Yksi hamahelmipikseli vastaa tässä rätissä kolmea silmukkaa ja neljää kerrosta. Helmineulos taas on laidoissa 4s ja päädyissä 5krs leveä. Aloitussilmukoita tulee siis 47.

Väri on lälly ja Novita mölli, mutta ei ollut muutakaan bambulankaa käsillä.

****

It’s all about Xombies! (omasta päästä, idea Girl on the Rocksilta)
Lanka: Erilaisia nimettömiä pikkujämiä
Koukku: 2,0 ja 1,5


Aaargh! Mikä se on?! Elääkö se?! – Ei! Se on vaan huulirasvakotelo! Jonka tein vuosipäivälahjaksi avokilleni! Mä oon niin romanttinen!
Eka kerta muuten, kun hyödynsin yläasteen kässänopelta lahjaksi saatua ”pätkäpussiani” johonkin…

****

Raparperimetri (eli Calorimetry; Knitty, Winter 2006)
Lanka: Novita Puro, kanervikko, n. 45g (joululahjalapasten jämiä)
Puikot: 4,0 metalli


Lämpimämpi, värikkäämpi ja villaisempi virkaveli vanhalle calorimetrylleni. Nämä ovat pitkätukkaiselle niin paljon parempia kuin pipot! En usko, että olen leikki-iän jälkeen omistanut mitään näin vaaleanpunaista, mutta eihän tällaista stashbusting-tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Lanka riitti nimittäin tasan tarkkaan, ja haikailin juuri uuden täysivillaisen päähineen perään.


Veli sanoi osuvasti, että väristä tulee mieleen raparperi. Ei ole sen koommin pistänyt tuo aniliinikaan niin pahasti silmään.

Sukkalankaslaagi Vihreän valtakunnassa

Sain tänään niin mukavan postipaketin, että oli pakko tulla oitis julistamaan: vyyhti Colinette Jitterbugia suoraan Walesista! Värin nimi on Renaissance (”Sitä Leonardokin tilaisi!”), eikä valokuva tee sen syvyydelle lainkaan oikeutta. Se on oikeasti paljon vihreämpikin. Sormet syyhyäisivät tilaamaan heti lisää, mutta pitänee ensin katsoa, millaiset sukat tästä saa. Firestartereita kaavailin.


Vihreä on vallannut lankalaatikkoani muutenkin viime päivinä. Titityystä hain kartion South West Trading Companyn täysbambuista Xie-lankaa, jota olen himonnut jo puolisen vuotta. Ikään kuin pieni synttärilahja itselle. Suunnittelin siitä Aquila-huivia, ja pelkään, että joudun kaivamaan jostain bambupyöröpuikot ennen kuin näin ohut ja liukas lanka kesyyntyy. Ostin hätäpäissäni varastoon myös metsänvihreän kerän hoitavaa Nalle Aloe Veraa, kun pelästyin Novitan uusia lankakarttoja. Niin kauhean tekopirteitä värejä en kyllä osta! Enkä täysakryylia.


Tämän kauniin viherryksen ostin jo vuodenvaihteessa ja se on juuri puikoilla. Shibui Knitsin Sock on ollut toivelistalla jo pitkään, mutta kun ennen joulua lopulta raaskin tilata Titityystä yhden riikinkukon värisen vyyhdin, ne näyttivät tietysti tippuneen maailmanlaidan yli. Kuukauden odotettuani jouduin tyytymään tähän merilevänväriseen. Kaunis sekin.


Mausteeksi vielä jotain vähemmän vihreää, eli Evillan vironvillaa. Tämän pulskan vyyhden sain äidiltä joululahjaksi. Sanoi löytäneensä sen Tallinnan joulutorilta. Se on jännänväristä ja sitä on paljon, mutta se ei vaan osaa päättää, mikä siitä tulee isona. Jotenkin se ei tunnu huivilta… Saa nähdä.


Monta pikkuprojektia on valmistunut ja pari vähän isompaa suunnitteilla. Mutta niistä kuulette seuraavissa jaksoissa. *hyräilee (vihreää) lopputunnaria*

Barcelona - It was the first time we met / How can I forget

Barcelonassa käy ainakin pari miljoonaa turistia joka vuosi, kun taas tänne Latvustoon eksyy varovasti arvioiden 200 sielua kuukausittain. Mietiskeltyäni näitä numeroita tulin tulokseen, että melko monet pienestä lukijakunnastani ehkä kuuluvat siihen valtavaan joukkoon, joka on joskus kokenut Katalonian omin aistein. Siksi on kai parempi olla tekemättä tästä seikkailusta mittavaa matkapäiväkirjaa. Tarjoilen teille mieluummin tiiviin kaksiosaisen paketin oman Barcelonani parhaista paloista.

Ensin kuitenkin sananen niille, jotka eivät tunne tätä puolentoista miljoonan asukkaan kulttuuri- ja olympiakaupunkia. Mistä siis on pienet Barcelonat tehty?

No, modernismesta, suklaasta ja katalaanista. Niistä ainakin on pienet Barcelonat tehty. Ennen kaikkea siellä vaahdotaan miehestä nimeltä Antoni Gaudí, joka rakensi tämän kaupungin täyteen toinen toistaan persoonallisempia rakennuksia noin vuosisata sitten. Gaudí on modernismen tunnetuin edustaja; hän inspiroitui Art Noveau’sta ja loi sen pohjalta orgaanista, värikästä arkkitehtuuria. Eli teki tästä (ks. linkki (Mucha is looove!)) tätä:

Toinen barcelonalainen pakkomielle eli suklaa näkyy lähinnä kuolattavina suklaapuoteina sekä kaakaona, joka muistuttaa lähinnä paksua suklaakastiketta. (Just think about it!) Lisäksi kaupungissa järjestetään suklaaveistoskilpailuita. Ne ovat saaneet alkunsa pääsiäisperinteestä nimeltä mona, joka tarkoittaa pupujen ja tipujen muotoisia, suklaisia pääsiäiskakkuja. Taitavimpia suklaaveistoksia on esillä Museu de la Xocolatassa:

(Tuoksuivat muuten kiusallisen hyville…)

Katalaani taas on Katalonian autonomisen maakunnan alueella puhuttu kieli, jota ei saa erehtyä pitämään espanjan murteena tai minä ja seitsemän miljoona katalonialaista suutumme. Vaikka puhunkin jonkin verran espanjaa, en nimittäin saanut katalaanista mitään tolkkua. Luulen, että se lähenee jonkin verran ranskaa. Tässä kiinnostava näyte Picasso-museon edustalta (sama katalaaniksi, espanjaksi ja englanniksi):

Ja nyt, kun teidät on esitelty toisillenne, mennään asiaan: The Best of BARCELONA – osa I

Matkan ajankohta
Unohda rantaloma! Barcelona on ennen kaikkea kulttuurikaupunki, eikä ketään huvita jonottaa kolmea tuntia Picasso-museoon kolmenkymmenen asteen helteessä. Vältä kesäkuukausien helteet ja ihmismassat menemällä loka-marraskuussa, jolloin lämpöasteita on leppoisat 15 – ja ihmisiä Picasso-museossa suunnilleen saman verran. Itse kävin marraskuun lopulla. Luulen, että optimaalisin aika olisi noin kolme viikkoa aiemmin.

Kulkuneuvo
Paikalliset näyttävät kulkevan enimmäkseen skoottereilla ja moottoripyörillä – ja ajavat niillä vielä varsin siivosti. Me käytimme pitkien välimatkojen taittamiseen metroa ja suosittelen sitä muillekin. Ykkösvyöhykkeen lipuilla pääsee aina laitakaupungille asti ja niitä on helppo ostaa automaateista, jotka puhuvat montaa kieltä ja huolivat sekä käteistä että kortin. Junien ikä vaihtelee huomattavasti ja vaihtoasemia on melko vähän, mutta muuten systeemi toimi yhtä hyvin kuin muissakin suurkaupungeissa. Paikallisväriä tuovat katusoittajat, jotka tulevat vaunuihin musisoimaan – yleensä kauniisti, mutta liian kovaäänisesti.

Ensisijaisena kulkuneuvona pitäisin kuitenkin omia jalkoja. Mukavimmat alueet, kuten Barri Gòtic ja puistot on varattu pelkästään kevyelle liikenteelle, eivätkä välimatkat ole vanhoissa kaupunginosissa lainkaan pitkiä. (Ranta- ja satama-alueella sen sijaan hyvin pitkiä!)

Puisto
Barcelonassa on paljon omalaatuisia, kävelyretken arvoisia puistoja. Parc de la Ciutadella on niistä pienin, vanhin ja urbaanein. Kesällä suuren Schönbrunn-henkisen suihkulähteen ympäristö on taatusti täynnä elämää. Marraskuussa siellä ei ollut paljon muuta kuin vihreitä papukaijoja ja betoninen mammutti.

Myös Montjuïc-vuorella oli tilavaa ja rauhallista – sekä huikeat näkymät niin merelle kuin kaupunkiinkin. Montjuïcin linnalle pääsee köysiradalla, jos raaskii maksaa lipuista. Itse vanhojen purjelaivojen mastoilla koristeltuun linnaan sen sijaan pääsee ilmaiseksi (luultavasti siksi, ettei siellä ole mitään näkemistä). Vietimme mukavan, rauhallisen iltapäivän tallustelemalla linnalta alas olympia- ja messualueelle.

Paras ja persoonallisin puisto on kuitenkin kiistatta Gaudín värikkäiden patsaiden ja pylväiden koristama Park Güell, josta sieltäkin on hulppeat näköalat. Puiston portilla ja korkeimmalla kohdalla oli tungosta, mutta muualla sai kävellä aivan rauhassa. Välillä voi pysähtyä katselemaan puistoon majoittuneiden torikauppiaiden edullisia valikoimia tai kuuntelemaan saksofonin soittajaa ja hänen ihmeellistä laulavaa koiraansa. :)

Puistossa oli myös paljon kaktuksia, joihin ihmiset olivat kaivertaneet nimiään. Sekä tämä iki-ihana asuinrakennus. Kelpais.

Näkymä
Barcelona on siitä harvinainen kaupunki, että sitä pääsee näkemään ylhäältä käsin ihan kyllästymiseen asti: Montjuïcilta, Park Güellista, Katalonialaisen taiteen museon portailta… Parhaat näkymät tarjoutuvat kuitenkin Tibidabo-vuorelta, jonka harjalla, suuren kirkon juurella kököttää pieni huvipuisto. Jos pelkkä alas katsominen ei huimaa, voi aina mennä tähän (Youtube-linkki) – ensimmäinen huvipuistolaite, jossa olen joutunut kiljumaan. Hyvän karamelliomenan söin siellä myös.

Osa elämystä on kiivetä ylös Avenida del Tibidaboa, jossa voi bongata sympaattisen, antiikkisen Tramvia Blaun sekä ylimaallisen upeita ja aavemaisia omakotitaloja.

Parhaista ruokapaikoista ja museoista kerron yhden tai kahden neulepostauksen jälkeen...

My Favorite Things

Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä käsittää konseptin ’loma’ aivan väärin.

Näistä kahdesta lähtökohdasta useimmat ovat samaa mieltä:

1.) loma >< työ
2.) työ = velvollisuudet.

…mutta niiden jälkeen päättely näyttää muuttuvan vaikeammaksi.
Kahdesta yllä olevasta kohdastahan ei mitenkään voi päästä suoraan johtopäätökseen, että loma = lötköttely. Oikea johtopäätös on: loma = ei velvollisuuksia = tilaisuus touhuta niiden asioiden parissa, jotka juuri tänään sattuvat inspiroimaan! Toisaalta, jos juuri lötköttely on se, joka juuri tänä kauniina joululomapäivänä inspiroi juuri sinua… I won’t get on your way.

Itse olen tässä vuodenvaihteessa inspiroitunut lähinnä kirjoista ja neulomisesta – kaksi maailman rentouttavinta asiaa.

Mitä niistä ensimmäiseen tulee, sain tänä jouluna aivan mahtavan kirjasaaliin:


Tässä runo-osasto. Olen jo pitkään kaipaillut Tuomas Anhavan suomentamaa tankarunokokoelmaa Sateen ääni sillalla. Todella kaunis, postuumisti toimitettu teos sisältää Suomessa ennen julkaisematonta feodaaliajan japanilaista runoutta – lähinnä tankoja, mutta myös muutamia haikuja ja pidempiä runoja. Löysin tankarunouden jo ekaluokkalaisena. Olen aina nähnyt siinä jotain salaperäistä, mutta tuttua ja rauhoittavaa.

Ihanan minimalistinen muoto antaa ennen kaikkea tilaa yksittäisille sanoille – yksittäiset sanatkin voivat olla tavattoman kauniita, olivat ne sitten minulle tuntemattomia Japanilaisia paikannimiä, lintulajeja tai sääilmiöitä. (Kaikkia näitä vieljellään japanilaisessa lyriikassa runsaasti.) Toinen tankataiteen juju on tunnelman tai näkökulman muutos, joka sijoittuu yleensä toiseksi ja kolmanneksi viimeisen säkeen väliin. Pitää olla melkoinen mestari, että voisi ylipäätään sanoa jotain syvällistä 31 tavussa. Vaihda siinä nyt sitten vielä suuntaakin!

Aivan erilaista runoutta edustavat Shakespearen valitut sonetit, joita en saanut kirjana vaan pakallisena kauniita pahvikortteja. Pikkuveljeni osti ne minulle joulua ajatellen, kun kävimme keväällä Lontoossa. Shakespeare on ihku! ^^


Monipuolisen kirjasaaliini täydentävät Jaana Kapari-Jatan suomentama kokoelma Oscar Wilden kirjoittamia satuja – Onnellinen prinssi ja muita tarinoita - sekä Alan Mooren sarjakuva-albumi League of Extraordinary Gentlemen 1, joka on ikään kuin supersankarisarjakuva viktoriaanisen kirjallisuuden hahmoista. Lisäksi sain kiehtovan Muumit ja olemisen arvoitus (by Jukka Laajavuori), jossa tarkastellaan Tove Janssonin muumiromaaneja eksistentialistisen filosofian näkökulmasta, ja josta en hoksannut ottaa kuvaa silloin, kun oli valoisaa.


En ole vielä lukenut näistä mitään kokonaan, mutta suosittelen kaikkia varauksetta. Ensimmäistä siksi, että Kapari-Jatta kertoo itkeneensä jokaista satua kääntäessään, toista siksi, että Moore on sarjakuvien Shakespeare ja kolmatta siksi, että siinä on ihania muumisitaatteja.

Vuoden kirjayllätys tuli poikaystävältä: hän tietää minun keräilevän Neil Gaimanin tuotantoa ja hankki minulle Dream Hunters -pienoisromaanin sarjakuvaversion, joka on julkaistu vasta tänä vuonna, ja jonka olemassaolosta olin itse tuiki tietämätön! Tarina perustuu japanilaisen kansantaruun, ja sen pääosassa ovat sikäläisen mytologian suosituimmat jumaleläimet, kettu (kitsune) ja pesukarhu (tanuki).


Sitten siihen neulomiseen:
Kuten lupasin, tein Barcelonan-tuomisista huivin!


Nightsongs (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, vähän päälle 50g
Puikot: 3,5 pyöröt


Olin innoissani silloinkin, kun Revontuli-huivi valmistui, mutta tämä kurvaa siitä kirkkaasti ohi. Kuten joku Ravelryssä lohkaisi, Malabrigo Lace on ”ridiculously soft” – jouluna pidin tätä kaulassa sisälläkin, ihan vain siksi, että se on niin pehmoinen. Lisäksi pieni 50-grammainen vyyhti oli todella riittoisa: yhdeksän mallikerran jälkeen jouduin neulomaan kolme viimeistä kerrosta uudelta kerältä. Loppu jääköön muhimaan. Ehkä teen siitä pitsikaulurin joskus.


Nyt poden hirveää sukkalankahimoa. Olen selaillut jo monen ulkomaisen nettikaupan sivuja, joten oireilu on vakavaa. Asiaa ei yhtään auta, että tässä pitäisi jo alkaa vääntää ensi joulun lahjoja. Koko ensi syksy kuluu nimittäin somewhere in the USA… ;)

Lahjuksen nahjukset

Älkää antako otsikon hämätä! Olen oikeastaan kaikkiin kolmeen tänä jouluna neulomaani pakettiin tavattoman tyytyväinen. Jopa lankavalinnat menivät kerrankin niin nappiin, että olisi melkein tehnyt mieli pitää nämä lämpimäiset itsellä. Jopa tämä, vaikkei se ihan päälle taida mahtuakaan…

November Sprite
Ohje: Sprite (Knitting Adventures)
Lanka: Garnstudion DROPS Merino Extra Fine: 200g savunharmaata, n. 20g hempeää liilaa
Puikot: 3,0 ja 4,0 pyöröt
Napit: 3 kpl, muovia, Neppinapista

Toivottavasti tuotos sopii sentään parivuotiaalle kummitytölle, aluksi mekkona, ja kunhan kokoa on vähän kertynyt, tunikana. Tämä oli projektina todella palkitseva: eteni nopeasti, säilyi kiinnostavana, ja löysin jälkikäteen hauskat laventeliset napitkin. Kuten muidenkin kokeilemieni Garnstudion lankojen, Merino Extra Finen hinta–laatu -suhde on erinomainen. Se on lapsillesopivan pehmoisaa ja antaa palmikoille kunnolla profiilia.


Kun näytin mekkoa lapsista ja vaatteista mitään piittaamattomalle veljelleni, tämä tokaisi painokkaasti, hetken harkinnan jälkeen: ”Kiva.” Sen on siis oltava todella kiva.

Aikuisille tyttökavereilleni en oikein ehtinyt mekkoja neuloa, mutta talviset käsineet sentään. Eräs pitkäaikainen ystini on asunut tämän syksyn Saksassa, ja toivotin hänet tervetulleeksi takaisin Pohjolaan eestiläisestä villasta neulotuilla, haltiahenkisillä kämmekkäillä:



Rivendell Gloves
Ohje: Del Mar (Spindlicity) - ei löydy netistä enää!
Lanka: mustavalkoinen Aade Lõng Artistic, parikymmentä grammaa
Puikot: 4,0 sukkikset

Nämä onnistuivat huomattavasti paremmin kuin ne, jotka neuloin aikaa sitten itselleni. Tällä kertaa etenin ohjeen mukaan sormista ranteeseen ja ymmärsin tehdä peukalolle riittävän suuren reiän. Samaan pakettiin sujahti Fazerin mustikkapiirakkasuklaata.


Itärajan kylmyydessä elävä serkku sai myös täyttä villaa – hilpeiden raitalapasten muodossa.


Winter Berries

Ohje: Peruslapaset omasta päästä; Lychee Mittenseistä (Kelbourne Woolens) otin vähän suuntaa

Lanka: Novita Puro Kanervikko n. 60g
Puikot: 4,o sukkikset

Novitan tekijänoikeussotkut ja huono asiakaspalvelu ovat kuohuttaneet suomalaisten neulojien tunteita jo kauan, ja tänä syksynä kamelin selkä katkesi monella. Minäkin olen ollut hengessä mukana paheksumassa ja allekirjoittamassa adressia, koska olen pettynyt Novitan solmuisiin keriin, älyttömään hinnoitteluun ja sekaviin ohjeisiin useammin kuin kerran. Siksi haluaisin kovasti kohauttaa harteitani myös uudelle Puro-langalle, ja tokaista, ettei se ole sen kummempaa kuin firman vanhat, nyppyyntyvät polyamidipuurot. Että neuloisin mieluummin karhunlankaa.

Katkera totuus kuitenkin on, että tykkäsin. Kuohkea villa on neulojan käsille lempeä ja itse lapasista tuli superlämpöiset ja pehmoiset. Valokuvat eivät tee oikeutta edes herkullisille väreille.

Onneksi värikartalta ei löydy sellaista sekoitusta, josta saisin oman tyylini mukaisia asusteita…


Näiden ohessa piti lahjoittaa tietysti karpalojäädykesuklaata.


Hyviä pyhien jatkoja kaikille tutuille ja tuntemattomille! Toivottavasti lahjat lämmittävät.

Pikkujouluhiutaleita

Muistin tässä eräänä pimeänä iltana, että virkkaustöitähän voi tärkätä, ja sain äkillisen inspiraation näprätä lumihiutaleita vaatimattoman joulukoristevarastoni jatkoksi. Ravelrysta löytyi runsaasti ohjeita ja kaapista kalalankaa. Käytin kaikkiin 1,5 -koukkua ja tärkin korvasi sokeri.

Näitä syntyi näpsäkästi yksi illassa, mutta sokerivesi värjäsi valmiiksi kellahtavan langan aika ruman väriseksi. Pelastin tilanteen maalaamalla hiutaleet valkoisella akryylimaalilla, ja nyt ne ovat somia kuin sokerikakkuset!

Northern Snowflake (Karp Styles Crochet & Knitting)


Nämä kävisivät mainiosti kuusen oksille, jos minulla vain olisi kuusi. Alun perin ajattelin tehdä viisi tai kuusi ja ripustaa ne siimalla verhotankoon. Sidon nämä kai kuitenkin lahjapakettien päälle koristeeksi.

Lacy Snowflake (JPFun Crochet Club)


Ekaluokalla minut muuten puettiin tyllihameeseen ja pistettiin tanssimaan typerää lumihiutalepiiritanssia koulun joulujuhlassa. Koin sen jostain syystä äärimmäisen nöyryyttävänä, enkä ole sen koommin halunnut esiintyä missään koulun tilaisuuksissa. Sen sijaan laadin käsikirjoitukset moniin ala-asteen juhlanäytelmiin. (Tieni introvertiksi, osa 11…)

Perinteinen hiutale (Australian Women’s Weekly)

”Yksikään lumihiutale ei ikinä putoa väärään paikkaan.”
- Kiinalainen sananlasku -

Tunnelmallista talviaikaa!