Taas päästään juhlistamaan ekoja kertoja! Tämä tekele taitaa nimittäin olla ensimmäinen, joka lentää suoraan roskiin!
Mutta aloitetaan alusta. Alussa oli tällainen kaunis ja viaton Evillan hahtuvakakku:
En ole koskaan ennen työstänyt hahtuvaa ja olipa pahuksen hankalaa! Etenkin nurjaa neuloessa villa halusi hajota käsiin, ja lopputuloksesta tuli aika reikäinen. Ainoa onni onnettomuudessa oli, että hahtuva on superhuopuvaa: katkenneen langan saattoi korjata pyörittämällä irtopäitä tuskanhikisten sormien välissä, eivätkä neuleen heikotkaan kohdat päässeet purkautumaan. Niinpä sain viikossa kasaan tällaisen sievän mutta hauraan olkalaukun:
Ei kun pesukonekierrokselle! Annoin kassin heittää kuperkeikkaa koko neljänkympin ohjelman, kuten tein myös vironvillaisille tossuille aikoinaan. Jos muistatte, niin tossut huopuivat oikein nätisti. Ainakin
toinen pari pulahti vielä toiseenkin pesuun kutistumaan sopivammaksi. Vaan miten kävi tälle? Näin:
Ensinnäkin laukusta tuli paljon, paljon aiottua pienempi. Läppä sai uuden, ennalta-arvaamattoman muodon, joka on tavallaan aika viehättäväkin. Hihna huopui pyöryläiseksi naruksi... Ei niissä vielä mitään. Mutta kun se onneton huopui osittain kiinni! Mitä tekee kassilla...noh, tai käsilaukulla, jossa ei ole sisätilaa?! Yritin ratkoa laukun kadonnutta vatsaa auki keittiöveitsellä. Aluksi näytti siltä, että se tuottaisi tulosta, mutta reikähän siihen tietysti tuli.
No niin. Not as planned ja viikon neulomiset Kankkulan kaivoon! Ehkä huovasta voisi leikellä kukkasia vaikka lahjapaketin koristeeksi? Toinen puoli hahtuvakakkua on vielä jäljellä, enkä halua enää edes nähdä sitä... :(
Jotenkin nämä epäströmsömäiset kokemukset ovat vainonneet neulomisiani viime aikoina. Vaikka
kovan onnen pitsitunikasta ja
muodottomista aamutossuista lopulta tulikin käyttökelpoisia,
Lace Ribbon -toppi on pettymys ja pysyy sellaisena.
... Mutta on sitä ennenkin osattu! Harva tietää, että kaapissani lojuu tällainen, melkein vuosikymmenen vanha sukkahirviö:
Kuten näkyy, se on valtavan kokoinen, kaamean muotoinen ja kaamean värinen. Se on neulottu e.H.P. eli aikoina ennen Harry Potteria. En siis voinut kaavailla niistä Rohkelikon tupasukkia. Näin ollen en myöskään osaa arvata, mitä päässäni mahtoi liikkua. Jopa varvaskavennukset on tehty väärien puikkojen lopussa. Sukka olisi siis sopiva hyvin suuriräpyläiselle luonnonoikulle, joka tykkää tepastella varpaat kohtisuorassa maahan nähden... Olen sentään tullut järkiini jossain vaiheessa, koska paria sukalla ei ole.
Käyttötarkoitus sillä sen sijaan on: säilytän siinä pieniä puikkoja, virkkuukoukkuja ja silmukkastoppereita. Esimerkiksi näitä hauskoja, lapsille tarkoitettuja Disney-puikkoja, jotka perin edesmenneeltä käsityömentoriltani:
Aarre! <3
Mutta ettei nyt menisi aivan masentavaksi, raportoin samaan hengenvetoon myös suurimmista menestystarinoistani. Nämä vihreät ihmeet tässä ovat ne kolme neuletta, jotka ovat keränneet eniten sydämiä Ravelryssä:
1.
Fractal-liina: 54 tykkääjää (+ runsaasti sanallisia kehuja) - on lojunut olohuoneen pöydän koristeena aina valmistumisestaan asti.
2.
Connecticut-huivi: 15 tykkääjää (+ kuva näkyy ohjeen kotisivulla) - lämmitti kurkkuani niin Bostonissa kuin Washington D.C.:ssäkin.
3.
Aquila-huivi: 9 tykkääjää - yksi omista suosikeistani! Ollut kovassa käytössä koko kesäkauden ja kaipaisi kipeästi uutta pingotusta.
(Connecticut-huivi Washington D.C.:n kasvitieteellisessä puutarhassa)
