Enchanted Forest

Tämä päivitys tarjoillaan teille unohduksen hämyisessä valossa. Eri-ikäisiä ja -kokoisia, orpoja entiteettejä vaatekaapin eri laidoilta. Törmäilevät toisiinsa pimeässä. Ja eksyivät jotenkin saman otsikon alle.

Lehmus (Ulla 2/07)
Lanka: Novita Rosé Mohair, lehmuksen vihreä, 60g
Puikot: 5,0 mm vaihtopääpyöröt

Muuan mesenaatti ihastui tähän hiirenkorvanvihreään - luultavasti siksi, että hiirenkorvat harvemmin selviytyvät loppukesän helteisiin. Jostain jumalaisesta oikusta tämä oli kuitenkin vielä voimissaan. Se ei suostunut edes neuvottelemaan, vaan hakeutui luonnolliseen muotoonsa välittömästi. Ja nukahti. Nyt se kurottaa höytyväisiä reunojaan kohti valoa jossain muualla, eteläisessä vaatekaapissa, odottaen kevättä.


Leda (Swan Maiden Mitts, Corvidae Designs; helmet omaa lisäystä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, 15g
Puikot: 3,0 mm metallisukkikset

Nämä pikkuiset tulivat minulle enemmänkin ideana - tai ehkä musiikkina - kuin lankana. Lensivät ikkunasta sisään eräänä läpikuultavana aamuna ja levittivät siipensä kuivumaan rohtuneille kämmenselilleni. Alitajunnan välikatolta satoi helmiä niiden päälle. En usko, että ne kestävät talvea.



Anthropolgie (-inspired Capelet, Crafster)
Lanka: Novita Noki 100 g (tasan!)
Puikot: 6 mm pitkät puikot + sekalaisia sukkis- ja pyöröratkaisua kädenteihin

Eri vuorokaudenajoista kehrätty, uppoamaton ja uskomaton viitta niihin kesäiltoihin, kun takassakaan ei pala muuta kuin toivo. Mustikkametsään huono, sillä kuusipeuran tulevat hieromaan poskiaan sen pehmeyteen. Pidetty, kunnioitettu ja omistajansa muotoon tottunut kuin kulkurin hattu.


...siis, perkele tätä kaamosta, kun ei saa yhtään kuvaa otettua ilman tarkkaan suunnattuja halogeenilamppuja!!

Pehmeät paketit

Menneen vuoden joululahjahankinnoissa päätin säästää ennemmin rahaa kuin vaivaa. Aloin siis kaivella lankalaatikkoni syvyyksiä jo syyskuussa ja laitoin puikot heilumaan perheenjäsenien lämmitykseksi! Naiset ensin:

Annis (Knitty, Spring+Summer 2010)
Lanka: Malabrigo Lace, vajaa 30 g
Puikot: 5 & 6 mm Knit Picksin vaihtopääpyöröt

Itsellänihän on jo kovia kokenut mutta yhä käyttökelpoinen Gail tästä Barcelonan-tuliaislangasta. Niin valloittavan väristä ja pehmoista kuin lanka onkin, en halunnut toista mokomaa, vaan päätin lohkaista aarteestani vähän äipällekin. Malliksi valikoitui supersuosittu Annis. Suosion syykin tuli selväksi, kun huomasin miten nopeasti ja miten pienestä lankamäärästä malli neuloutui ja miten tyylikäs siitä tuli pingotuksen myötä! Jos jostain pitäisi puranata, niin nypyt saisivat erottua paremmin. Mutta tällaisen ah-niin-trendikkään ja käytännöllisen kuunsirppihuivin tarvitsisin kyllä itsellenikin!


Siwa on Kiwa
Ohje: Grrlfriend Market Bag (Sugar Bunny Boulevard/Ravelry download) + itse keksityt kahvat ja koristeet
Lanka: Novita Cottonella, n. 100 g laivastonsinistä ja pieni soiro mustaa; Novita Tennessee, n. 15 g hopeanharmaata
Puikot: 6 mm Knit Picksin vaihtopääpyöröt


Toiseen äidille osoitettuun pakettiin pujahti jotain kokeellisempaa. Vanhat Cottonella-kerät tuntuivat alusta asti kauppakassilta, mutta itselläni on tyylikkäitä kangaskantimia vaikka lampaat söisi – Art Spiegelman -kassi Strand-kirjakaupasta ja muutamia käsinpainettuja uniikkikappaleita noin esimerkiksi. Tietääkseni vanhempieni tilanne ei ole yhtä ruusuinen, joten...


Malliksi valitsin neliöpohjaisen, simppelin Grrlfriend Market Bagin, jota kuitenkin muokkasin oikkujeni mukaan. Runko-osassa vaihdoin langankiertojen ja kavennusten järjestystä muutaman kerroksen välein, jolloin tuloksena oli spiraalin sijasta hauska siksak-efekti. Ylitsevuotavassa luovuuden puuskassa päätin kuitenkin katkaista senkin leveällä koristeraidalla. Näin pussiin tuli ujutettua useampaa väriä ja tekstuuria, ja, jatkamalla juonta ylälaidassa, sain hopeanväriset kahvat sointumaan kokonaisuuteen saumattomammin – Tennessee kun tuntui hieman tukevammalta kahvamateriaalilta kuin Cottonella. Yhden pitkän kahvan sijaan tein kaksi lyhyttä, sillä ajattelin niiden sopivan äidin kantelutottumuksiin paremmin. Toteutin ne yksinkertaisesti poimimalla muutaman reunasilmukan, tikuttelemalla soiron helmineuletta ja ompelemalla päätellyn reunan kiinni toisiin reunasilmukoihin.

Näiden ja lumihiutaleiden lisäksi vanhempieni kuusen alle päätyi miehinen sukkapari:


Dude (Ulla 2/2010)
Lanka: Novita Nalle, grafiitti, n. 130 g
Puikot: 3,5 mm bambusukkikset

Malli on mielestäni mainio: epäsymmetriset joustimet ja nokkela palmikko antavat sukille luonnetta, mutta ne ovat siitä huolimatta pelkistetyt ja maskuliiniset. Myös isänäitini oli melkoinen sukkakone, mutta toivottavasti minunkin kädenjälkeni kelpaa...


En ole neulonut miesten sukkia muutamaan vuoteen ja olin jo unohtanut, miten paljon enemmän lankaa ja aikaa ne syövät kuin omiin pikku jalkoihin laatimani töppöset! Tuskin ehdin ensimmäisen sukan puoliväliin, kun hoksasin tarvitsevani lisää lankaa. Onneksi löytyi. Noudatin varmuuden vuoksi suurimman koon silmukkamääriä ja toistin mallikerran kymmenesti kumpaankin sukkaan. Tuloksena oli ilmeisesti sopiva, väljähkö 43.

Koska veljellä on vielä isommat jalat, en uskaltanut arpoa niihin sopivia silmukkamääriä, vaan pyöräytin suosiolla toisen huivin toisella supersuositulla ohjeella:


Pinstripe Baktus (Strikkelisen Flickr)
Lanka: Novita Nalle, n. 50 mustaa ja Drops Delight, 50g harmaankirjavaa
Puikot: 4,0 mm pitkät puikot (pitkästä aikaa!)

Niin prosessia kuin lopputulostakin voisi kuvailla yhdellä sanalla: smooooth. Minimimäärä luomista, päättelemistä, kömmäilyä ja viimeistelyä. Mahdollisuus langankulutuksen täydelliseen optimointiin. Ja lopulta puikolta roikkuu tyylikäs, käytännöllinen asustin! Veli on huivimiehiä siinä missä minäkin, joten teos pääsee toivottavasti ahkeraan käyttöön. Kunhan kohdalle osuu se täydellinen lankayhdistelmä, tahtoo ehdottomasti oman!

Ja sokerina pohjalla:


Dark Angel Potholder
Ohje: Skullholders kirjasta Stitch 'N Bitch Crochet
Lanka: 7 veljestä, n. 25 g mudanvihreää ja puhtaanvalkoista, himppu verenpunaista
Koukku: 4 mm

Tämä syntyi yhden viikonlopun virkkausvimman tuloksena, selailtuani senkertaista kirjastokaappausta päivän verran edestakaisin. Laaristani sattui löytymään Seiskaveikkaa kaikissa pilkkuveljen luotsaaman figuarmeijan väreissä, ja älynväläys oli valmis. Ensimmäinen yritykseni kirjovirkata, muuten. Ehkä jonain päivänä kehitän oman kuvion ja teen lapun tai pari omankin lieden ääreen mulkoilemaan!


Huh! Siinä ne, siinä joulu ja siinä 2011! Vuoden ensimmäinen neule on tietysti jo päätelty. (Ja ensimmäinen kirja luettu.) Enkä ole luvannut parantaa käsityötapojani millään tavalla. Enkä lupaa.

Lumista

Let there be snö! Ja niin edelleen.

Blogini hiljaiselo näyttää taas venähtäneen, tuttuun tapaan. Gradun kirjoittaminen ei tule starttaamaan vielä kuukauteen, mutta se on siitä huolimatta työllistänyt jo seitsemänä päivänä viikossa! Joululahjat ja kurssien päättötyöt ovat varma todiste suhteellisuusteoriasta: vaikka neulomisen aloittaisi syyskuussa ja kontaktiopetusta olisi vain pari tuntia viikossa, jostain se kiire silti aineellistuu...

Tulinpa kuitenkin toivottamaan rauhallista joulunaikaa näiden talvisten kuvien merkeissä:


Virkkasin näitä pikkuisia melkein neljäkymmentä tässä kuussa, joulutervehdyksiksi sukulaisille ja ystäville sekä koristeiksi pakettien päälle. Pitkän aikaa olin koukussa, mutta siinä kolmenkympin jälkeen alkoi jo puuduttaa... Valkoiset hiutaleet ovat Novitan Virkkauslankaa, hopeiset taas joulumarkkinoilta bongattua, tyyristä mutta kaunista helmiäisvirkkauslankaa. Ensimmäisissä hiutaleissa on vanha tuttu sokeritärkki. Ajan puutteessa oli kuitenkin vaihdettava nopeammin kuivuvaan erikeepperiversioon. Sekoitussuhteena molemmissa tököteissä oli suunnilleen 1:1. Valmiisiin, kovettuneisiin hiutaleisiin tökkäilin vielä kimalleliimaa.


Ohjeet valikoitu vanhasta Virkkaa tähtiä -kirjasta ja haalittu ympäri internettiä, muun muassa täältä:

Australian Women's Weekly
Karp Styles
JPF Crochet Club
Crochet Memories
CStitcher
Snowcatcher
Coats Crafts

Vielä ehtii muutaman pyöräyttää paketin päälle sitä oikeaa lunta odotellessa! Niin, ja odotellessa kuvia varsinaisista joululahjaneuleista...

Tai jos kaapista ei vaikka löydy sopivaa lankaa, miten olisi hyperhelpoista moduuleista koottava origamitähti?

(Blogini ulkoasu meni näköjään rikki...)

Oi harmajainen lokakuu

Sinne menivät syksyn lehdet ja uuden vuoden raketteihin on vielä vähän matkaa. Tällä hetkellä ulkona on lähinnä viittä eri harmaan sävyä, jotka valuvat toisiinsa ja paidankaulukseen ja haisevat pahalle.

Onneksi on lankaa!
Tilasin Englannista 250 gramman puuhapussin Colinette Jitterbugia. Niin värit kuin vyyhtikootkin tulivat yllätyksinä, enimmäkseen positiivisina sellaisina. Paketista putkahti kaksi isompaa ja kolme pienempää vyyhtiä, melko pirtsakoita kaikki:

Arvelisin kuvan sisältävän seuraavaa:
Kingfisher 82 g
Tropicana 62 g
Ginger Cinnabar 37 g
Copperbeech 36 g
Mint Julep 35 g

Saatoin kyllä päätellä jotkut värit väärinkin. Valikoima kun aika mittava ja osa näistä saattaa olla koe-eriä... Mutta vielä suurempi haaste on sovitella näitä houkutteleviin neuleohjeisiin. Joku pikkukeristä päätynee Calorimetryksi, isoin taas venyi lyhytvartisiin sukkiin:

Magical Sleeping Socks
Ohje: Leyburn Socks (pepperknit.com)
Lanka: Colinette Jitterbug, Kingfisher, 75g
Puikot: 3.0 mm

Koska edelliset Jitterbug-sukat kuluivat puhki niin vikkelään, päätin säästää tämän parin turhilta kilometreiltä: nämä palvelevat nyt nukkusukkina ja varmistavat, etten herää tukkoiseen sieraimeen. Todella simppeli ja hyvännäköinen unisex-ohje pätkävärjätylle langalle!

Kovin kaukana Strömsöstä

Taas päästään juhlistamaan ekoja kertoja! Tämä tekele taitaa nimittäin olla ensimmäinen, joka lentää suoraan roskiin!

Mutta aloitetaan alusta. Alussa oli tällainen kaunis ja viaton Evillan hahtuvakakku:


En ole koskaan ennen työstänyt hahtuvaa ja olipa pahuksen hankalaa! Etenkin nurjaa neuloessa villa halusi hajota käsiin, ja lopputuloksesta tuli aika reikäinen. Ainoa onni onnettomuudessa oli, että hahtuva on superhuopuvaa: katkenneen langan saattoi korjata pyörittämällä irtopäitä tuskanhikisten sormien välissä, eivätkä neuleen heikotkaan kohdat päässeet purkautumaan. Niinpä sain viikossa kasaan tällaisen sievän mutta hauraan olkalaukun:


Ei kun pesukonekierrokselle! Annoin kassin heittää kuperkeikkaa koko neljänkympin ohjelman, kuten tein myös vironvillaisille tossuille aikoinaan. Jos muistatte, niin tossut huopuivat oikein nätisti. Ainakin toinen pari pulahti vielä toiseenkin pesuun kutistumaan sopivammaksi. Vaan miten kävi tälle? Näin:


Ensinnäkin laukusta tuli paljon, paljon aiottua pienempi. Läppä sai uuden, ennalta-arvaamattoman muodon, joka on tavallaan aika viehättäväkin. Hihna huopui pyöryläiseksi naruksi... Ei niissä vielä mitään. Mutta kun se onneton huopui osittain kiinni! Mitä tekee kassilla...noh, tai käsilaukulla, jossa ei ole sisätilaa?! Yritin ratkoa laukun kadonnutta vatsaa auki keittiöveitsellä. Aluksi näytti siltä, että se tuottaisi tulosta, mutta reikähän siihen tietysti tuli.


No niin. Not as planned ja viikon neulomiset Kankkulan kaivoon! Ehkä huovasta voisi leikellä kukkasia vaikka lahjapaketin koristeeksi? Toinen puoli hahtuvakakkua on vielä jäljellä, enkä halua enää edes nähdä sitä... :(

Jotenkin nämä epäströmsömäiset kokemukset ovat vainonneet neulomisiani viime aikoina. Vaikka kovan onnen pitsitunikasta ja muodottomista aamutossuista lopulta tulikin käyttökelpoisia, Lace Ribbon -toppi on pettymys ja pysyy sellaisena.

... Mutta on sitä ennenkin osattu! Harva tietää, että kaapissani lojuu tällainen, melkein vuosikymmenen vanha sukkahirviö:


Kuten näkyy, se on valtavan kokoinen, kaamean muotoinen ja kaamean värinen. Se on neulottu e.H.P. eli aikoina ennen Harry Potteria. En siis voinut kaavailla niistä Rohkelikon tupasukkia. Näin ollen en myöskään osaa arvata, mitä päässäni mahtoi liikkua. Jopa varvaskavennukset on tehty väärien puikkojen lopussa. Sukka olisi siis sopiva hyvin suuriräpyläiselle luonnonoikulle, joka tykkää tepastella varpaat kohtisuorassa maahan nähden... Olen sentään tullut järkiini jossain vaiheessa, koska paria sukalla ei ole.

Käyttötarkoitus sillä sen sijaan on: säilytän siinä pieniä puikkoja, virkkuukoukkuja ja silmukkastoppereita. Esimerkiksi näitä hauskoja, lapsille tarkoitettuja Disney-puikkoja, jotka perin edesmenneeltä käsityömentoriltani:


Aarre! <3

Mutta ettei nyt menisi aivan masentavaksi, raportoin samaan hengenvetoon myös suurimmista menestystarinoistani. Nämä vihreät ihmeet tässä ovat ne kolme neuletta, jotka ovat keränneet eniten sydämiä Ravelryssä:


1. Fractal-liina: 54 tykkääjää (+ runsaasti sanallisia kehuja) - on lojunut olohuoneen pöydän koristeena aina valmistumisestaan asti.
2. Connecticut-huivi: 15 tykkääjää (+ kuva näkyy ohjeen kotisivulla) - lämmitti kurkkuani niin Bostonissa kuin Washington D.C.:ssäkin.
3. Aquila-huivi: 9 tykkääjää - yksi omista suosikeistani! Ollut kovassa käytössä koko kesäkauden ja kaipaisi kipeästi uutta pingotusta.

(Connecticut-huivi Washington D.C.:n kasvitieteellisessä puutarhassa)

Aikansa kutakin

Pidän kovasti kaikesta syksyyn liittyvästä. Jopa sana "syys" on miellyttävä. Puhumattakaan siitä, että kannattaa taas investoida uuteen teepannuun, neuloa uusia villasukkia, kaivaa kynttilälyhdyt esiin ja löhötä sisällä lukemassa, kun ulkona kuitenkin on märkää ja pimeää. Lukukausikin on parhaimmillaan tuoreena, kun kaikki deadlinet häämöttävät jossain joulun tienoilla. Kyllä kelpaa!

Mutta ennen kuin voin lopullisesti kääriytyä trenssiin ja nauttia siitä, ettei ole liian kuuma, on kesän viime rippeet vielä kuitattava pois alta. Tuossa touko- ja syyskuun välillä syntyi nimittäin puuvillaneule jos toinenkin. Hienoimmat luomukseni olenkin jo esitellyt, mutta tässä vielä jotain pientä kivaa...


Moby Dick
Ohje: Lakeside (Knotions, Winter 2008)
Lanka: Novitan Kotiväki, valkoinen, alle 100 g
Puikot: metalliset, 3,5 mm

Ihastuin tähän malliin siksi, että kuvio muistuttaa minua valaanpyrstöistä. Pelkään kuollakseni kaskelotteja, mutta toisaalta pienemmät epelit, esimerkiksi pilottivalaat ovat oikein mukavia. Valaanpyyntiä en tietenkään hyväksy missään muodossa – paitsi 1800-luvun amerikkalaisromaaneissa se on oikein jännää ja eksoottista. Perämies Starbuck for the win!


Aiemmin en olekaan neulonut kuin yhdet polvi- ja yhdet puuvillasukat. Tässä siis täydennystä kumpaankin koriin. Nähtäväksi jää, haluanko vielä värjätä nämä pyykkikonejauheella. Alunperin suunnittelin sukista tummansinisiä tai -violetteja, mutta toisaalta tämä Moby Dick -vibakin on ihan perusteltu. Pitänee katsoa, miten pahasti valkoinen nuhruuntuu...


Samasta langasta syntyivät myös hieman vaatimattomammat, mutta vähintään yhtä merihenkiset sukat:


Seilori-Tabit
Ohje: Havaianas Tabi (Ulla 2/2006) + tasaraidat
Lanka: Novitan Kotiväki, valkoinen & laivastonsininen (jämiä)
Puikot: Knit Picks Symphonie 3,25 mm

Kerronkin tabi-hankkeestani jo yhdessä aiemmassa postauksessa. Tein joutessani äidille myös purjehduskelpoiset kesäsukat. Ehdottoman kestävät ja konepestävät. Jostain syystä keski-ikäiset naiset rakastavat tasaraitoja... Marimekko ja silleen. En tiedä.


Vähän epätasaisempaa raitaa tuli kesätoppiin:


Ribbon Top
Ohje: Lace Ribbon Scarfin mallineule (Knitty Spring 2008)+ Villilangan Ravelry-muistiinpanot + vähän omaa modausta
Lanka: Novita Tennesse, musta, vajaat 200 g
Puikot: Knit Picks Symphonien vaihtopäiset pyöröt, 4,0 mm

Naruolkaintoppejahan ei koskaan voi olla liikaa. Ja tänä kesänä tuli sellainen fiilis, ettei tuuletusaukoissakaan kannata kursailla. Ratkaisu: käsinneulottu pitsitoppi.
Ajatuksena tämä tuntui oikein jännältä ja käyttökelpoiselta, mutta totuus on vähän toinen: toppi on kaikkea muuta kuin käyttökelpoinen. Rypistyvä siksak-kuvio näyttää lähinnä valtaisilta vatsamakkaroilta, eikä asiaa auta se, että alta pilkottavat alusvaatteet ja housunvyötäröt katkaisevat keskivartalon luonnottoman lyhyeksi. Ei mikään imartelevin neule siis. Lisäksi se tuntuu melko kovalta ihoa vasten ja on vaikea pukea päälle.


Villilangan toppi on halter-mallinen, mutta minä halusin ihan tavanomaiset olkaimet. Tein niistä siis hieman pidemmät ja kiinnitin taakse napeilla. Jos olkaimet lörähtävät liian löysiksi, kuten muutamissa tehdasvalmisteisissa topeissani, liikasenttejä voi kompensoida napittamalla olkaimet ristiin tai siirtämällä nappeja. Nerokasta? Ehkä hullun tiedemiehen mielestä.


Paita on toistaiseksi päässyt ulkoilemaan vain kerran, eikä kovin montaa lisäkierrosta liene tiedossa. Aina ei voi onnistua.

Mutta onneksi on se syksy.

Suuret ja muinaiset

Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!

Chibulhu (Cthulhu Crochet and Cousins)
Koukku: 3.0
Langat: Novita Wool; siivissä Berocco Lustra
Muuta: sisälmykset revittyä polyesterivanua, silmät Lahden Tarvikemyllystä

Tämä pikku aivonsyöjä on valitettavasti jo kaukana täältä. Ei siksi, että se olisi venyttänyt aikaa ja siirtynyt pöydänkulman kautta Plutoon, vaan siksi, että tein sen kaverille syntymäpäivälahjaksi. (Tämä on se kohta, jossa päivittelette, ettette ole lainkaan yllättyneitä siitä tosiasiasta, että minulla on kavereita, jotka paitsi arvostavat, suorastaan toivovat tällaisia synttärilahjoja...)


Tämä oli mielettömän (pun intended) hauska välipalaprojekti! Valmista tuli muutamassa tunnissa ja kaappini pursuilee niin monenvihreitä lankoja, että oli suorastaan vaikea valita ne cthulhuisimmat... Myös ohje oli helppo ja selkeä ja tuotti poikkeuksellisen tyylikkäitä siipiä ja lonkeroita – suosittelen! Tuloksena oli ehkä hienoin amigurumini tähän mennessä. Onneksi se pääsi rakastavaan kotiin. :)


Kuvausrekvisiittana komeilevat Cthulhu Senior, bostonilaisesta lahjatavarapuodista ostetut Cthulhu Mint -pastillit (maku ja muoto ovat valitettavasti sitä tuttua fluoripillerisortimenttia) sekä retroja Lovecraft-pokkareita. Viimeksi mainitut löytyivät kiehtovasta antikvariaatista Providencesta. Tuolta noin:

(Kiitos velipojalle kuvasta!)

Jos ymmärsit tästä postauksesta joka sanan, olet hieno ihminen. Ja todennäköisesti karmea nörtti. Ollaan kavereita.

Starry, Starry Night

Kyselin taannoin tuolla internetin ihmemaassa, millaisen kesäneuleen pyöräyttäisin itselleni. Erinäiset nuoret miehet olivat sitä mieltä, että hupullinen liivi kuulostaa funktionaalisimmalta vaatekappaleelta ever.

...Can't argue with that.


Ohje: Alpharetta Hoodie Vest (naturallycaron.com) + omaa sooloilua
Lanka: Novita Butterfly, n. 300g
Puikot: 4,0

Paitsi että se on viileä, istuva ja laskeutuva, se on myös melkoinen budjetti-ihme. Teoksen kokonaishinnaksi pamahti puolitoista euroa ja niilläkin ostettiin nappeja. Langat lahjoitti Aina on aikaa -blogin Isosisko – siis iso kiitos sille suunnalle! :)
Vaikka yleensä kaihdan tekokuitusekoitteita, Butterfly oli oikein miellyttävä tuttavuus. Niin tyypillistä, ettei tätä valmisteta enää! Puuvilla tuo pehmeyttä, viskoosi taas viileyttä ja keveyttä – ihan täydellinen kesälanka. Joku saattaisi moittia lörpöksi, mutta minusta veltot neuleet ovat mukavimpia päällä. Malli vain on valittava sen mukaisesti: vähän löysää ja laskostusta, niin hyvä tulee. Ehkä pitäisi seuraavaksi tarttua bambuun?


Myös langan väritys on minusta hauska. Valmiissa neulepinnassa vuorottelevat valju mattasininen ja kiiltävä syvänsininen. Muistui ihan mieleen eräs Vincent Van Goghin maalaus, jonka näin MoMassa, New Yorkissa... Ei kyllä muuten olisi tullut mieleenkään ostaa hopeanvärisiä glitterinappeja.


Itse asiassa juuri sopivien tähtimannekiinien etsiminen lykkäsi paidan valmistumista noin kuukaudella. Neulominen sinänsä kävi supernopeasti, vaikka muuntelinkin ohjetta melkoisesti. Ensinnäkin lisäsin reunoihin ja nappilistoihin helmineuletta, jotta saisin puserosta hieman huolitellumman näköisen. Toiseksi, kuka nyt tarvitsisi napit alas asti? Kolmanneksi, askartelin hihat. Ja niistä tuli mieleiset jo kolmannella yrityksellä! Lyhennetyillä kerroksilla ja kavennuksilla ne jotenkin muotoilin – ei enää hajuakaan miten, mutta olenpas näppärä.

My Nemesis

Vieläköhän joku uskollinen lukija muistaisi tämän loistoidean melkein kolmen vuoden takaa? Ei se mitään, en minäkään muista – olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa. Miksei tästä projektista ole kuulunut mitään sitten lankatilauksen, you ask? Kolme arvausta?
Ei, en keksinyt langoille parempaa käyttöä.
Ei, osasin seurata ohjettakin ihan mallikkaasti.

Joo-o, liian paljon saumoja; ei huvittanut ommella. Nyt alkaa kuumottaa. Mutta se on vain osasyy. Tärkein syy on se, että tunikankuvatuksesta tuli liian iso! Se vähän masensi, ja kypsä ratkaisu oli tietysti unohtaa se jonnekin kaapinpohjalle pariksi vuodeksi ja toivoa, että se itsestään marinoituisi joksikin käyttökelpoiseksi.
Ja hei, arvatkaa mitä? Se toimi!


Nemesis
Ohje: Novita Kevät 2008
Lanka: Drops Muskat, havunvihreä, 575g
Puikot: 4.0 mm

Tosiaan. Siinä vaiheessa, kun olka- ja hihasaumat oli (kauhealla tuskalla) rämmitty umpeen, totesin, että neuleen mitoitus oli mennyt pahemman kerran pieleen. Tämä on ensimmäinen neulepusero, jota olen vääntänyt ilman käsityöopettajan apua, ja juuri mitoitus oli alusta asti suurin stressin aihe. Eniten pelkäsin, että vaate jäisi liian pieneksi. Paranoidi-papukaija pääni sisällä muistutteli, ettei merseroitu puuvilla jousta yhtään. Ja minulla kun on niin tiukka käsialakin. Varman päälle pelatakseni neuloin M-koon mukaan. Ja näin siinä tietysti kävi.


Viime viikolla kohdalleni osui joku epäluonteenomainen aamutarmokkuus ja päätin, että tämä projekti olisi viimein saatava päätökseen tavalla tai toisella. Harkitsin vakavasti vaatteen purkamista ja etsiskelin jo netistä, mitä muuta tuosta lankamäärästä voisi tehdä... Mutta kun kaivoin horrostavan hirviön kaapista, se iski minua satukirjaopetuksella naamaan: ei se niin kamala ollutkaan.

Ompelin reippaasti loput saumat ja päätin, että tuloksen voisi vaikka lahjoittaa jollekin oikeankokoiselle. Säästyisipähän kaappitilaa. Ja sitten tuli viimeinen neronleimaus: pujottamalla ylimpään reikäriviin satiininauhan sain tuon puolijoukkueteltan muistuttamaan ihan oikeaa vaatekappaletta. Snaps for me! Vähän äitiysmekkomainenhan se on vieläkin...


...mutta toisaalta ihan hieno.


Voi tätä helpotuksen ja itsetyytyväisyyden määrää!
Olen viime aikoina saanut valmiiksi aika läjän muitakin kesäneuleita. Tekeminen on loppunut kesken jopa niin pahasti, että aloittelen jo joululahjaprojekteja. (No kidding.) Pitäisi vaan kiriä blogi ajan tasalle...