Amigurumi attack!

Tiedättehän sen päät räjäyttävän söpöyden tason, sen joka ei enää ole ”ihan herttaista”, muttei vielä oikein ällötäkään? No, japanilaiset ovat mestareita sellaisen söpöyden generoimisessa. Ihan totta. Sitä eivät tuota vain Hello Kittyn kaltaiset jättibrändit ja pikkutyttöjen suosimat mangapiirtäjät, vaan tavalliset rivijapanilaisetkin tekevät sitä ihan omin pikku kätösin, virkkaamalla ja neulomalla.

Ilmiön, tai oikeastaan sen tuotteen nimi on amigurumi. Amigurumit ovat käsin tehtyjä, yleensä pienikokoisia pehmoleluja, jotka voivat esittää oikeastaan mitä vain perinteisestä pikku pupusta iloisesti hymyilevään vessapaperin palaseen: amigurumin tekijä voi antaa kaikelle naaman. Eläinotusten lisäksi myös virkattua leikkiruokaa, esimerkiksi hedelmiä ja muffinsseja näkee paljon, ja kyllä, niilläkin on usein nappisilmät ja tyytyväinen pikku suu.

Amigurumit eivät ole vielä kovin tunnettuja Suomessa, vaikka netti onkin yhdistänyt käsityöihmisiä yhä enemmän toisiinsa ja uusiin, eksoottisiin ideoihin. Itse törmäsin ameihin flickr.com -sivustolla surffatessani ja sieltä löytyykin hakusanalla ”amigurumi” tonneittain värikkäitä pehmoöttisiä ympäri maailmaa. Käsityöaddiktit ja kaikki, joilla on mutrupäivä vilkaiskoot ja ilahtukoot!

Erityisen hyvä puoli amigurumien tekemisessä on se, että niihin voi kätevästi käyttää jos jonkin värisiä, pieniäkin jämälankaeriään. Ensimmäinen oma ami-viritelmäni on tämä hellyttävä, Super Mario –henkinen tattiainen, jonka virkkasin lankalaatikkoni pohjalta löytyneistä ohuehkoista villalangan pätkistä. Koukku 3,0 ja ohje omasta päästä. Idean sain kuitenkin Anapaulaolilta.



Käytännössä virkkasin valkoisella langalla neljä kiekkoa, joista yhden jatkoin lyhyeksi umpiputkeksi ja kolme tikkasin valkoisella rihmalla kiinni lakkiin. Lakki on aloitettu laelta, virkkaamalla ympyrää sopivasti silmukoita lisäten ja, kuvun tultua sopivan muhkeaksi, vimmatusti vähentäen, kunnes palat sopivat yhteen.

Suunnitteilla on myös pienemmän, vihreä-valkoisen 1up-sienen virkkaaminen. Tarkoitus on käyttää noin kalalangan paksuista virkkauslankaa, jotta tatista kehkeytyisi siedettävän (heh, tai ehkä sienettävän) kokoinen avaimenperä.

Pikku Cthulhuni antaa ehkä hieman ironisen kaiun nimitykselle Suuret Muinaiset… Projektin pohjana olen käyttänyt Ullasta löytynyttä Tulhu-maskotin ohjetta, mutta tulin varsinkin loppua kohti muokanneeksi sitä niin paljon, ettei minun lonkeroiseni enää juurikaan muistuttanut esikuvaansa. Suloinen hänestä kuitenkin tuli, kaikessa julmuudessaan… ^^ (Pikkuveljen mielestä koko otus lähentelee jumalanpilkkaa, mutta miten noille syvänsinisille, Kotiväki-langalla kirjotuille silmille voisi sanoa ei?)



Teknisesti ottaen en oikeastaan tiedä, missä määrin Cthulhua voi pitää amigurumina. Mahdollisesti sillä pitäisi olla pallomaisempi pää ja hymyhuulet, mutta söpö käsityöluomus mikä söpö käsityöluomus. Valitettavasti yhtään Lovecraftin kirjaa ei ollut saatavilla tähän hätään, joten Tulhun oli poseeraaminen muun käsillä olevan kauhukirjallisuuden Poen, Stokerin ja Stevensonin keskellä.



Lisää otuja tulossa, kunhan akateemisen vuoden loppurähinät ja muut keskeneräiset projektit suovat! :)

Pizzaperjantai

Vaikka olenkin nyt muuttanut omilleni, olen halunnut jatkaa erästä mainiota arkiperinnettä, jonka äitini aloitti joskus 1990-luvun hämärissä: joka perjantai leivotaan pizzaa! Siksi minua hieman nyrppii, että Grandiosa on varastanut konseptin itselleen ja tehnyt siitä vieläpä kornin laulunkin, jota tekopirteät ihmiset jollottavat valtakunnallisilla teeveekanavilla. Kuuletteko, kuinka hampaani narskuvat?

…Mutta eipä sillä että karmeinkaan ralli saisi minut muuttamaan mieltäni! Tässä siis ohje omaan perjantaipizzaani. :)

Kasvispizza

n. 4 dl vehnäjauhoja
0,5 pussia kuivahiivaa
n. 0,5 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
n. 1 rkl rypsi- tai oliiviöljyä


Sekoita hiiva ja suola jauhoihin. Vaivaa taikinaa käsin ja lisää vettä kunnes koostumus alkaa tuntua hyvältä. Kun olet puristellut taikinan melkein tasaiseksi, lorauta sekaan hieman öljyä. Vaivaa taikina loppuun ja kohota sitä tuokio kuumalla vedellä täytetyssä tiskialtaassa.

Kauli taikina joko kauniin pyöreäksi tai pellin muotoiseksi levyksi leivinpaperin päällä. Nosta leivinpapereineen pellille ja levitä, ripottele ja sirottele päälle täytteitä:

paseerattua tomaattia (esim. Pomi)
sipulia ohuina renkaina
valkosipulia pikkupikkusilppuna
paprikaa kuutioina
(kevyt-) fetaa kuutioina
ananasta paloina
juustoraastetta (polar tai emmental)
sitruunapippuria
pizzamaustetta

Kun olet tyytyväinen, laita lätyskä uuniin n. 225 asteeseen kunnes se näyttää kypsältä. (Täytteiden paksuudesta ja valmistajan kypsyyskäsityksistä riippuen paistoaika on 10-20 minuuttia.) Nautitaan turtlesmaisella tuulella, parvekkeella viilentyneen limsan kera!

(Yleensä tästä tulee niin isot pizzat, että pala tai pari säästyy kätevästi vielä aamupalaksikin. Kylmää pizzaa lauantaiaamuna – oh, embrace the decadence!)



PS. Koska tämä ei ole mikään proteiinipläjäys, kasvissyöjien kannattaa kokeilla pizzansa päälle myös kevyesti valkosipulissa ja muissa mausteissa paistettua soijarouhetta. Toimii hyvin esim. maissin, tomaatin ja jalopenon seurana.

Elämää Metal Gear -fanin kanssa

…Ja urheiluhullujen paremmat puoliskot varmaan luulivat, että Takarapakon Purkkapalloseuran fanittaminen on pahinta, mihin kulta voi sortua? Ei, kuulkaa…ihminen voi sortua vaikka mihin!



Hiiviskelyn ja geenimuunneltujen sotilaiden ympärille rakentuneet Metal Gear –pelit aloittivat taipaleensa 1987 MSX2-tietokoneella ja kiinteytyi Metal Gear Solidiksi sarjan hypätessä Playstationille 1998. Kauan odotettu MGS 4: Guns of the Patriots Playstation 3:lle tulee kauppoihin ympäri maailman tänä kesänä, 12. 6., ja meillä tapaus otetaan todella vakavasti. ”Mitä sellasta ruokaa me voitas ostaa, ettei mun tarviis poistua viikkoon sohvalta” –vakavasti.

Olohuoneemme kirjahyllystä on yksi kokonainen hylly varattu Metal Gear -peleille ja -krääsälle. Hauskinta roinaa ovat legoukkohenkiset Kubrickit, joita vasta saapui MGS-juhlavuoden kunniaksi täydennyslasti. Nyt perheen muodostavat siis kolme eri-ikäistä Solid Snakea, Big Boss, Otacon, Grey Fox, Raiden, Olga, vanha Ocelot ja pari sotilasta. (Henkilökohtaisesti olen järkyttynyt siitä, ettei Liquidia vielä ole valettu muoviin. (Paitsi nyt oikea käsivarsi, tietysti…))Alla potretti kaikista Snakeista!



Itse ole tykästynyt kuin ”alkuperäiseen” Playstationin Metal Gear Solidiin, jossa kaikilla pahiksilla oli vielä kiinnostava elämäntarina, Snake oli nuori ja jurrikka eikä kenelläkään ollut silmiä kuin codec-keskusteluissa. Olen siis jokseenkin perillä tästä villityksestä, mutta ikävä kyllä se tekee kaikesta melkein vielä kiusallisempaa. Nyt en nimittäin voi sanoa ”ihan sama”, vaan minun on jatkuvasti inistävä siitä, miten Sons of Liberty ja Snake Eater ovat pelkästään vanhan kunnon MGS:n hapattamista, rahastusta, pahoja pikkuveljiä… Näin ollen on luonnollista, ettei uskoni tulevaan Guns of the Patriotsiinkaan ole kovin erityisen suuri tai pyhä.

Pelin sisältöä on silti spekuloitu ahkerasti useammassakin olohuoneessa. Trailerien ja perstuntuman perusteella arvelemme, toivomme ja pelkäämme seuraavaa:

Kristallipallo:
(todennäköistä)
*Jokin uusi, yllättävä sukulaisuussuhde paljastuu (todennäköisesti Eva on tässä yhtenä osapuolena.)
*Osa pelistä sijoittuu Transilvaniaan ja saamme kuulla Vampista enemmän kuin kenties haluaisimme.

Wishlist:
(parasta mitä voisi tapahtua)
*Jostain löytyy partakone, jolla Snaken pappaviikset saa ajeltua pois.
*Vamp ja Raiden tappavat toisensa, tai mikä vielä parempaa Snake ampuu molemmat Stingerillä yhdeksi savuavaksi kasaksi… (”It’s so good… I can do it!”)
*Meryl tekee tyylikkään comebackin.

Oh-noes:
(pahinta mitä voisi tapahtua)
*Raidenin ja jonkun toisen keskeisen hahmon (Merylin?) välille syntyy säpinää.
*Otacon kuolee.


"Snake, we're not tools of the government or anyone else. Fighting was the only thing, the only thing I was good at. But at least I fought for something that I believed in." - Grey Fox

Lankaratkaisuja viluvarpaille

Netti on neulojan aarreaitta. Kaukana maton alle lakaistussa lapsuudessa ovat ne ajat, kun tämän pikku menninkäisen oli tyytyminen homeisiin isoäidin neliöihin ja muihin bingoharrastajien virkkausmalleihin. Enää ei tarvitse kääntää ympäri niitä 80-luvun Novita-lehtiä, joita mummot eivät olleet äkänneet kirjaston hyllyjen välistä. Nyt käsilleni löytyy alati tuutta teekemistä. Saan surffata tusinoittain inspiroivia neuleblogeja ja -nettilehtiä, joista löytyy ilmaisia ohjeita jopa individualistisen opiskelijan makuun. Ei pelkkää ribbineuletta ja raitasukkaa!

Mutta onhan tässä ongelmakin. (Muussa tapauksessa postauksesta olisi tullut aika lyhyt.) Monet ihanat ohjeet on laadittu kaukomailla, ulkomaisista langoista, joita on hankala (varsinkaan halvalla) saada käsiinsä Suomen kamaralta. On pakko harrastaa vähän mallitilkkuja ja matematiikkaa, kokeiltava paria eri puikkokokoa, mutta lopulta voi kotimaisista peruslangoistakin löytyä oivia korvikkeita eksoottisille ihmeille. Haluan jakaa omia löydöksiäni, koska korvausehdotuksia löytyy netistä vähän niukanlaisesti.

Kaikki ohjeet ovat Knittystä ja ne on neulottu koon 2.5 metallipuikoilla (merkkiä en muista), napakalla käsialalla.

Twinkletoes-balettitossut
Lankana: Novita 7 veljestä

Kerrassaan hauska ja nopea projekti, jonka kokeilemista suosittelen. Ohjeessa on sen verran mutkaa ja kikkaa, ettei siihen ehdi kyllästyä, lankaa ei kulu paljon, ja tossut on sutjakasti solmittu sukkien päälle, jos lattianrajassa vetää. Juuri sukkien päällä tossut toimivatkin parhaiten, sillä silloin pohkeen ympärille kiedotut langat eivät valu niin helposti, eikä villalanka pääse kutittelemaan. Jos narut haluaa sievälle rusetille, suosittelen neulomaan ne hieman pitemmiksi kuin ohjeessa.

Väriä valitessa painin pitkään vihreän ja violetin välillä, kunnes keksin tehdä kaksiväriset. Harkitsin myös tekeväni toiseen tossuun käänteiset värit, mutta päätin välttää turhaa psykedeliaa.

Cut your teeth -sukat
Lankana: Novita Nalle ja Nalle Colori

Perinteistä villasukkaa hieman ohuemmat ja persoonallisemmat töppöset, joiden suuosissa riittää näpertämistä. Kumpaakin sukkaa varten pitää nimittäin neuloa erikseen 8 tuommoista pikku neliötä - ja kolmiot päälle! Mikä parasta, osaset kiinnitetään toisiinsa neulomalla eikä ompelemalla. Minun varrestani tuli kuitenkin himpun liian löysä ja suosittelisin neulomaan neliöt ehkäpä pykälän pienemmillä puikoilla. Koristeen alle tulee kuitenkin hieman joustinta, joka jää piiloon, kun varsi taitetaan alas (ks. kuva), joten sukka pysyy ihan nätisti jalassa tämmöisenäkin.

Baudelaire-sukat
Lankana: Novita Kotiväki


Kevät lähestyy ja villasukat päätyvät kaapinnurkkaan, mutta pitäähän sitä jotain omatekoista pitää kesälläkin. Ratkaisu: pitsisukat. En oikeastaan ole neulonut pitsiä koskaan ennen, mutta ohje on selkeä ja lankaa helppo neuloa. Kuvio muistuttaa sievästi pihlajanlehtiä.

Englantilaisilla ja amerikkalaisilla sivustoilla pitsisukkaohjeita on riesaksi asti, mutta täällä Suomessa pitäydytään sitkeästi villasukissa, aivan kuin täällä olisi aina pakkasta. Miettikääpäs tätäkin talvea ja kokeilkaa kerrankin jotain ohuempaa! :)

Vihreämmille oksille!

Ole hyvä ja istu. Katsele kuusten ja taivaan rosoista rajaa, kuuntele tuulen tuhinaa. Viserrä vaikka pieni sävel. Olet tervetullut uuteen Latvustoon!
***
Windows Space -palvelujen bugisuus muuttui jo niin turhauttavaksi, että päätin siirtää sekalaiset tarinani uuteen ja parempaan pusikkoon. Tuttuun tapaan luvassa on harrastusjuttuja, arvosteluja ja artikkeleita: neulomista ja virkkaamista, elokuvia, luovaa kirjoittamista, kirjallisuusilmiöitä, joskus jopa ruokaa, pelejä ja kaukomaita. Paremman sivupohjan ansiosta pystyn nyt kommunikoimaan myös kuvin! Sivua kannattaa käydä syynäämässä vähintään kerran kuussa ja jokainen matkamies, tuttava ja opossumi kommentoikoon vapaasti.

Lykkään uuden sivun käyntiin parilla vanhan sivuston uusimmalla postauksella. Vanha Latvusto aarnioituu osoittessa: http://metsatahti.spaces.live.com/

Vaihtoehtoja shakille

(Julkaistu vanhassa Latvustossa joulukuussa 2007)

Latvusto pahoittelee hiljaiseloaan, mutta ylläpitäjän siirryttyä uuteen kaupunkiin ja harpattua lukiosta yliopistoon, ei löllyttelyaikaa ole pahemmin jäänyt. (Onneksi yleisöni on harvalukuinen. (Niin, ehkä juuri siksi.)) Korvaukseksi nyt vähän joulukarkkia, eli artikkeli lautapeleistä!

Olen nauttinut kaikenlaisten pelien pelaamisesta pienen ikäni, ja juuri lautapelit ovat minulle olennainen osa leppoisaa, yllätyksellistä ja sosiaalista illanviettoa. Samankaan pelin yksikään pelikerta ei koskaan ole samanlainen, vaan hyvä peli muuttaa aina muotoaan joutuessaan uuteen seuraan ja mielenmaisemaan. Suosittelen kokeilemaan kunnon lautapeli-iltaa letkeän porukan ja pienen popsittavan merkeissä. Miksei pakkaan voisi sekoittaa vähän korttipelejäkin!

Myös kirjakaupoista ja marketeista saa joitain mukiinmeneviä pelejä, mutta kuka tahansa englantia ymmärtävä voi rohkeasti kokeilla myös Puolenkuun peleissä, Fantasiapeleissä ja Lautapelit.fi -verkkokaupassa myytäviä, hieman erikoisempia näpertelypelejä. Toki myös suomenkielistä valikoimaa löytyy, mutta suurin osa on silti suunnattu hieman vanhemmille (13+) nopan viskojille.

Strategisuus, humoristisuus ja teemat vaihtelevat värikkäästi pelistä toiseen, joten seuraavassa arvostelen joukon erityyppisiä kokeilemiani pelejä. Vielä ehtii poimia vinkkejä siihen, mitä kuusen alle kantaisi. Tai, mikäli uskontosi tai perhetapasi paheksuvat pakettirallia, voihan näihin tuhlata myös lahja- tai opintorahojaan…

Luonneanalyysi

Hankkiminen: Kirjakaupoista ja peliliikkeestä, 15-25e

Oletko ihminen? Jos olet, olet myös syvästi kiinnostunut siitä, mitä ihmiset ympärilläsi sinusta ajattelevat. Tämän yksinkertaisen seurapelin tarkoituksena on spekuloida kanssapelaajien persoonaa ”kiinalaisittain”: jos potilas olisi lintu, drinkki, automerkki tai valtio, mikä hän olisi? Mitä hän tekisi voitettuaan lotossa ja missä hän mieluiten harrastaisi seksiä? Joskus pelaaja saattaa joutua antamaan syvällisiä lausuntoja myös itsestään. Luonnehdintoihin kannattaa panostaa, sillä parhaista oivalluksista jaetaan pisteitä, ja mitä enemmän mielikuvitusta peliin uhraa, sitä enemmän iloa se tarjoaa takaisin.

Aidosti sosiaalinen, jäitä murtava, soljuva, hulvaton ja välillä hieman pelottavakin paketti, joka muuttuu oleellisesti sen mukaan, kuinka tuttuja kanssapelaajat ovat. Peliä on myös helppo laajentaa itse, keksimällä omia kysymyskortteja. Sopii parhaiten 3-6 nuorelle tai aikuiselle, ennakkoluulottomalle pelaajalle. Todellinen ohjelmanumero!

Taktiikkaa: Eipä juuri, sillä tässä pelissä tärkeintä ei ole voitto, vaan mehukkaat analyysit

Hubaa: No, mitä luulisit?

Pisteet: ++++

Scotland Yard

Hankkiminen: Kirjakaupoista, marketeista ja alan liikkeistä, n. 35e

Scotland Yardin viehätys perustuu sen tarjoamaan kahteen erilaiseen rooliin: takaa-ajajaan ja takaa-ajettuun. Yksi pelaaja pakenee erilaisilla kulkuneuvoilla pitkin Lontoon karttaa, yrittäen eksyttää muut pelaajat, Scotland Yardin poliisit kannoiltaan. Kuten arvata saattaa, peli vaatii pelaajiltaan pistämätöntä aivotyötä ja kieroa häikäilemättömyyttä, mutta tarjoaa vastineeksi raastavaa jännitystä. Rehellisesti sanoen, tämän pelin kanssa kuumeillessa tekisi joskus mieli hyppiä seinille!

Kyseessä on vanha ja palkittu klassikko, joka toimii yhtä hyvin kaksinpelinä kuin hieman suuremmallakin joukolla. Todella tyylikkään kokonaisuuden ainoa heikko kohta on se, jos useampi pelaaja mielii pakenijan paikalle. Se ei nimittäin ole mahdollista. Scotland Yard ei myöskään kestä kovin montaa pelikertaa putkeen. Mutta jos elät siinä uskossa, ettei yksikään lautapeli saa kainaloitasi hikoamaan, kokeile tätä ja mieti uudestaan!

Taktiikkaa: Huomattavasti

Hubaa: Ja adrenaliinia…

Pisteet:+++½

Rappakalja Tupla

Hankkiminen: Marketeista, kirjakaupoista ja alan liikkeistä, muunnelmia saatavana, n. 25-30e

Luonneanalyysin tapaan, tämä peli nostaa tunnelman kattoon, mikäli pelaajat ovat valmiita heittämään kaiken nokkeluutensa ja mielikuvituksensa kehiin. Tässä taistossa satusepot ja patologiset pajunköyden punojat palkitaan.

Peli syytää pelaajien eteen eksoottisia sanoja, nimiä ja termejä, joille jokaisen tulisi laatia mahdollisimman uskottava selitys. Koska pelin oikeisiin vastauksiin lukeutuu sellaisia älyttömiä Ö-luokan elokuvia ja kyseenalaisia julkkiksia kuin ”Pannaanpa konepistoolilla” tai maailman tunnetuin luurankokauppias, fantasianystyränsä saa päästää täysin valloilleen. Näin ollen myös oikean vastauksen poimiminen joukosta on uskomattoman vaikeaa!

Ikävä kyllä kaikki aivoitukset on kirjattava paperille, mikä tekee pelaamisesta hieman hidasta ja vaivalloista, mutta kun sato korjataan ja kanssapelaajien keksimät kieroutuneet selitykset ja leffajuonet luetaan ääneen, suupielet pyrkivät väkisin ylöspäin. Jotkut nurisevat pelin olevan liiankin vaativa, mutta omasta mielestäni tällaisia luovuuden riemuparaateja tulee lautapelien saralla ja muussakin elämässä vastaan aivan liian harvoin. Suosittelen lämpimästi!

Taktiikkaa: Hiukan

Hubaa: Oi, kyllä!

Pisteet:++++½

Globetrotters

Hankkiminen: Lähinnä alan liikkeistä, jotain kymppejä

Tässä pelissä otetaan maailma haltuun sujahtelemalla paikasta toiseen ilmateitse, meriteitse ja apostolin kyydillä. Pelaajat kiertelevät Telluksen pinnalla vastaillen kysymyksiin, keräillen avaimia ja ostellen lentolippuja. Myös uhkapelata saa, jos sattuu piipahtamaan Monte Carlon tai Vegasin tapaisiin kasinoparatiiseihin. Eniten maailmaa vallannut, eli (yleensä) se, joka on valinnut viisaimmat reitit, voittaa.

Vaikka Globetrottersissa on paljon käänteitä ja tekemistä, se on lautapelinä melko perinteinen. Riittävän kaukonäköisyyden ylläpitäminen on hyvin hankalaa ja rasittavaa, mutta mikäli nauttii pelkästä maailman kiertämisen fantasiasta, voihan aina luopua voitosta suosiolla ja edetä fiiliksen mukaan. Yritystä monipuolisuuteen on, mutta tästä puuttuu sitä jotain.

Taktiikkaa: Ilman on ihan turha lähteä yrittämään

Hubaa: Ei tarpeeksi

Pisteet:++½

Modern Art

Hankkiminen: Alan liikkeistä n. 25e (vain englanniksi)

Modern Art on oikeastaan enemmän kortti- kuin lautapeli, mutta suuren suosionsa ansiosta se on hyvinkin maininnan arvoinen tässä artikkelissa. Tässä pelissä muutut galleristiksi, joka ostaa ja myy tauluja huutokauppaperiaatteella, pyrkien tekemään suurempaa voittoa kuin kanssapelaajat. Taktiikoita on monia: voit haalia kaiken taiteen itsellesi, pitäytyä laadukkaassa myyntityössä, manipuloida markkinoita ja muodostaa jopa ilkeitä kartelleja. Osa viehätystä on se, että kukaan pelaajista ei tiedä toistensa varallisuutta pelin aikana, vaan vasta lopuksi julistetaan, kenellä kävi paras bisnesvainu.

Mikäli huutokauppapelit ovat täysin outo genre, kannattaa tätä peliä ehdottomasti kokeilla. Se on kompakti, vuorovaikutuksellinen ja helposti opittavissa. Muovikolikoiden hypläily ja pinoaminen voi välillä hieman ärsyttää, mutta varsinkin kun peliin pääsee sisään, siitä voi oppia ja nauttia paljon. Omasta mielestäni myös pieni näyttelemisen tai roolipelaamisen poikanen voi piristää pelissä käytäviä neuvotteluja kummasti.

Taktiikkaa: Runsaasti: yhdistelmä matematiikkaa, psykologiaa ja kauppamiehen vaistoja

Hubaa: Jos nauttii taiteen ja rahan pyörittelemisestä

Pisteet:+++½

Munchkin Bites

Hankkiminen: Alan kaupoista n. 25e, lisäosa ”Pants Macabre” n. 15e (vain englanniksi), saatavilla paljon muitakin versioita agenttiteemasta avaruusseikkailuun

Munchkin Biteskin on oikeastaan korttipeli, ja suunnattu lähinnä White Wolfin roolipelejä kuluttavalle, itseironiselle yleisölle. Tarkoituksena on kortteja nostelemalla ja pelaamalla kerätä itselleen mahdollisimman juustoiset kyvyt ja varusteet: muutu vampyyriksi, ihmissudeksi tai changelingiksi, kasvata itsellesi kolmas käsi, haali minioneja ja mustaa kynsilakkaa. Hassuja hirviöitä tappamalla kehittyy, ja ensimmäisenä itsensä kymppi-levelille taistellut, huijannut ja hiipinyt pelaaja kruunataan maiskiaisten maiskiaiseksi.

White Wolfin gootahtavasta kauhumaailmasta on löydetty hersyvää huumoria ja pienellä porukalla pelatessa kiinnostus pysyy helposti yllä pelin pitkähköstä kestosta huolimatta. Sääntöjä on valitettavasti paljon ja niissä on jotain aukkoja, mutta roolipelaamiseen vihkiytyneet pääsevät varmasti pian kärryille ja nauttivat kamppailusta. Toisin kuin oikeassa roolipelaamisessa, kyse on kuitenkin enemmän tuurista kuin oveluudesta. Pelaamista ei siis kannata ottaa liian vakavasti, vaan antautua kohtalon oikuille ja pitää hauskaa. Lisäosan hankkiminen ei valitettavasti paranna peliä lainkaan.

Taktiikkaa: Jos kortit suovat

Hubaa: Etenkin silloin, kun on johdossa!

Pisteet:+++

Latvusto toivottaa

PAKANALLISTA JOULUA!